Eskimot syövät runsaasti kalaruokaa mutta käyttävät tuoreita kasviksia vain satunnaisesti. Tästä huolimatta sydän- ja verisuonitaudit kuten sepelvaltimotauti «Sepelvaltimotauti»1 ovat heillä harvinaisia. Tanskalaisten tutkijoiden 1970-luvulla tekemät havainnot herättivät laajan kiinnostuksen kalan käytön ja sydäntautien välisten yhteyksien tutkimukseen. Vaikutusten arveltiin johtuvan lähinnä kalan pitkäketjuisista monityydyttymättömistä omega-3 (n-3)-rasvahapoista.

Omega-3-rasvahapoissa ensimmäinen kaksoissidos on lähellä hiiliketjun päätä ja kaksoissidoksia on runsaammin kuin vastaavan kokoisessa omega-6-rasvahappomolekyylissä. Kalan 20–22 hiiliatomia sisältäviä omega-3-rasvahappoja sisältäviä öljytiivisteitä on markkinoitu pitkään ja niitä on käytetty tutkittaessa kalarasvan vaikutuksia sepelvaltimotaudin riskitekijöihin. Suurilla, usean gramman annoksilla on todettu vaikutuksia verihiutaleiden liimautuvuuteen, veren triglyseridipitoisuuteen ja kohonneeseen verenpaineeseen «Kohonnut verenpaine»2. Kalaruoasta saatavilla rasvahappojen pienemmillä annoksilla ei tällaisia vaikutuksia ole kuitenkaan voitu osoittaa. Väestötutkimuksissa yhteydet kalan käytön ja sydäntautien esiintymisen välillä ovat olleet vaihtelevia. Sellaisissa maissa, joissa sydäntauteja on paljon, on useammin todettu runsaan kalan käytön vähentävän riskiä kuolla sydäntauteihin. Maissa, joissa sydäntauteja on vähemmän, tällaisia yhteyksiä on todettu harvemmin. Siten on jäänyt epäselväksi, vaikuttaako kalan käyttö väestön ja sen yksilöiden riskiin sairastua sydäntauteihin.

Kahdessa tutkimuksessa, joissa syötettiin kalaöljykapseleita tai rasvaista kalaa sydäninfarktin «Sydäninfarkti»3 sairastaneille potilaille, kalarasva vähensi kuolleisuutta vaikka ei vähentänyt uusien sydäntapahtumien lukumäärää. Äkillisissä sydänkuolemissa rytmihäiriöt ovat usein aiheuttajina ja kalan omega-3-rasvahapot voivat vähentää alttiutta rytmihäiriöihin. Ranskassa tehdyssä tutkimuksessa omega-3-alfalinoleenihappoa sisältävän rypsiöljyn käyttö vähensi aivan vastaavalla tavalla kuolleisuutta mutta ei taudin ilmaantuvuutta. Niinpä omega-3-rasvahappojen vaikutus ei rajoitukaan kalarasvoihin, vaan myös kasviöljyistä saatavat omega-3-rasvahapot voivat olla samalla tavoin edullisia.

Omega-3-rasvahapot ovat välttämättömiä, joten joko kasvien alfalinoleenihappoa tai kalojen pitkäketjuisia rasvahappoja tarvitaan ravinnosta. Terveillä ihmisillä omega-3-rasvahappojen saanti on sydämen terveyden kannalta todennäköisesti vähemmän tärkeää kuin tyydyttyneiden ja trans-rasvahappojen eli kovan rasvan saannin rajoittaminen. Sepelvaltimotautiin sairastuneilla omega-3-rasvahappojen runsaasta saannista voi olla ainakin lyhytaikaista hyötyä vaikeiden rytmihäiriöiden torjunnassa, vaikka näiden rasvahappojen saanti ei näytäkään vaikuttavan perustaudin muuhun kehitykseen. Rypsiöljy on omega-3-rasvahappojen saannin kannalta edullinen elintarvike, koska siinä tyydyttyneiden rasvahappojen osuus on erityisen pieni, ja omega-3-rasvahappojen lisäksi siitä saadaan sekä kertatyydyttymätöntä öljyhappoa että monityydyttymätöntä omega-6-linolihappoa.