Ruumiinkuvahäiriöt (dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö)

Lääkärikirja Duodecim
15.10.2016
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Dysmorfisesta ruumiinkuvan häiriöstä kärsivä henkilö on vakuuttunut oman ulkonäkönsä epämuotoisuudesta, viallisuudesta tai rumuudesta. Epäily omaan ulkonäköön liittyvästä poikkeamasta voi liittyä mihin ruumiinosaan tahansa; useimmiten kyseessä on kuitenkin jokin ulospäin näkyvä ruumiinosa.

Joskus henkilöllä onkin jotakin poikkeavaa ulkomuodossaan, kuten esimerkiksi luomi, arpi, ryppy, ihon kalpeus tai punoitus, kasvojen epäsymmetria tai korvien tai nenän suuri koko. Tällöinkin ruumiinkuvan häiriöstä kärsivän huoli on luonteeltaan selvästi liiallista. Usein ruumiinosassa ei ole ulkonäöltään normaalista lainkaan poikkeava ja henkilö on ahdistuneen huolissaan huultensa, rintojensa, takamuksensa, olkapäittensä, reisiensä tai sukuelintensä koosta tai muodosta.

Ruumiinkuvan häiriöitä esiintyy joskus oireina myös vakavissa masennustiloissa (ks. «Masennus, masentuneisuus, masennusoire ja masennustila»1) ja erilaisissa psykoottisissa häiriöissä. Jos huoli kohdistuu pelkästään ruumiin painoon, kyse on laihuushäiriöstä (ks. «Laihuushäiriö (anoreksia nervosa)»2) tai muusta syömishäiriöstä.

Ruumiinkuvan häiriö alkaa yleensä murrosiässä tai nuorella aikuisiällä. Usein oirekuva kestää vaihtelevalla voimakkuudella jopa vuosia. Ahdistuneisuus omasta ulkonäöstä on usein psyykkisesti erittäin kuluttavaa ja voi luonnollisesti häiritä myös parisuhteen toimivuutta.

Osa ruumiinkuvan häiriöistä kärsivistä hakeutuu plastiikkakirurgeille ja saattavat kuluttaa huomattavan määrän rahaa toistuviin plastiikkakirurgisiin leikkauksiin.

Itsehoito ja hoito

Ruumiinkuvan häiriöistä kärsivien kannattaa useimmiten välttää hakeutumista plastiikkakirurgiseen hoitoon, koska erilaiset korjausleikkaukset eivät yleensä johda toivottuun tulokseen ja huoli omasta ulkonäöstä vain jatkuu.

Oletettavasti ruumiinkuvan häiriön taustalla on erilaisia itsetuntoon ja itsekuvaan liittyviä ongelmia. Tämän vuoksi osa ruumiinkuvan häiriöstä kärsivistä voi hyötyä erilaisista psykoterapioista, lähinnä psykodynaamisesta tai kognitiivisesta psykoterapiasta. Tämän vuoksi ruumiinkuvan häiriöistä kärsivän kannattaa aina hakeutua lähiviikkojen tai -kuukausien kuluessa psykiatrin tai psykoterapeutin puheille.

Osa ruumiinkuvan häiriöistä kärsivistä voi hyötyä olennaisestikin joko pakko-oireisten häiriöiden (ks. «Pakko-oireinen häiriö»3) hoidossa käytetyistä depressiolääkkeistä tai uudemmista mielisairauden hoidossa käytetyistä psykoosilääkkeistä. Mahdollinen hyöty psykoosilääkkeiden käytöstä ei edellytä, että potilaan oireet olisivat varsinaisesti psykoottisia.

Käytettyjä lähteitä

Huttunen MO, Kalska H (toim.). Psykoterapiat. 3. painos. Kustannus Oy Duodecim, 2015.