Etusivu » Lihavuus (aikuiset)

Lihavuus (aikuiset)

Käyvän hoidon potilasversiot
17.1.2011
Kirsi Tarnanen, Kirsi Pietiläinen, Paula Hakala, Vesa Koivukangas, Katriina Kukkonen-Harjula, Jukka Marttila, Aila Rissanen ja Suoma Saarni

Käypä hoito -suositus Lihavuus (aikuiset) «Lihavuus (aikuiset)»1

Potilasversion sisältö tarkistettu 1.12.2011, ei muutoksia

Lihavuus aiheuttaa tai pahentaa monia sairauksia, joita voidaan ehkäistä tehokkaasti ja hoitaa laihduttamalla. Jo kohtuullinen, vähintään 5 prosentin suuruinen laihdutus hyödyttää, kunhan laihtumistulos jää pysyväksi. Laihduttamiseen ja painonhallintaan kuuluu aina elämäntapojen eli ruoka- ja liikuntatottumusten muuttaminen.

Mitä lihavuus on?

Lihavuus tarkoittaa elimistön liiallista rasvakudoksen määrää. Sitä voidaan arvioida määrittämällä painoindeksi ja mittaamalla vyötärönympärys.

Painoindeksi (BMI, body mass index)

Painoindeksi lasketaan jakamalla paino metreinä ilmaistun pituuden neliöllä. Esimerkiksi 165-senttisen ja 80-kiloisen henkilön painoindeksi on 80: (1,65 x 1,65) = 29,4 kg/m2 (linkki painoindeksilaskuriin «http://www.bmi.fi/»1).

Aikuisen normaalipainon yläraja on painoindeksillä ilmaistuna 25 kg/m2, koska sen ylittyminen lisää monien sairauksien vaaraa. Ylipaino (liikapaino) tarkoittaa painoindeksin aluetta 25–29,9 kg/m2, ja lihavuus alkaa BMI-lukemasta 30 kg/m2. Painoindeksialue 35,0–39,9 kg/m2 tarkoittaa vaikeaa lihavuutta, ja sairaalloinen lihavuus alkaa arvosta 40 kg/m2.

Vyötärön ympärysmitta

Vatsaontelon sisään ja sisäelimiin kertynyt (ns. viskeraalinen) rasva ilmenee vyötärön ympärysmitan suurenemisena (omenalihavuus). Kun vyötärönmitta ylittää miehillä 100 cm ja naisilla 90 cm, voidaan puhua vyötärölihavuudesta.

Lihavuuden hoidon pääpiirteet

Lihavuuden hoidon tulee olla yhtä kiinteä osa terveydenhuollon toimintaa kuin on muidenkin pitkäaikaissairauksien (esimerkiksi diabeteksen ja kohonneen verenpaineen) hoito.

Ensisijainen hoitomuoto on suunnitelmallinen, usealla tapaamiskerralla toteutettu elintapaohjaus (elintapahoito), joka toteutetaan mieluiten ryhmässä. Elintapahoito keskittyy ruokavalioon ja liikuntaan sekä niitä ohjaaviin ajatuksiin ja asenteisiin. Elintapahoitoa tukevia hoitomenetelmiä ovat erittäin niukkaenergiainen (ENE) ruokavalio ja lääkehoito. Sairaalloista lihavuutta voidaan hoitaa kirurgisesti, ellei suositusten mukainen muu hoito tuota pysyvää laihtumistulosta.

Hoitoon valitaan sellaisia henkilöitä, joille laihduttamisesta ja painonhallinnasta on terveyden ja toimintakyvyn kannalta erityisesti hyötyä ja jotka ovat motivoituneita omahoitoon. Hoito kohdistetaan erityisesti potilaisiin, joilla on lihavuuteen liittyviä sairauksia (liitännäissairaudet) tai vaikea lihavuus. Liitännäissairauksia tai niiden vaaratekijöitä ovat tyypin 2 diabetes tai sen esiaste, kohonnut verenpaine, veren rasva-aineiden häiriöt (suurentunut paha LDL-kolesteroli tai triglyseridit tai pienentynyt hyvä HDL-kolesteroli), rasvamaksa, uniapnea (katkohengitystauti), sepelvaltimotauti, lonkan tai polven nivelrikko, astma tai munasarjojen monirakkulatauti (PCOS). Pysyvä laihtumistulos on lihavilla hyödyllistä myös silloin, kun liitännäissairauksia ei ole vielä kehittynyt. Lihomisen ehkäisy on kansanterveydellisesti erittäin tärkeää.

Lihavuuden hoito edellyttää aina pysyvää elintapojen muuttamista

Lihavuuden hoidon tavoitteena on vähintään 5 prosentin suuruinen pysyvä painon pieneneminen, sillä se korjaa lihavuuden liitännäissairauksia tai niiden vaaratekijöitä. Painon nousun pysäyttämienkin on jo muutos myönteiseen suuntaan.

Lihavuuden hoito jaetaan laihdutusvaiheeseen ja painonhallintavaiheeseen. Laihduttaminen ja painonhallinta perustuvat pysyviin elintapojen muutoksiin eli omia tottumuksia on muokattava ja uusia opiskeltava. Elintapamuutoksia on hyvä pohtia ja suunnitella terveydenhuollon ammattihenkilöiden kanssa.

Elintapojen muuttamisella pyritään oman terveyden, toimintakyvyn, hyvinvoinnin ja elämänlaadun ylläpitoon ja parantamiseen, ei niukkuuteen ja kurjuuteen. Myönteiset tulokset saavutetaan pitkäaikaisilla, pysyvillä, muutoksilla. Muutosten täytyy olla uskottavia, arkielämässä toteuttamiskelpoisia. Muutosten on oltava tietoisia ja niin konkreettisia, että niiden toteutumista voi seurata. Seuranta on muutosten ylläpidon perusta. Muutosten ylläpitoon kannustaa tieto saavutetuista tuloksista ja kokemus niiden myönteisistä vaikutuksista.

Painonhallinta perustuu pysyviin elintapamuutoksiin. Pysyvyys ei tarkoita, että poikkeamia uusista tottumuksista ei joskus sattuisi. Tilapäiset poikkeamat eivät kuitenkaan tarkoita koko myönteisen muutoksen lopullista kariutumista. Poikkeamat voivat liittyä erityisiin tilanteisiin tai olosuhteisiin ja ne tuottavat hyödyllistä tietoa ja oppia muutosten muokkaamiseen, ylläpitoon ja mahdollisten lisämuutosten toteuttamiseen.

Ruokavaliohoito

Ruokavaliomuutosten (ks. sähköinen tausta-aineisto «Painoa alentavan ruokavalion toteutus käytännössä»1) tavoitteena on energiansaannin väheneminen siten, että ruokavalion ravintosisältö ei huonone (proteiini, vitamiinit, kivennäisaineet, välttämättömät rasvahapot).

Ruokavaliomuutosten pääkohtia ovat seuraavat:

  • syömisen hallinta (säännöllinen ateriarytmi, annoskoot),
  • ”tyhjien kalorien” välttäminen (kova rasva, sokeri, valkoiset viljavalmisteet, sokeripitoiset juomat, alkoholi)
  • kasvisten, hedelmien ja marjojen käytön lisääminen ja täysjyväviljan suosiminen (niiden sisältämä ravintokuitu lisää kylläisyyden tunnetta, vähentää nälän tunnetta sekä pienentää energiansaantia tehostaen samalla laihtumista)
  • riittävän proteiinin saannin (60–120 g/vrk) turvaaminen (ylläpitää kylläisyyden tunnetta ja säästää lihaskudosta.

Lisäksi on tärkeää huolehtia erityisesti kalsiumin ja D-vitamiinin sekä muiden vitamiinien ja kivennäisaineiden riittävästä saannista.

Laihdutusvaiheessa yleinen suositeltu laihtumisnopeus on 0,5–1 kg viikossa. Maltillinen laihtumisnopeus ehkäisee lihaskatoa, samoin kuin proteiinin riittävä saanti ja liikunta.

Erittäin niukkaenergiainen ruokavalio (ENE-dieetti)

Erittäin niukkaenergiaisessa ruokavaliossa eli ENE-ruokavaliossa (englanniksi very low energy diet, VLED tai very low calorie diet, VLCD) nautitaan vain vähän energiaa (alle 800 kilokaloria/vrk) sisältävää ravintovalmistetta, joka sisältää myös tarpeelliset suojaravintoaineet.

ENE-tuotteet ovat yleensä veteen sekoitettavia jauheita, joita saa apteekeista, joistakin valintamyymälöistä ja luontaistuotekaupoista. Niiden lisäksi saa nauttia vain vähäenergiaisia vihanneksia ja juureksia, kuten kurkkua, tomaattia, salaattia, kaaleja, porkkanaa, lanttua, kesäkurpitsaa, paprikaa, parsaa ja pinaattia.

Ennen ENE-dieetin aloittamista lihavuuden hoitoon perehtynyt lääkäri tekee arvion sen sopivuudesta potilaalle. Dieettiä ei saa käyttää, jos potilaan painoindeksi on alle 30 kg/m2, jos potilaalla on vaikea sairaus tai jos hän on raskaana tai imettää.

ENE-dieettiä käytetään terveydenhuoltohenkilökunnan valvonnassa yleensä 6–12 viikkoa, enintään 16 viikkoa. Sen aikana paino pienenee yleensä 1,5–2,5 kg viikossa. Dieettijakson pituuteen vaikuttaa muun muassa liikapainon määrä.

Liikunta

Pelkkä liikunnan lisäys ilman ruokavaliomuutoksia vähentää liikapainoa vain muutaman kilon 3–6 kuukauden aikana. Sen sijaan liikunta yhdistettynä vähäenergiaiseen ruokavalioon helpottaa laihtumisen jälkeistä painonhallintaa pelkkää ruokavaliota paremmin; karistetut kilot eivät tule liikunnan harrastajalla niin helposti takaisin.

Liikunta vähentää terveydelle haitallista vatsaontelon sisäistä rasvakudosta sekä vaikuttaa edullisesti kohonneeseen verenpaineeseen ja veren sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin.

Laihduttavaksi liikunnaksi suositellaan 300 kilokalorin energiankulutusta päivittäin. Tämä tarkoittaa 45–60 minuuttia kohtuullisen kuormittavaa kestävyysliikuntaa – esimerkiksi reipasta (sauva)kävelyä, pyöräilyä tai maastohiihtoa – päivittäin. Mutta vähäisempikin, vaikkapa 30 minuutin kestoinen arkiliikunta, myös jaettuna lyhyempiin jaksoihin, parantaa terveyttä monella tavalla. Lihaskuntoharjoittelu parantaa lihasvoimaa ja sillä on edullisia vaikutuksia sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan.

Liikuntaa voi mitata myös käyttämällä askelmittaria: välttämättömien arkiaskareiden hoitamiseen tarvitaan päivittäin noin 3 000–5 000 askelta. Terveyden kannalta vähimmäistavoitteena pidetään 7 000 askelta päivässä, mutta mitä lähemmäs 10 000 askelta päivässä pääsee, sen parempi myös kunnon kannalta. Puolen tunnin päivittäinen kävely vastaa noin 4 000 askelta.

Lääkehoito

Lihavuuden lääkehoito sopii vain potilaille, joilla on motivaatiota laihduttaa ja muuttaa elintapojaan. Lääkitys ei ole ensisijainen menetelmä, mutta sitä voidaan käyttää ruokavaliohoidon ja liikunnan tukena silloin, kun painoindeksi on vähintään 30 kg/m2 tai vähintään 28 kg/m2 silloin, jos laihduttajalla on liitännäissairauksia. Lääkettä voidaan käyttää paitsi laihduttamiseen myös painonhallinnan tukena.

Orlistaatti on tällä hetkellä Suomessa ainoa lihavuuden hoitoon tarkoitettu lääke. Se estää haiman lipaasientsyymin toimintaa, jolloin noin 30 prosenttia syödystä rasvasta jää imeytymättä. Sitä on saatavana myös itsehoitovalmisteena. Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat rasvaiset tai öljyiset ulosteet. Niitä voi ehkäistä välttämällä rasvaisten ruokien syömistä.

Leikkaushoito

Leikkaushoito soveltuu joillekin sairaalloisesti lihaville, joiden painoindeksi on yli 40 kg/m2 sekä niille vaikeasti lihaville (painoindeksi 35 kg/m2), joilla on liitännäissairauksia. Leikkaushoitoa voidaan harkita vain silloin, kun muilla hoitomuodoilla ei ole saavutettu riittävää laihtumista.

Leikkaushoito vaatii pysyviä elintapamuutoksia. Potilaalta edellytetään kykyä muuttaa syömistottumuksiaan leikkauksen vaatimalla tavalla. Ruokamäärät pienenevät huomattavasti, mutta ravintoaineita on saatava riittävästi mahdollisten puutostilojen ehkäisemiseksi. Sen vuoksi ruokavalion on oltava erittäin terveellinen ja sen täydentäminen vitamiini- ja kivennäisainevalmisteilla on tarpeen.

Suomessa tavallisin leikkaustapa on mahalaukun ohitusleikkaus. Mahalaukku katkaistaan yläosastaan, ja siitä muotoillaan 20–30 ml:n suuruinen pussi, joka yhdistetään ohutsuoleen (jejunum). Leikkauksen laihtumisteho perustuu siihen, että se rajoittaa kerralla syötävän ruoan määrää ja vähentää ruokahalua. Toinen leikkausmuoto on mahalaukun kavennus, jossa suurin osa mahalaukun pohjukasta ja runko-osasta poistetaan. Mahalaukun kavennus vaikuttaa painoon ensisijaisesti siten, että se rajoittaa syötävän ruoan määrää.

Painonlasku on lihavuuden leikkaushoidoissa kymmenen vuoden seurannan jälkeen keskimäärin 15–25 prosenttia. Ensimmäisien vuosien aikana laihtumistulokset ovat yleensä tätäkin suurempia.

Lihavuusleikkauksiin voi liittyä erilaisia toimenpiteitä vaativia komplikaatioita, kuten suoliston kiinniketukoksia, saumojen ahtaumia tai jäännösmahalaukun haavoja. Haittavaikutuksia on esiintynyt keskimäärin 10–15 prosentilla potilaista. Useimmat haittavaikutukset ovat merkitykseltään vähäisiä ja ohimeneviä. Uusintaleikkaus tehdään 2–7 prosentille potilaista. Leikkauskuolleisuus on ollut 0,3–0,5 prosenttia (kun tehdään 1 000 leikkausta, tästä joukosta 5 potilasta voi kuolla).

Lihavuusleikattua potilasta tulee seurata vuosittain perusterveydenhuollossa sen jälkeen, kun sairaalaseuranta on päättynyt.

Miksi laihduttaminen kannattaa?

Jo varsin vähäinen laihtuminen (noin 100-kiloisella 3–5 kg) elintapoja muuttamalla lähes puolittaa sairastumisriskin tyypin 2 diabetekseen seuraavien 10 vuoden aikana niillä henkilöillä, joilla on heikentynyt sokerinsieto (voidaan todeta sokerirasituskokeessa). Jos diabetes on jo todettu, laihduttaminen korjaa sokeritasapainoa ja vähentää diabeteslääkityksen tarvetta.

Laihtuminen hidastaa sydän- ja verisuonisairauksien kulkua ja alentaa verenpainetta, minkä seurauksena verenpainelääkityksen annostusta voidaan pienentää. Laihtuminen vaikuttaa edullisesti myös veren rasva-arvoihin: 10 kilon laihtuminen laskee kokonaiskolesterolia 5 prosenttia. Veren kolesteroliarvojen kohentamiseksi tärkeintä on käytetyn rasvan laatu: suositaan pehmeitä kasvirasvoja ja -öljyjä, kuten rypsiöljyä, ja vältetään kovia eläinrasvoja (voi, runsasrasvaiset maitotuotteet ja juustot).

Uniapneapotilailla 5–10 prosentin laihtuminen voi poistaa oireet täysin, jos tauti on lievä. Tällöin potilas voi välttyä ylipainehengityshoidolta (CPAP). Astmapotilailla laihtuminen parantaa keuhkojen toimintaa, vähentää oireita ja lääkityksen tarvetta. Polven nivelrikkopotilailla laihtuminen lievittää kipuja ja parantaa toimintakykyä.

Liikapaino ja lihavuus lukujen valossa

Suomalaisten miesten ja naisten paino on noussut ja vyötärönympärys kasvanut, ja lihavien (BMI yli 30 kg/m2) osuus väestöstä on lisääntynyt 1970-luvulta lähtien. Myös lasten ja nuorten liikapainoisuus on lisääntynyt voimakkaasti.

Finriski 2007 -tutkimuksen mukaan suomalaisista 25–74-vuotiaista miehistä oli liikapainoisia 70 prosenttia ja vastaavasti naisista 57 prosenttia. Lihavia miehistä oli 22 prosenttia ja naisista 23 prosenttia.

Potilasohjeen on Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito -suosituksesta päivittänyt potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen. Sen ovat tarkastaneet työryhmän puheenjohtaja, dosentti Kirsi Pietiläinen HUS:n lihavuustutkimusyksiköstä, työryhmän kokoava kirjoittaja, terveydenhuollon erikoislääkäri Suoma Saarni Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, sisätautien erikoislääkäri, professori Aila Rissanen HUS:n lihavuustutkimusyksiköstä, laillistettu ravitsemusterapeutti, dosentti Paula Hakala Kelan tutkimusosastosta, dosentti, gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri Vesa Koivukangas OYS:sta, erikoispsykologi Jukka Marttila Suomen Diabetesliitosta sekä Käypä hoito -toimittaja, dosentti Katriina Kukkonen-Harjula Itä-Suomen yliopiston lääketieteen laitokselta.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.