Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö

Lääkärikirja Duodecim
18.10.2016
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Eriasteista ahdistuneisuutta ilmenee oireena lähes kaikissa psykiatrissa sairauksissa ja häiriötiloissa. Kun ahdistuneisuus on luonteeltaan jatkuvaa ja pitkäaikaista ja olosuhteisiin nähden liiallista eikä ole luonteeltaan vain samanaikaiseen toiseen psykiatriseen tilaan (esimerkiksi «Mielialahäiriö»1, «Paniikkihäiriö»2, «Sosiaalisten tilanteiden pelko»3, «Traumaperäinen stressihäiriö»4) kuuluva oire, kyse saattaa olla yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä (ICD-10-diagnoosikoodi F41.1). Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö voi ilmetä myös samanaikaisesti muiden psykiatristen sairauksien tai häiriöiden kanssa.

Oireita

Yleistyneelle ahdistuneisuushäiriölle ominainen ahdistus, pelokas odotus ja huoli ilmenevät useimpina päivinä ja yhtäjaksoisesti vähintään kuuden kuukauden ajan. Jatkuvaan ahdistuneisuuteen ja huoleen yhdistyy levottomuuden tai jännittyneisyyden tunne, väsymys, keskittymisvaikeudet, ärtyneisyys, vapina, säpsähtely, hikoilu, pahoinvointi, ripuli, hengityksen tai pulssin tihentyminen, lihasjännitys tai vaikeus nukahtaa ja pysyä unessa. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ei kohdistu paniikkikohtausten pelkoon (ks. «Paniikkihäiriö»2), nolatuksi tulemiseen (ks. «Paniikkihäiriö»2), saastumiseen (ks. «Pakko-oireinen häiriö»5), kotoa poissaoloon tai läheisistä ihmisistä erossa oloon (ks. «Lasten ja nuorten ahdistuneisuus (eroahdistushäiriö, sisarkateushäiriö)»6), lihomiseen (ks. «Laihuushäiriö (anoreksia nervosa)»7), ruumiillisiin vaivoihin (ks. «Somatisaatiohäiriö»8) tai vakavaan sairastumiseen (ks. «Sairauden pelko, hypokondria ("luulosairaus")»9), eivätkä ahdistus ja huoli ilmene ainoastaan traumaperäisen stressihäiriön (ks. «Traumaperäinen stressihäiriö»4) aikana. Lapsilla ja nuorilla yleistynyt ahdistuneisuus voi ilmetä itseluottamuksen puutteena, erilaisten onnettomuuksien tai myöhästymisen pelkona, perfektionismina, suorituspelkona ja korostuneena rohkaisun tarpeena.

Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä ilmenevä ahdistus ja huoli eroavat elämäntilanteiden aiheuttamasta luonnollisesta ahdistuneisuudesta siinä suhteessa, että ahdistus ja huoli ovat henkilön elämäntilanteeseen nähden luonteeltaan selvästi liiallisia, itsepäisiä ja jatkuvia. Mitä useammista asioista henkilö on huolissaan ja mitä enemmän oirekuvaan kuuluvat jatkuva väsymys, levottomuus tai ärtyneisyys, sitä todennäköisemmin ei ole kyse vain ahdistavasta tai stressaavasta elämäntilanteesta, vaan kyseessä on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.

Eräät elimelliset (somaattiset) sairaudet voivat aiheuttaa yleistyneelle ahdistuneisuushäiriölle tyypillisiä oireita. Tällaisia sairauksia ovat mm. sydänsairaudet ja kilpirauhasen liika- ja vajaatoiminta.

Esiintyminen, kulku ja tausta

Noin 5 % ihmisistä kärsii elämänsä jossain vaiheessa yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Yli puolella oireet ovat alkaneet joko lapsena tai murrosiässä, mutta oirekuva voi alkaa myös aikuisiällä. Oireiden voimakkuus vaihtelee sekä henkilöstä toiseen että samalla henkilöllä vuodesta toiseen. Huomattava osa, ehkä noin neljännes häiriöstä kärsivistä, kokee kärsineensä oireista läpi koko elämänsä.

Yleistynyt ahdistuneisuus on syiltään ja taustatekijöiltään monikerroksinen häiriö, jonka syitä ei tarkkaan tunneta. Synnynnäiset rakenteelliset ja temperamentilliset tekijät, erilaiset kehityksen aikaiset rasitustekijät, stressaavat ja traumaattiset elämäntapahtumat ja sosiaalisen tukiverkoston niukkuus, runsas kahvin juonti, tupakointi sekä alkoholin liikakäyttö lisäävät oireiden voimakkuutta tai lisäävät alttiutta yleistyneeseen ahdistuneisuuteen.

Itsehoito

Yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivän, hänen läheistensä ja työtovereidensa on tärkeätä ymmärtää, että oireiden ilmeneminen ja niiden itsepäisyys on tahdosta riippumaton tila, joka aiheuttaa henkilölle itselleen tavattomasti kärsimystä. Tämä on tärkeää ymmärtää oireita pahentavan kielteisen itsekuvan välttämiseksi. Syyllisyys ja häpeä oireista on omiaan vain pahentamaan oireita.

Ylimääräisen stressin välttäminen, erilaiset rentoutumiskeinot, säännöllinen univalverytmi, liikunta ja harrastusten ylläpitäminen sekä alkoholin ja kofeiinipitoisten juomien liikakäytön välttäminen ovat tärkeitä keinoja välttää oireiden helposti mukanaan tuoma sosiaalinen eristäytyminen.

Itsehoitokirjojen ohjeet voivat auttaa yleistyneen ahdistuneisuushäiriön taustalla olevien erilaisten pelkotilojen läpi käymisessä.

Mielenterveystalon verkkosivuilla on välineitä ahdistuneisuuden omahoitoon; ks. "Ahdistuksen omahoito" «https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/ahdistuksen_omahoito/pages/default.aspx»1 ja "Työkaluja mielen hyvinvointiin" «https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/tyokaluja_itsehoito/Pages/default.aspx»2.

Hoito

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö vaikuttaa oireidensa luonteen vuoksi monella lailla siitä kärsivän ja hänen läheistensä elämänlaatuun. Tämän vuoksi vähänkin kiusallisemmasta oirekuvasta kärsivän kannattaa aina kääntyä lääkärin ja mieluiten psykiatrin tai psykologin puoleen. Hoidossa käytetään sekä erilaisia psykoterapeuttisia hoitomenetelmiä että oireita lievittäviä lääkkeitä. Lääkehoidossa käytetään masennuslääkkeitä, bentsodiatsepiineja sekä muita ahdistuneisuuslääkkeitä. Masennuslääkkeet voivat lievittää oireita, vaikka oireisiin ei liittyisikään varsinaista masennustilaa.

Lisää tietoa aiheesta

Suomen Mielenterveysseura ry «http://www.mielenterveysseura.fi/»3

HUS/Mielenterveystalo «http://www.mielenterveystalo.fi»4

Käytettyjä lähteitä

Bourne EJ. Vapaaksi ahdistuksesta – työkirja paniikista ja peloista kärsiville. Lyhytterapiainsituutti Oy 2013.

Huttunen M, Socada L. Psyykenlääkkeet ja niiden käyttö. Kustannus Oy Duodecim 2017.

Koponen H. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 12., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2017.

Marks I. Pelko – osa elämää. Prometheus Kustannus Oy 2007.