Rabies on tappava aivotulehdus, jonka aiheuttaja on hermohakuinen lyssavirus. Rabiesta esiintyy kautta maailman (kuva Rabieksen tartuntavaaran alueet). Jopa puolet maailman väestöstä elää alueella, jolla he altistuvat rabiestartunnalle. Vuosittain noin 100 000 ihmisen arvioidaan kuolevan rabieksen seurauksena Afrikassa ja Aasiassa. Useat nisäkkäät voivat saada rabiestartunnan ja välittää tartuntaa toisiin eläimiin ja ihmisiin. Lepakot toimivat rabieksen reservuaarina, mutta ihmisen tartunnanlähteenä on yleisimmin koiran purema. Eläinten rabiesta kutsutaan raivotaudiksi, ihmisten tautia vesikauhuksi.

Tauti tarttuu ihmiseen rabiekseen sairastuneen eläimen syljen välityksellä. Ihminen saa yleensä tartunnan sairaan eläimen puremasta, mutta se on mahdollinen myös haavan tai limakalvojen nuolaisun välityksellä. Sairastunut eläin käyttäytyy yleensä epänormaalisti. Kotieläin voi muuttua aggressiiviseksi ja levottomaksi, villieläin saattaa hakeutua ihmisen seuraan. Taudin terminaalivaiheessa eläimen nielun lihakset halvaantuvat, minkä seurauksena nieleminen vaikeutuu ja sylki valuu ulos suusta.

Paikallisilta terveysviranomaisilta on hyvä tarkastaa matkakohteen rabiestilanne, jos oleskelu kohdemaassa kestää tavanomaista turistimatkaa kauemmin (yli 3 kk) tai jos kyseessä on omin päin matkailu hyvin alkeellisilla alueilla ilman yksityiskohtaista matkasuunnitelmaa. Monessa kehittyvässä maassa rabiesseuranta ja -tilastointi on puutteellista sekä ihmis- että eläintapausten osalta. Siksi luotettavaa tietoa rabiesriskistä on vaikea saada. Iso-Britannian terveysviranomaisten sivuilla on maakohtainen lista, josta löytyy tietoa riskistä eri maissa . Euroopan alueen rabiestilanteesta saa tietoa Maailman terveysjärjestön (WHO) verkkosivuilta ja koko maailman tilanteesta Maailman eläintautijärjestön OIE:n sivuilta . Tietoa rabieksesta on myös CDC:n sivuilla .

THL:n rabies-sivusto ja rabiesrokotesivusto

Rabiesalueella matkailevan muistilista

  • Älä koske villieläimiin tai tuntemattomiin koti- tai lemmikkieläimiin. Myös tavallisilla turistialueilla mm. Thaimaassa, Intiassa tai Balilla voi esiintyä rabiesta eikä esimerkiksi apinoita tai koiria pidä ruokkia eikä niihin tule koskea.
  • Välittömästi eläimen pureman tai limakalvojen nuolaisun jälkeen haava puhdistetaan ja hakeudutaan lääkäriin.
  • Heti altistuksen jälkeen aloitettu asianmukainen immunoglobuliini- ja rokotushoito pelastavat ihmisen aina.
  • Rokotushoidosta on hyvä pyytää erillinen todistus, josta ilmenevät käytetty rokote, valmistaja, eränumero, annostelutapa ja rokotusajankohta.
  • Rokotussarjaa jatketaan tarvittaessa kotimaassa.

Rokote

Ennalta ehkäisevä rokotesarja (pre-exposure prophylaxis)

Ennaltaehkäisevää rabiesrokotussarjaa suositellaan Suomessa kaikille henkilöille, jotka mahdollisesti altistuvat rabiesvirukselle työssään.

Ennalta ehkäisevää rokotusta voidaan tapauskohtaisesti harkita ennen ulkomaan matkaa matkailijalle, jos oleskelu tartuntariskin alueella kestää tavanomaista turistimatkaa kauemmin tai jos kyseessä on omin päin matkailu hyvin alkeellisilla alueilla ilman yksityiskohtaista matkasuunnitelmaa.

Tavalliselle turistimatkalle rokotusta ei yleensä suositella, sillä turistialueilla tartunnan riski on vähäinen ja mahdollisen altistumisen jälkeen hoitoon pääsee yleensä nopeasti. Koska immunoglobuliinin (ks. alla kohta altistuksen jälkeen annettava suoja) saaminen saattaa monissa kehittyvissä maissa olla vaikeaa, paljon matkustava voi kuitenkin harkita ennalta ehkäisevän rokotesarjan ottamista. Sen antama suoja katsotaan matkailijalla elinikäiseksi, mutta on muistettava, että mahdollisen altistuksen jälkeen haava tulee puhdistaa perusteellisesti ja henkilön tulee hakeutua mahdollisimman pian lääkärin arvioon kahta tehosteannosta varten (ks. kohta altistuksen jälkeen annettava suoja).

Suositus ehkäiseväksi perussarjaksi on kaksi pistosta päivinä 0 ja 7.

Jos henkilö toimii tehtävissä, joissa todennäköisesti altistuu toistuvasti tartunnalle (esimerkiksi käsittelee rabiesvirusta laboratoriossa), seurataan hänen vasta-ainetasojaan. Tehosterokotus annetaan, jos vasta-ainetaso rabiesvirusta vastaan on < 0,5 IU/ml. Suoja on syytä varmistaa vasta-ainetutkimuksin 6 kk – 2 vuoden välein tartuntariskistä riippuen.

Muut eivät tarvitse rutiininomaista tehosterokotusta saatuaan kerran ennaltaehkäisevän rokotussarjan (vähintään 2 annosta) tai altistuksen jälkeisen (neljä tai viisi annosta) rokotussarjan.

Altistuksen jälkeen annettava suoja (post-exposure prophylaxis)

Rabies johtaa oireiden puhjettua aina kuolemaan. Oikealla ensiavulla ja vuorokauden kuluessa altistumisesta aloitetulla asianmukaisesti toteutetulla rokotushoidolla ja mahdollisella immunoglobuliiniannoksella tauti voidaan aina estää (taulukko ).

Ensiapu kaikille:

  • Rabiesaltistuksen jälkeen puremakohta pestään välittömästi runsaalla saippuavedellä, ja mikäli mahdollista, huuhdellaan 70 % alkoholilla (esimerkiksi käsihuuhteella). Ensiavun jälkeen aloitetaan mahdollisimman pian estohoito.

Estohoito aiemmin rokottamattomalle:

  • Aikaisemmin rokottamattomille annetaan yksi annos (20 KY/kg) rabiesimmunoglobuliinia ja neljä annosta rokotetta. Rokotteet annetaan päivinä 0, 3, 7 ja 14 lihaksensisäisinä injektioina.
  • Samaan aikaan ensimmäisen rokoteannoksen kanssa annetaan yksi annos immunoglobuliinia puremahaavaan. Immunoglobuliini infiltroidaan haavaan ja sen ympäristöön, jos mahdollista. Mikäli koko annosta ei saada kulumaan näin, ruiskutetaan loput lihaksensisäisesti esimerkiksi reisilihakseen (ei koskaan samaan raajaan kuin rokote). Poikkeustapauksissa immunoglobuliini voidaan antaa myöhemminkin, kuitenkin viimeistään seitsemäntenä päivänä ensimmäisestä rokotuksesta.
  • Mikäli altistunut ei ole saanut suosituksen mukaista immunoglobuliinia alkuvaiheessa, haava on jäänyt puhdistamatta asianmukaisesti tai jos altistunut on immuunipuutteinen, annetaan viides annos päivänä 28. Tämä ohje poikkeaa valmistajan suosituksesta. Mikäli on epävarmaa, tarvitseeko altistunut viidennen rokoteannoksen, sen voi antaa, koska ylimääräisestä rokoteannnoksesta ei ole haittaa.
  • Altistuksen jälkeistä rokote- ja immunoglobuliinihoitoa ei saa jättää antamatta, vaikka altistuksesta olisi kulunut jo pitempään (jopa useita kuukausia). Sitä ei kuitenkaan aloiteta, jos altistuneelle on jo kehittynyt rabieksen oireita.
  • Mikäli rokotesarja on aloitettu matkakohteessa, se tulee jatkaa loppuun matkan jälkeen kotimaassa infektiolääkäriä tarvittaessa konsultoiden. Suomessa ei tule koskaan käyttää rokotteita, joita matkalla altistunut henkilö on mahdollisesti saanut mukaansa ulkomailta.

Jos henkilö on saanut ulkomailla rokotteita suomalaisesta rokotusaikataulusta poiketen tai rokotussarja keskeytyy ja rokotusväli pitenee:

  • Jatketaan rokotuksia siten, että seuraavan annoksen väli edelliseen on aikataulun mukainen. Esim. 3. ja 4. annoksen väli on 7 vuorokautta, ja 4. ja mahdollisen 5. annoksen väli on 14 vuorokautta.
  • WHO:n aikataululla 2+1+1 aloitettuja rokotuksia voidaan jatkaa WHO:n aikataulun mukaisesti. Päivänä 0 annetaan 2 rokotetta ja seuraavat rokotteet annetaan päivinä 7 ja 21.

Estohoito aiemmin rokotetulle:

  • Jos altistunut henkilö on aiemmin saanut täyden ennaltaehkäisevän rokotussarjan (vähintään 2 annosta) tai altistuksen jälkeisen rokotussarjan (neljä tai viisi annosta), hänelle annetaan uuden altistumisen jälkeen vain kaksi annosta rokotetta päivinä 0 ja 3. Immunoglobuliinia ei tässä tapauksessa tarvitse antaa. Mikäli altistunut on syvästi immuunipuutteinen (elinsiirtopotilas tai AIDS-vaiheessa oleva HIV-potilas), hän tarvitsee aiemmasta rokotesarjasta huolimatta täyden altistuksen jälkeisen hoidon (rokotesarja + immunoglobuliini).
  1. Lisäksi syvästi immuunipuutteisellle, kuten elinsiirtopotilaalle tai AIDS-vaiheessa olevalle immunoglobuliini
  2. Potilaalle, joka on aiemmin saanut täyden ennaltaehkäisevän (vähintään 2 annosta) tai altistuksen jälkeisen (4 tai 5 annosta) rokotussarjan, riittää kevennetty rokotussarja päivinä 0 ja 3 altistuksen jälkeen. Syvästi immuunipuutteiselle annetaan kuitenkin täysi altistuksen jälkeinen hoito (immunoglobuliini + 5 annosta rokotetta).
  3. Rokotussarja voidaan keskeyttää, jos epäilty eläin on koira tai kissa ja se on edelleen oireeton 10 vrk karanteenin jälkeen tai jos laboratoriotutkimuksissa varmistuu, ettei eläin ollut raivotautinen.
Altistumistapa Hoito
Syljen joutuminen terveelle iholle, eläimen koskettaminen Ei rokote- tai immunoglobuliinihoitoa.
Paljaan ihon näykkäisystä johtuva naarmu tai hankauma, joka ei vuoda verta. Rokotussarja 1,2,3
Ihon läpäisevä purema, tai syljen joutuminen rikkoutuneelle iholle tai limakalvolle. Lepakon purema, näykkäisy tai raapaisu. Rokotussarja + immunoglobuliinipistos ensimmäisen rokotuksen yhteydessä 2, 3,