Alkoholin ja huumeiden väärinkäyttö

Lääkärikirja Duodecim
18.10.2016
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Erilaisten päihdyttävien aineiden tai lääkkeiden väärinkäytölle on ominaista aineen toistuva käyttö tavalla, josta on erilaisia terveydellisiä tai sosiaalisia haittoja. Aineen käytön vuoksi henkilön loukkaa itsensä, ei kykene tekemään vastuullisesti työtään, laiminlyö vastuunsa lasten vanhempana, ajautuu riitoihin puolisonsa kanssa, syyllistyy rattijuoppouteen, tappeluihin tai muihin lain rikkomuksiin jne.

Kun diagnoosina käytetään termiä "alkoholin tai muiden aineiden väärinkäyttö", päihteen käyttö ei ole vielä johtanut lisääntyneen sietokyvyn (toleranssin) kehittymiseen eikä aineen käytön lopettaminen aiheuta ohimenevää krapulaa voimakkaampia vieroitusoireita. Pelkässä väärinkäytössä aineen käyttö ei myöskään ole välttämättä päivittäistä eikä henkilöllä ilmene pakonomaista ja riippuvuutta ilmaisevaa (addiktiivista) tarvetta käyttää alkoholia tai päihdettä päivittäin.

Vaikka alkoholin suurkulutukseen ei välttämättä liity erilaisia sosiaalisia haittoja, siihen sisältyy pitkällä tähtäimellä sekä monia terveydellisiä riskejä että alkoholin väärinkäytön ja alkoholiriippuvuuden kehittymisen vaara. Alkoholinkulutuksen korkean riskin rajana (hälytysrajana, jolloin asiaan viimeistään pitäisi puuttua) pidetään miehillä 3 alkoholiannosta säännöllisesti päivittäin, 23–24 annosta viikossa tai kertakäyttöä yli 6–7 annosta viikoittain. Naisilla vastaavat rajat ovat 2 annosta säännöllisesti päivittäin, 12–16 annosta viikossa tai vähintään 5 annoksen kertakäyttöä viikoittain. Yksi alkoholiannos on 4 cl väkeviä, 12 cl viiniä tai 0,33 l keskiolutta, jotka kaikki sisältävät 12 grammaa puhdasta alkoholia. Alkoholin suurkuluttajia arvioidaan Suomessa olevan 300 000–500 000 henkilöä.

Huomattava osa alkoholin tai päihteiden väärinkäyttäjistä ajautuu vähitellen alkoholi-, päihde- tai huumeriippuvaisiksi. Jotkut kuitenkin voivat käyttää vuosiakin ja tiheästi toistuen alkoholia tai päihteitä väärin ilman, että heille kehittyy varsinainen aineriippuvuus.

Pakonomainen, jatkuva ja humalahakuinen tai addiktiivinen alkoholin tai päihteiden käyttö ei ole luonteeltaan tahdonalaista käytöstä, vaan vakava sairaustila. Psykologisella tasolla addiktiivisen päihteiden käytön taustalla on henkilön taustaan ja elämäntilanteeseen liittyvä ja mielelle sietämätön avuttomuuden tunne. Biologisella tasolla taustalla on päihteiden jatkuvan käytön ja pitkäaikaisen stressin aiheuttama keskushermoston toiminnan muutos. Tämän vuoksi addiktiivisesti päihteitä käyttävä ei yleensä pysty katkaisemaan alkoholin tai päihteen käyttöään ilman ammatillista apua tai katkaisuhoitoa sairaalassa tai katkaisuhoitoyksikössä.

Riippuvuutta eli addiktiota ylläpitävä keskushermoston toimintatavan muutos korjautuu hitaasti ja edellyttää 3–6 kuukauden pituista raitista jaksoa. Raitistuminen tai addiktiivisen päihteen käytön lopettaminen edellyttää myös luopumista päihteen käytöstä keinona vapautua mielelle sietämättömistä tunnetiloista. Näistä syistä viikon kestävä katkaisu tai raittius ei hävitä pakonomaista tarvetta käyttää alkoholia tai päihteitä. Addiktiivisesti päihteitä käyttänyt ajautuu myös herkästi uudelleen päihteiden pakonomaiseen käyttöön pitkienkin raittiuskausien jälkeen.

Itsehoito

Alkoholin tai päihteiden väärinkäyttö liittyy käytetyn aineen ahdistusta ja pelkoja lievittävään tai humalluttavaan vaikutukseen. Päihtymyksen seurauksena henkilön arvostelukyky ja kyky kontrolloida käytöstään heikkenevät. Jos henkilöllä on osin perinnölliseen rakenteeseen perustuva vaikeus tunnistaa humaltumistaan, hän on erityisen altis käyttämään päihdyttävää ainetta liiallisesti. Hyvään alkoholin sietokykyyn liittyy selvästi kohonnut riski myöhemmin kehittyvään alkoholiriippuvuuteen tai alkoholismiin. Myös vaikeuteen tunnistaa oman humalatilansa astetta ja siihen liittyvä alttius humaltua ja sammua liittyy selvästi kohonnut riski myöhemmin kehittyvään alkoholismiin.

Yksinkertainen tapa kartoittaa omaa mahdollista alkoholiriippuvuutta on kysyä itseltään neljä kysymystä:

  1. Oletko yrittänyt vähentää alkoholin käyttöäsi ja epäonnistunut siinä?
  2. Onko läheisesi tai tuttavasi ilmaissut huolensa tai ärtymyksensä alkoholin käytöstäsi?
  3. Käytätkö alkoholia keinona lievittää krapulaasi?
  4. Tunnetko syyllisyyttä alkoholin käytöstäsi?

Jos vastaus on myöntävä vähintään kahteen näistä kysymyksistä, on syytä olla huolissaan alkoholin käytöstä ja mahdollisesta alkoholiriippuvuudesta.

Omaa riippuvuutta alkoholin tai muun päihteen käytöstä voi arvioida myös kysymällä itseltään seuraavat kysymykset: Onko Sinusta tuntunut, että alkoholin käyttösi on hallitsematonta? Ahdistutko tai huolestutko, jos Sinulta puuttuu seuraava annos? Oletko huolestunut alkoholin käytöstäsi? Oletko ajatellut lopettaa tai vähentää alkoholin käyttöäsi? Kuinka vaikealta Sinusta tuntuu lopettaa tai olla ilman alkoholia? Selvä myöntävä vastaus johonkin näistä kysymyksistä on usein osoitus alkoholiriippuvuudesta.

Toistuvasta alkoholin tai muiden päihteiden väärinkäytöstä kärsivien tulee pyrkiä kaikin käytettävissä olevien keinoin opettelemaan hallittu alkoholin käyttö. Osalla tämä ei onnistu, jolloin täysraittius on ainoa keino välttää päihteiden käytön aiheuttamat ongelmat.

Pakonomaisen alkoholin käytön laukaisevana tekijänä on usein omaan elämäntilanteeseen ja historiaan liittyvä ja mielelle sietämätön avuttomuuden tunne. Tämän tilanteen tunnistaminen, ymmärtäminen ja ratkaiseminen muilla tavoin on toipumisen kannalta tärkeää.

Päiväkirjan pitäminen alkoholin liikakäyttöön johtavista mielialoista ja niihin liittyvistä tapahtumista voi auttaa vähentämään ongelmakäyttöä tai estää retkahduksia. Itsehoidossa kannattaa kokeilla liikuntaa, rentoutusharjoituksia ja mietiskelyä, noudattaa säännöllistä univalverytmiä, syödä säännöllisesti ja välttää kofeiinipitoisia juomia ja tupakointia. Päätös olla täysin raitis ainakin yhtensä päivänä viikossa, yhden viikon kuukaudessa tai yhden kuukauden vuodessa, on usein myös hyvä keino arvioida tai hallita alkoholin käyttöään.

Osallistuminen AA-liikkeen «http://www.aa.fi/»1 tai A-kiltojen «http://a-kiltojenliitto.fi/»2 vertaisryhmiin auttaa raittiuden saavuttamisessa tai ongelmakäytön hallinnassa.

Milloin hoitoon

Ellei henkilö omatoimisesti kykene oppimaan alkoholin tai päihteiden hallittua käyttöä tai lopettamaan niiden käyttöä, hänen kannattaa kääntyä lähivikkojen kuluessa lääkärin, A-klinikan tai muun päihdehoitoyksikön puoleen. Päihteiden käytön katkaisuvaiheen jälkeen hoidossa hyödynnetään erilaisia psykoterapeuttisia hoitomuotoja ja lääkehoitoa. Osalla paras tulos saavutetaan AA-ryhmien ja A-kiltaryhmien toveriryhmien tuella.

Lisää tietoa alkoholista ja huumeista

Seppä K, Aalto M, Alho, H, Kiianmaa K (toim.). Huume- ja lääkeriippuvuudet. Kustannus Oy Duodecim, 2012.

Aalto M, Alho H, Kiianmaa K, Lindroos L (toim.). Alkoholiriippuvuus. Kustannus Oy Duodecim, 2015.

Stenberg J-H, Service H, Saiho S, Pihlaja S, Koivisto E-M, Holi M, Joffe G. Irti alkoholista. Kustannus Oy Duodecim, 2014.

Käypä hoito -suositusten potilasversiot: ks. «Alkoholiongelmaisen hoito»1 ja «Huumeongelmaisen hoito»2.

Suomen Mielenterveysseura ry «http://www.mielenterveysseura.fi/fi»3

Mielenterveystalo «http://www.mielenterveystalo.fi»4

Käytettyjä lähteitä

Dodes L. Breaking Addiction. A 7-Step Handbook for Ending Any Addiction. New York: Harper & Collins, 2011.

Häkkinen I: Toipumiskulttuuri. Päihdetoipuminen ja esimerkin voima. Prometheus kustannus Oy, 2013.

Kuoppasalmi K, Heinälä P, Lönnqvist J. Päihteisiin liittyvät häiriöt. Kirjassa: Lönnqvist J, Heikkinen M, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 11. painos. Kustannus Oy Duodecim 2014.

Aalto M, Alho H, Kiianmaa K, Lindroos L (toim.). Alkoholiriippuvuus. Kustannus Oy Duodecim, 2015.