Etusivu » Vanhusten kengät

Vanhusten kengät

Terveet jalat
10.12.2012
Riitta Saarikoski, Minna Stolt ja Irmeli Liukkonen

Vanhetessa ilmeneviä fysiologisia muutoksia ovat mm. tasapainon hallinnan heikentyminen, korjausliikkeiden hidastuminen, lihasvoiman alentuminen ja nivelten kangistuminen (ks. «Vanhusten jalkaterveys»1). Kenkien merkitys pystyasennon, kävelyn ja omatoimisuuden tukemisessa on ensiarvoisen tärkeä. Sopivat kengät vähentävät jalkakipuja ja jopa kipulääkkeitten käyttöä sekä parantaessaan askeltamista edistävät alaraajojen verenkiertoa. Tutkimusten mukaan pienet ja vääränlaiset kengät suhteessa liikkumisympäristöön ovat merkittävä syy vanhusten kaatumisiin kotioloissa sekä sairaalassa ja niiden yhteydessä ilmeneviin lonkkamurtumiin.

Vanhukset käyttävät yleisesti liian kapeita ja lyhyitä kenkiä, jotka aiheuttavat mm. varpaiden virheasentoja ja jalkakipuja (ks. «Vaivaisenluun aiheuttajat ja kehitys»2 ja «Vasaravarpaat»3). Kenkien ohella vanhusten kaatumisiin on liittynyt paljain jaloin tai sukkasilla liikkuminen. Arvioitaessa terveiden aikuisten kävelyn vakautta erilaisilla sukilla liikuttaessa verrattuna paljain jaloin kävelyyn, todettiin paljain jaloin kävelyn olevan vakainta. Eri tutkimusten tulokset ovat ristiriitaisia, joten ei voida ehdottomasti sanoa, etteikö vanhus, jolla ei ole kaatumistaustaa eikä esimerkiksi tuntopuutoksia jalkaterissä, voisi liikkua sukkasillaan tai paljain jaloin (ks. «Paljasjalkakävely»4, «Paljasjalkakävelyn vaikutukset»5 ja «Paljain jaloin kohti parempaa yleis- ja jalkaterveyttä»6).

Vanhuksen kokonaistilanteen kartoitus on keskeistä pohdittaessa, minkä tyyppiset kengät miellyttävät vanhusta ja parhaiten tukevat vanhuksen yleis- ja jalkaterveyttä sekä turvallista liikkumista ja lisäävät elämänlaatua.

Kengät ja kaatumistapaturmat

Väestön ikääntyessä kaatumistapaturmat aiheuttavat vakavia terveyshaittoja ja lisäävät terveydenhuollon kustannuksia. Kaatumisten ehkäisemisen perustana on tieto kaatumisriskiä lisäävistä tekijöistä. Sisäiset tekijät liittyvät tasapainoelinten ja hermolihasjärjestelmän rappeutumiseen ja sairauksiin. Ulkoisia tekijöitä ovat lääkehoito ja ympäristöolosuhteet.

Koska suurin osa kaatumisista tapahtuu kävellessä, kompastumisen, liukastumisen tai tasapainon menetyksen seurauksena, on uskottavaa, että kengät ovat osasyynä kaatumisiin. Kengät voivat heikentää tasapainon hallintaa ja lisätä kaatumisriskiä. (taulukko «Tasapainoa heikentäviä ja kaatumisriskiä lisääviä kengän ominaisuuksia.»1).

Pienet kengät vanhusten arkipäivää

Erityisesti naisilla on pienet kengät, ulkokengistä 71 % ja sisäkengistä 81 % olivat aivan liian kapeita verrattuna jalkaterien malliin. Kapeat kengät ovat yhteydessä jalkakipuihin sekä vaivaisenluiden ja känsien esiintymiseen. Lyhyisiin kenkiin liittyy koukku- eli vasaravarpaat (ks. «Vasaravarpaat»3). Yli 2,5 cm:n korkojen käyttäjillä on enemmän vaivaisenluita (ks. «Hermopinne»7) ja jalkapohjan kovettumia (ks. «Kovettumien, känsien ja halkeamien aiheuttajat»8).

Suomalaisessa tutkimuksessa (Stolt 2006) kaksi kolmasosaa vanhuksista käytti epäsopivia kenkiä sisätiloissa. Suurimmalla osalla vanhuksista kengissä ei ollut lainkaan kiinnitystä. Neljäsosa vanhuksista käytti tohveleita sisäkenkinä.

Firthin ja Tuckerin (2008) tutkimuksessa hoitokodissa asuvista vanhuksista puolella oli pienet kengät, kolmasosalla kuluneet kengät, kolmannes käytti urheilukenkiä (ks. «Urheilujalkineet ja jalkaterveys»9) ja noin kolmannes käytti kenkiä, jotka lisäsivät kaatumisriskiä.

Vanhukset eivät käytä jalkaterapiapalveluita eivätkä he saa muiltakaan tietoa eivätkä ohjausta kenkien hankintaan (ks. «Jalkojenhoitopalveluiden tarjonta»10).

Tohveleiden käyttöön harkintaa

Vanhukset valitsevat kengät pääosin mukavuuden mukaan turvallisuustekijöitä ajattelematta. Kotikenkinä käytetään yleisesti pehmeitä tohveleita, jotka saa nopeasti sujautettua jalkoihin. Ne ovat lämpöiset ja usein vähentävät jalkakipuja. Niitä on moni käyttänyt myös kaatuessaan. Huonojen ominaisuuksiensa vuoksi tohvelien jatkuva käyttö voi heikentää vanhuksen yleis- ja jalkaterveyttä (taulukko «Tohveleiden aiheuttamia yleis- ja jalkaterveyttä heikentäviä tekijöitä.»2.)

Vanhusten kenkien erityispiirteitä

Riittävän leveissä kengissä (kuva «Kengän laajuus ja leveys ovat eri mittoja»1) jalkapohjien kuormittuminen jakaantuu tasaisesti kantapäiden ja päkiöiden kesken, päkiäkivut vähenevät, tasapaino vakautuu ja kävelynopeus lisääntyy (taulukko «Kaatumista ehkäisevien kenkien ominaisuuksia.»3 ja artikkeli «Vanhuksen kävely ja apuvälineet»11). Jalkaterän alueen ja nilkan sairauksissa ja kiputiloissa voidaan tukipohjallisten avulla tasata jalkapohjien kuormittumista ja poistaa jalkapohjan ja nilkan kipuja (ks. «Yksilölliset tukipohjalliset»12).

Kengän pohjan paksuuden ja materiaalin kovuuden vaikutusta esim. tasapainoon ja pohjan paksuuden vaikutusta jalkaterän asentotuntoon on myös tutkittu. Mitä paksumpi ja pehmeämpi pohja, sitä enemmän jalkaterän kuormitus siirtyy ulkoreunalle. Kävely ohut- ja kovapohjaisilla kengillä on vakaampaa kuin kävely paksu- ja pehmeäpohjaisilla kengillä (ks. «Kengän pohjan merkitys jalkaterveydelle»13 ja «Kevytjalkineet ja niiden käytön vaikutukset»14).

Jos vanhuksella on sattunut kaatumistapaturmia, kenkien kaatumista ehkäiseviin ominaisuuksiin on syytä kiinnittää huomiota (taulukko «Kaatumista ehkäisevien kenkien ominaisuuksia.»3).

Vanhusten käyttökokemuksia kevytjalkineista

Lupaavia käyttökokemuksia Feelmax® -kevytjalkineista (ks. «Kevytjalkineet ja niiden käytön vaikutukset»14 ja «Kevytjalkinemallit»15) saatiin helsinkiläisessä seniorikeskuksessa tehdyssä tutkimuksessa (Komi ym. 2009). Tossumaiset jalkineet oli helppo pukea ja ne pysyivät hyvin jaloissa. Osa vanhuksista koki kävelyn aluksi oudoksi, kun jalkineessa ei ole korkoa (ks. «Kengän koron vaikutus jalkaterään ja kehon liikeketjuun»16). Keveytensä takia jalkineita ei tarvinnut riisua päiväunille mentäessä. Ohut ja pitävä pohja lisäsi valtaosan mielestä liikkumisen turvallisuutta ja tuntui mukavalta aistia lattia.

Kolmen kuukauden kevytjalkineen käytön jälkeen jalkapohjan ja nilkan kivut vähenivät tai olivat poistuneet osalta vanhuksista. Esteitä käytölle olivat polvikivut, kaatumisen pelko, toispuolihalvaus sekä jalkineen tukemattomuus.

Taulukko 1. Tasapainoa heikentäviä ja kaatumisriskiä lisääviä kengän ominaisuuksia.
Liukkaat ja kuluneet ulkopohjat
Korkea korko, yli 4,5 cm
Kapea, vino korko
Huono kiinnitys tai ei lainkaan kiinnitystä
Paksu ja pehmeä sisäpohja
Löysä pistokas
Taulukko 2. Tohveleiden aiheuttamia yleis- ja jalkaterveyttä heikentäviä tekijöitä.
Jalkaterä ei pysy paikallaan, kenkä hölskyy ja siihen voi kompastua.
Pysyy jalassa varpaita koukistamalla (koukkuvarpaat).
Kävely on laahaavaa.
Alaraajan nivelet jäykistyvät ja lihakset heikkenevät.
Pohjelihaksen toiminta on tehotonta, alaraajan turvotus lisääntyy, jalat palelevat.
Jos kantaluu on kallellaan, se ei saa tukea.
Taulukko 3. Kaatumista ehkäisevien kenkien ominaisuuksia.
KantakappiTukeva
KorkoMatala
Leveä korko takaa laajan tukipinnan alustaan.
Takareunasta pyöristetty ehkäisee liukastumisia.
KiinnitysSäädettävä kiinnitys (tarra, remmi, nauha); kenkä pysyy jalassa liikuttaessa.
PohjaVälipohja kova ja ohut (alle 1 cm), päkiästä taipuva, aktivoi jalkapohjan ihotuntoa ja auttaa aistimaan kävelyalustan.
Kuvioitu ulkopohja estää liukastumisia.