Etusivu » 100 kysymystä ravinnosta » Flavonoidit

Flavonoidit

100 kysymystä ravinnosta
15.10.2015
Antti Aro

Flavonoidit ovat suuri joukko kiinnostavia kasvikunnan fenoliyhdisteitä, joilla voi olla hyödyllisiä vaikutuksia terveyteen. Asiat ovat kuitenkin vielä tutkimusvaiheessa.

Flavonoidit ovat kasveissa yleisesti esiintyviä, fenolirakenteisia yhdisteitä, joista monet ovat voimakkaan värisiä. Osalla flavonoideista on antioksidanttivaikutusta, osa taas vaikuttaa samaan tapaan kuin naissukuhormonit. Flavonoidit jaetaan kemiallisen rakenteen perusteella mm. flavoneihin, flavonoleihin, flavanoneihin ja antosyanidiineihin. Nykyisin tunnetaan yli 5 000 flavonoideihin luettavaa kemiallista yhdistettä.

Kiinnostus flavonoideihin leimahti 1990-luvun puolivälissä. Silloin oli todettu, ettei beetakaroteenista eikä E-vitamiinista ollut apua sairauksien ehkäisyssä, ja oltiin etsimässä tutkittavaksi uusia yhdisteitä kasvisruoasta. Flavonoidien antioksidanttiominaisuudet kiinnostivat, ja kokeelliset tutkimukset syöpää ehkäisevistä vaikutuksista olivat innostavia. Ensimmäisissä tutkimuksissa analysoitiin flavonoidien saantia mittaamalla tärkeimmistä elintarvikkeista viiden flavonoleihin kuuluvan aineen määriä. Näistä tärkein on kversetiini. Alankomaissa tehdyissä tutkimuksissa näitä mitattuja flavonoleja ravinnostaan runsaasti saaneilla oli vain pieni riski sairastua sepelvaltimotautiin ja syöpään. Pian osa muissa maissa, myöskin Suomessa, tehdyistä tutkimuksista tuki hollantilaisten havaintoa, osassa taas ei todettu yhteyttä flavonolien saannin ja sairauksien vaaran välillä.

Ihmistutkimuksia tehtäessä myös tiedot ruoan flavonoideista lisääntyivät. Flavonolien lisäksi alettiin tutkia muitakin flavonoidiryhmiä. Sitrushedelmissä on runsaasti flavanoneja nimeltä hesperetiini ja naringeniini. Niiden antioksidanttiominaisuudet saattavat olla heikkoja mutta muut ominaisuudet tärkeämpiä. Marjojen voimakkaat värit johtuvat usein antosyanidiineista. Hedelmien ja marjojen lisäksi katekiineihin ja proantosyanidiineihin luettavia fenoliyhdisteitä löytyi runsaasti manteleista, pähkinöistä ja kaakaosta. Aluksi arvioitiin flavonoidien päivittäisen saannin olevan vain muutamia milligrammoja. Nykyisen tiedon mukaan flavonoidien ja niiden kaltaisten polyfenolien yhteenlaskettu saanti nousee satoihin milligrammoihin päivässä. Flavonoidit ovat ruoassa liittyneinä sokeriyksiköihin, joiden on pilkkouduttava suolessa ennen kuin flavonoidit voivat imeytyä. Osa flavonoideista imeytyy verraten nopeasti ohutsuolesta, osan sokeriyhdisteet hajoavat vasta ohutsuolen loppuosassa tai paksusuolessa, jolloin imeytyminen on hidasta ja vaihtelevaa.

Ensimmäiset flavonoiditutkimukset olivat aika hataria, koska ne perustuivat pieneen määrään elintarvikeanalyyseja ja vain pieneen osaan tunnetuista flavonoideista. Toisaalta on mahdotonta tutkia kaikkien tuhansien flavonoidien vaikutuksia erikseen, vaan on järkevää keskittyä molekyylirakenteen tai saannin runsauden perusteella arvioiden kiinnostavimpiin yhdisteisiin. Tutkijoille flavonoiditutkimus on nopeasti kehittyvässä ja mielenkiintoisessa vaiheessa. Elintarvikkeiden kuluttajan kannattaa toistaiseksi odotella varmempia havaintoja eikä uskoa jokaista kaupallisesti hyödynnettyä uutista yksittäisten tuotteiden flavonoideista ja niiden oletetuista vaikutuksista. Mustan ja vihreän teen erot tai punaviinin ja valkoviinin erot saattavat olla loppujen lopuksi vähäpätöisiä terveytemme kannalta, vaikka niihin on flavonoiditutkimuksen varhaisina vuosina kiinnitetty ajoittain suurtakin huomiota.