Sisäsynnytintulehdukset

Lääkärikirja Duodecim
1.10.2013
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Sisäsynnytintulehdusta (pelvic inflammatory disease, PID) esiintyy nuorilla hedelmällisessä iässä olevilla naisilla. Harvinainen se on vaihdevuosien jälkeen tai nuorilla tytöillä, joilla ei ole ollut yhdyntöjä. Tulehdus leviää nousevana infektiona kohdunkaulan kanavan kautta kohdun limakalvolle aiheuttaen kohdun limakalvon tulehduksen (endometriitin). Sen jälkeen se siirtyy munanjohtimiin aiheuttaen munanjohdinten tulehduksen (salpingiitin).

Oireet

Oireet alkavat tyypillisesti kuukautisten jälkeen. Alkuoireita ovat poikkeava valkovuoto (ks. «Valkovuoto»1), joka voi olla veristä, sekä alavatsakipu, joka pahenee tärinässä. Voi esiintyä myös virtsakirvelyä. Lämpöilyä, joskus korkeaakin kuumetta, esiintyy pitkittyneessä tulehduksessa. Toisaalta sisäsynnytintulehdus voi olla lähes oireetonkin, varsinkin jos aiheuttaja on klamydia (ks. «Klamydia»2).

Tärkein aiheuttajamikrobi on sukupuoliteitse tarttuva klamydia. Tippuri (ks. «Tippuri»3) on nykyään harvinainen. Myös streptokokit ja monet suolistobakteerit voivat aiheuttaa taudin. Usein esiintyy samanaikaisesti useita taudinaiheuttajia. Noin puolessa tapauksista aiheuttajabakteeri jää tutkimuksista huolimatta epäselväksi.

Taudin toteaminen

Diagnoosi tehdään oireiden perusteella. Gynekologisessa sisätutkimuksessa (ks. «Gynekologinen tutkimus»4) alavatsa, kohtu ja munasarjojen seutu aristavat. Emätintutkimuksessa todetaan suttuinen märkävuoto kohdun kaulakanavassa. Tutkimuksen yhteydessä otetaan papanäyte (ks. «Valkovuoto»1) ja tulehdusnäytteet. Klamydia (ks. «Klamydia»2) tutkitaan virtsanäytteestä (ks. «Virtsanäytteet»5), samoin tippuri. Virtsatietulehduksen poissulkemiseksti tutkitaan tavallinen virtsanäyte eli plv «Virtsatietulehdus aikuisilla, virtsatieinfektio»6. Verikokeista määritetään tulehdusarvo CRP (ks. «CRP (P-CRP)»7), joka mittaa tulehduksen laajuutta ja jota voidaan käyttää hoitovasteen seurannassa.

Vaikeissa tapauksissa sisäsynnytintulehdukseen voi liittyä myös perihepatiitti eli maksakapselin pinnallinen tulehdus ja periappendisiitti eli umpilisäkkeen alueen tulehdus tai peritoniitti eli vatsakalvontulehdus.

Hoito

Sisäsynnytintulehdus hoidetaan antibiooteilla. Jos naisella on kierukka, se poistetaan. Sairaalahoitoa tarvitaan, jos tulehdus on nuorella, synnyttämättömällä naisella, koska jälkiongelmat pyritään ehkäisemään. Sairaalahoitoa tarvitaan myös, jos naisella on korkea kuume tai on epävarmaa, onko kyseessä sisäsynnytintulehdus tai esimerkiksi umpilisäkkeen tulehdus. Jos gynekologisessa tutkimuksessa tai kaikututkimuksessa epäillään pikkulantiossa (munasarjojen tai munatorvien alueella) märkäkeräymää (abskessia), pitää tulehdus hoitaa sairaalassa. Joskus tarvitaan tähystysleikkausta, jotta märkä saadaan poistettua.

Pitkittyneen tai huonosti hoidetun sisäsynnytintulehduksen seurauksena voi tulla jälkiongelmia. Suurimman ongelman aiheuttavat taudin myöhäiskomplikaatiot: krooniset alavatsakivut, lapsettomuus ja kohdunulkoiset raskaudet.

Ehkäisy

Koska klamydia ja muut sukupuoliteitse tarttuvat tulehdukset voivat aiheuttaa myös sisäsynnytintulehduksen, suositellaan kondomin käyttöä tilapäisissä suhteissa.

Käytettyjä lähteitä

Paavonen J. Gynekologiset infektiot. Kirjassa Ylikorkala O, Tapanainen J (toim) Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2011, s 286–290.

Teisala K. Sisäsynnytintulehduksen diagnostiikka ja hoito. Lääkärin käsikirja (online), päivitetty 24.3.2013. Kustannus Oy Duodecim.