Sisäsynnytintulehdukset

Lääkärikirja Duodecim
29.10.2016
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Sisäsynnytintulehdusta (pelvic inflammatory disease, PID) esiintyy nuorilla hedelmällisessä iässä olevilla naisilla. Se on harvinainen vaihdevuosien jälkeen tai nuorilla tytöillä, joilla ei ole ollut yhdyntöjä. Tulehduksesta käytetään usein termiä "munasarjatulehdus".

Tulehdus leviää nousevana infektiona kohdunkaulan kanavan kautta kohdun limakalvolle aiheuttaen kohdun limakalvon tulehduksen (endometriitin). Sen jälkeen se siirtyy munanjohtimiin aiheuttaen munanjohdinten tulehduksen (salpingiitin). Tulehdus voidaan jakaa akuuttiin ja krooniseen PID:hen (kesto alle ja yli 30 vrk).

Oireet

Oireet alkavat tyypillisesti kuukautisten jälkeen. Alkuoireita ovat poikkeava valkovuoto (ks. «Valkovuoto»1), joka voi olla veristä, sekä alavatsakipu, joka pahenee tärinässä. Voi esiintyä myös virtsakirvelyä. Lämpöilyä, joskus korkeaakin kuumetta, esiintyy pitkittyneessä tulehduksessa. Toisaalta sisäsynnytintulehdus voi olla lähes oireetonkin, varsinkin jos aiheuttaja on klamydia (ks. «Klamydia»2).

Tärkein aiheuttajamikrobi on sukupuoliteitse tarttuva klamydia. Tippuri (ks. «Tippuri»3) on nykyään harvinainen. Myös streptokokit ja monet suolistobakteerit voivat aiheuttaa taudin. Usein esiintyy samanaikaisesti useita taudinaiheuttajia. Noin puolessa tapauksista aiheuttajabakteeri jää tutkimuksista huolimatta epäselväksi.

Taudin toteaminen

Diagnoosi tehdään oireiden perusteella. Gynekologisessa sisätutkimuksessa (ks. «Gynekologinen tutkimus»4) alavatsa, kohtu ja munasarjojen seutu aristavat. Emätintutkimuksessa todetaan suttuinen märkävuoto kohdun kaulakanavassa. Tutkimuksen yhteydessä otetaan papanäyte (ks. «Valkovuoto»1) ja tulehdusnäytteet. Klamydia (ks. «Klamydia»2) tutkitaan virtsanäytteestä (ks. «Virtsanäytteet»5), samoin tippuri. Virtsatietulehduksen poissulkemiseksti tutkitaan tavallinen virtsanäyte eli PLV (ks. «Virtsatietulehdus aikuisilla, virtsatieinfektio»6). Verikokeista määritetään tulehdusarvo CRP (ks. «CRP (P-CRP)»7), joka mittaa tulehduksen laajuutta ja jota voidaan käyttää hoitovasteen seurannassa.

Vaikeissa tulehduksissa, jolloin harkitaan sairaalahoitoa, tarvitaan erikoistutkimuksia. Näitä ovat emättimen kautta tehtävä kaikututkimus sekä joskus magneettikuvaus tai TT-tutkimus. Viimeksi mainittuja tarvitaan, jos diagnoosi on epäselvä ja oireet ovat vaikeat.

Vaikeissa tapauksissa sisäsynnytintulehdukseen voi liittyä myös perihepatiitti eli maksakapselin pinnallinen tulehdus ja periappendisiitti eli umpilisäkkeen alueen tulehdus tai peritoniitti eli vatsakalvontulehdus.

Hoito

Sisäsynnytintulehdus hoidetaan antibiooteilla. Jos naisella on kierukka, se poistetaan. Sairaalahoitoa tarvitaan, jos tulehdus on nuorella, synnyttämättömällä naisella, koska jälkiongelmat pyritään ehkäisemään. Sairaalahoitoa tarvitaan myös, jos naisella on korkea kuume tai on epävarmaa, onko kyseessä sisäsynnytintulehdus tai esimerkiksi umpilisäkkeen tulehdus. Jos gynekologisessa tutkimuksessa tai kaikututkimuksessa epäillään pikkulantiossa (munasarjojen tai munanjohtimien alueella) märkäkeräymää (absessia), pitää tulehdus hoitaa sairaalassa. Joskus tarvitaan tähystysleikkausta, jotta märkä saadaan poistettua.

Pitkittyneen tai huonosti hoidetun sisäsynnytintulehduksen seurauksena voi tulla jälkiongelmia. Suurimman ongelman aiheuttavat taudin myöhäiskomplikaatiot: krooniset alavatsakivut, lapsettomuus ja kohdunulkoiset raskaudet.

Ehkäisy

Koska klamydia ja muut sukupuoliteitse tarttuvat tulehdukset voivat aiheuttaa myös sisäsynnytintulehduksen, suositellaan kondomin käyttöä tilapäisissä suhteissa.

Käytettyjä lähteitä

Paavonen J. Gynekologiset infektiot. Kirjassa: Ylikorkala O, Tapanainen J (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 286–290.

TLaitinen L. Sisäsynnytintulehdus (PID). Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 19.9.2016.