Määräkohteinen pelko (fobia)

Lääkärikirja Duodecim
18.10.2016
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Määräkohteisilla peloilla (fobia; ICD-10-diagnoosikoodi F40.23) tarkoitetaan huomattavaa ja itsepintaista pelkoa, joka on kohteeseen tai tilanteeseen nähden liiallista tai epärealistista ja joka kohdistuu tiettyyn kohteeseen tai tilanteeseen. Pelot voivat olla erilaisia ja kohdistua esimerkiksi eläimiin, ympäristöön (myrskyt, ukkonen, vesi, korkea paikka), veren näkemiseen, pistoksiin (injektioihin) tai tiettyihin tilanteisiin (suljetut paikat, hissit, sillat, julkiset liikennevälineet, lentäminen). Muita pelkoja ovat esimerkiksi lian aiheuttama bakteeripelko, avaran tilan aiheuttama kaatumispelko tai lapsilla ilmenevä voimakkaiden äänien tai outojen vaatteiden pelko.

Altistuminen pelkoa herättävälle kohteelle aiheuttaa lähes aina välittömän ahdistusreaktion, joka voi olla luonteeltaan myös paniikkikohtaus (ks. «Paniikkikohtaus»1). Erityisesti veren näkemisen pelosta kärsivät saattavat pyörtyä verenottotilanteissa. Lapsilla pelkoreaktio voi ilmetä itkuna, raivokohtauksena, jähmettymisenä tai tarrautumisena, eikä lapsi välttämättä aikuisen tavoin ymmärrä pelkoreaktionsa liiallisuutta tai epärealistisuutta.

Pelkojen luonteesta riippuen tuloksena on usein pelkoa aiheuttavien kohteiden tai tilanteiden välttely, jokapäiväisen elämän kaventuminen tai tietyissä ammateissa työkyvyttömyys. Peloista kärsivä saattaa ajautua alkoholin ongelmakäyttöön keinona lievittää erilaisiin tilanteisiin liittyviä pelkojaan.

Lieväasteisina erilaiset pelot ovat hyvin yleisiä erityisesti lapsuudessa, mutta myös aikuisilla. Lähes puolet ihmisistä on kärsinyt jostain pelosta elämänsä aikana. Noin 10 % aikuisista kärsii jostakin pelosta siinä määrin, että se tavalla tai toisella haittaa elämää tai toimintakykyä. Suurella osalla voimakkaista peloista kärsivillä pelot ovat etenkin ilman hoitoa vuosikautisia tai jopa elinikäisiä. Suurin osa fobioista kärsivistä henkilöistä kärsii useammasta erillisestä pelosta, ja vain vähemmistöllä on vain yksi määräkohteinen pelko.

Traumaattiset kokemukset, väkivaltaiset tilanteet, onnettomuudet, läheisten kuolemat ja turvattomuus lisäävät erilaisten pelkojen kehittymistä. Vanhempien turha pelottelu erilaisista vaaroista saattaa lisätä lasten pelkoja.

Lapsuuden aikaiset pelot häviävät usein itsestään iän lisääntyessä. Jos lapsuuden aikana ilmenneet pelot eivät ole hävinneet aikuisikään tullessa, ne eivät aikuisiässäkään useinkaan häviä.

Itsehoito

Pelkoja voidaan lievittää usein erilaisin harjoituksin, joissa peloista kärsivä totuttelee asteittain kohtamaan pelkoa aiheuttavan kohteen tai tilanteen. Usein kannattaa ensin opetella rentoutumaan ja sen jälkeen harjoitella pelon kohtaamista sekä mielikuvissa että harjoituksin. Yksinkertaisten pelkojen hoitoon on kehitetty itsehoitoon sopivia nettiterapioita. Esimerkiksi veren näkemistä tai injektioita (lääkeruiskun pistoksia) pelkäävä voi edetä mielikuvissaan ja harjoituksissaan lievää pelkoa herättävästä tilanteesta voimakasta pelkoa synnyttävään tilanteeseen:

  1. katsella videoelokuvaa, jossa lääkäri antaa elokuvan henkilölle injektion,
  2. katsoa, kun ystävää rokotetaan,
  3. kuvitella mielessään tai harjoitella lääkärille soittamista, sairaalaan matkustamista yhdessä ystävän kanssa tai yksin,
  4. kuvitella injektion antamista,
  5. vierailla yhdessä ystävän kanssa tai yksin sairaalan poliklinikalla,
  6. katsella lääkärin huoneesta tulevia potilaita tai ruiskeita valmistelevia tai antavia hoitajia,
  7. katsella yhdessä ystävän kanssa tai yksin injektion antamista toiselle henkilölle tai verinäytteen ottamista toiselta ihmiseltä,
  8. pyytää lääkärin tai hoitajan antamaan lihaksen sisäisen injektion takamuksiin ystävän ollessa läsnä tai yksin,
  9. pyytää lääkäriä tai hoitajaa antamaan flunssarokotteen käsivarteen ja
  10. pyytää lääkäriä ottamaan verinäytteen käsivarren laskimosta.

Altistusohjelmissa siirrytään aina lievää pelkoa aiheuttavasta mielikuvasta tai tilanteesta seuraavaan harjoitteeseen sen jälkeen, kun pelosta kärsivä on tottunut vähemmän pelottavaan tilanteeseen. Jos pelko tuntuu tietyssä tilanteessa ylivoimaiselta, palataan edelliseen vaiheeseen keräämään voimia seuraavan vaiheen kohtaamiseen.

Eri pelkoja varten kehitettyjä yksinkertaisia harjoitusohjelmia löytyy sekä yleisölle tarkoitetuista kirjoista että internetistä hakusanoilla ”pelko” tai ”fobia". Monilla paikkakunnilla löytyy myös vertaisryhmien järjestämiä itsehoitoryhmiä. Vapautuminen peloista on aina helpompaa, jos lähipiirin ihmiset ymmärtävät tilanteisiin liittyvän paniikinomaisen pelon asteen. Painostaminen ja pelkojen mitätöinti pahentaa niiden hallinnan oppimista.

Hoito

Pelkojen kaventaessa jokapäiväistä elämää on viisasta kääntyä lähiviikkojen tai -kuukausien aikana psykiatrin tai psykologin puoleen, ainakin jos erilaiset itsehoitokeinot eivät tuota toivottua tulosta. Pelkoja ja niiden taustalla olevia paniikkikohtauksia voidaan tehokkaasti hoitaa sekä psykoterapioiden että psyykenlääkkeiden avulla. Psykoterapiassa keskeisenä osiona on oirevalistus sekä välttämiskäytöksen estäminen ja hoito. Ensisijaisena vaihtoehtoina ovat kognitiivinen psykoterapia tai pelkoihin asteittain totuttava käyttäytymisterapia. Itsepäisempien pelkojen taustalla on usein erilaisia kehityksen aikaisia ja joskus tiedostamattomia tunnemuistoja, jolloin tiivis psykoanalyyttinen tai traumaterapeuttinen psykoterapia voi olla tehokkain psykoterapian muoto.

Lääkkeiden avulla kyetään tehokkaasti estämään kohtausten toistumista tai tilanteihin liittyvää ennakkopelkoa. Lääkkeinä käytetään ennen pelottavaksi koettua tilannetta tarvittaessa otettavia bentsodiatsepiineja, joiden säännöllistä käyttöä tulee välttää lopetusoireina ilmenevän lääkeriippuvuuden kehittymisen välttämiseksi.

Lisää tietoa fobioista

Suomen Mielenterveysseura ry «http://www.mielenterveysseura.fi/»1

HUS/Mielenterveystalo «http://www.mielenterveystalo.fi»2

Käytettyjä lähteitä

Bourne EJ. Vapaaksi ahdistuksesta: Työkirja paniikista ja peloista kärsiville. Lyhytterapiainstituutti Oy 2012.

Huttunen MO, Kalska H (toim.). Psykoterapiat. 3. painos. Kustannus Oy Duodecim 2015.

Marks I. Pelko – osa elämää. Prometheus Kustannus Oy 2007.

Taiminen T. Määräkohteiset pelot. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 12., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2017, s. 322-330.