Raiskaus

Lääkärikirja Duodecim
9.10.2016
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Rikoslain mukaan raiskauksella tarkoitetaan pakottamista sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai tällaisen väkivallan uhkaa. Jokaisen seksuaalisen pahoinpitelyn kohteeksi joutuneen olisi hyvä tehdä rikosilmoitus. Mikäli uhri tekee asiasta rikosilmoituksen, on suositeltavaa tehdä ensin poliisitutkimus ja sitten lääkärintutkimus. Lapseen kohdistuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä (ks. «Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö»1) on annettu erilliset ohjeet.

Lääkärin tutkimus olisi hyvä tehdä mahdollisimman pian tapahtuman jälkeen. Lääkärin tutkimus tehdään joka tapauksessa, ja näytteet otetaan Keskusrikospoliisin ohjeiden mukaisesti. Tietoja ja perusteelliset ohjeet löytyvät Raiskatun akuuttiapu (RAP) -kansiosta (www.tukinainen.fi). Jos raiskattu on alle 18-vuotias, joudutaan tekemään lastensuojeluilmoitus. Lastensuojelulaki velvoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluksessa olevan henkilön tähän ilmoitukseen.

Tässä artikkelissa käsitellään tilannetta, jossa seksuaalisen pahoinpitelyn kohteena on ollut nainen.

Tutkiminen ja näytteiden otto

Tutkimustilanteessa on lääkäri yhdessä avustavan hoitajan kanssa; raiskauksen uhrilla saa olla tukihenkilö mukanaan. Tutkimusta ei tehdä väkisin. Tutkimus ei myöskään edellytä rikosilmoitusta, koska sen voi tehdä myöhemmin (aikaa on 10 vuotta ja törkeässä tapauksessa 20 vuotta).

Lääkäri kysyy ja kirjaa sairauskertomukseen esitiedot mahdollisimman täsmällisesti. Silloin kysytään raiskauksen ajankohta, tekopaikka, osallistuneiden henkilöiden lukumäärä ja henkilöllisyys. Käytetyn väkivallan luonne ja mahdolliset aseet selvitetään. Itse raiskauksen yksityiskohdat selvitetään: tapahtuiko yhdyntää (penetraatiota) tai sen yritystä, tapahtuiko se esineillä tai muulla ruumiinosalla kuin sukuelimellä (esim. pullo, sormi jne.). On tärkeä tietää, käyttikö tekijä kondomia ja mikä oli tekoasento. Näytetulosten tulkinnan vuoksi tiedustellaan, milloin oli viimeinen vapaaehtoinen sukupuoliyhdyntä ennen tapahtumaa. Uhrin toimet, jotka ovat saattaneet hävittää tai muuttaa todistusaineistoa, pitää selvittää: peseytyminen, suihkutus, tamponin käyttö, hampaiden pesu, ulostaminen, vaatteiden vaihto, jne.

Siemennesteen osoittamista varten näytteet otetaan pumpulitikulla emättimen takapohjukasta ja kohdunsuulta. Näytteet otetaan tapahtumatietojen mukaan myös ulkosynnyttimistä, peräaukosta, peräsuolesta tai nielusta. Lisäksi näytteitä on otettava iholta tai vaatteista niistä kohdista, joissa on mahdollisesti siemennestettä. Vaatteet annetaan poliisille tutkittavaksi. Näytteistä voidaan tehdä DNA-tutkimukset.

Raskaustestillä varmistetaan, että raskautta ei ole. Tarvittaessa annetaan jälkiehkäisy (ks. «Jälkiehkäisy»2). Tulehdusnäytteet on syytä ottaa; klamydia- ja tippuri-näytteet otetaan aina. HIV-vasta-aineet ja hepatiitti B -kantajanäyte (HBsAg) otetaan verikokeina. Hepatiitti B -rokotetta tarjotaan niille, jotka sitä haluavat. HIV-estohoitoa harkitaan, jos tekijän tiedetään olevan HIV-positiivinen. Klamydiaa ja tippuria varten voi oireettomalle antaa kerta-annoshoidon.

Lääkärin jälkitarkastus tapahtuu 3–4 viikon kuluttua. Silloin varmistetaan, että klamydia- ja tippurinäytteet ovat negatiiviset. Muut tutkimukset otetaan myöhemmin, esimerkiksi HIV-vasta-aineet (3–)6 kuukauden kuluttua.

Jatkohoito

On tärkeää ymmärtää, ettei uhri ole syyllinen, vaan tekijä on tapahtuneesta vastuussa. Raiskauksen kohteeksi joutuneen tulee saada ilmaista ajatuksensa ja huolensa pian tapahtuman jälkeen, ja jatkohoitokontakti tulee järjestää aina. Psyykkinen tilannearvio (lääkärin tai psykologin vastaanotto) on monesti aiheellinen, viimeistään 1–2 viikon kuluttua.

Käytettävissä on myös Tukinaisen kriisipäivystys (puh. 0800-97899, ma–to klo 9–15, la-su klo 15–21, pyhinä ja niiden aattoina klo 15–21) ja verkkosivut (www.tukinainen.fi).

Käytettyjä lähteitä

Makkonen K, Cacciatore R. Nuoren tytön seksuaalinen hyväksikäyttö - miten toimin? Suomen Lääkärilehti 2006;61(38):3849–52.

Sajantila A, Brusila P. Raiskauksen uhrin tutkiminen ja hoito. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 5.6.2015.