Keräilypakko

Lääkärikirja Duodecim
15.10.2016
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Ilmenemismuodot

Pakonomaisella keräilyllä tai keräilypakolla tarkoitetaan pakottavaa tarvetta kerätä erilaisia tavaroita ja kyvyttömyyttä heittää niitä pois. Sen seurauksena koti on tupaten täynnä keräilyn kohteena olevia esineitä joskus siinä määrin, että huoneissa tai varastoissa voidaan juuri ja juuri liikkua tavarapaljouden keskellä. Huoneissa voi olla kasoittain esimerkiksi vanhoja lehtiä, postia, kirjoja, pienesineitä, levyjä ja vaatteita. Vuosien kuluessa tavarakasat vain kasvavat, kun monet keräilijät tuovat esimerkiksi matkoiltaan tai ravintoloista jokapäiväisen elämän kannalta täysin tarpeettomia paperilappuja tai esineitä. Monet suhtautuvat keräämiinsä esineisiin hyvin omistavasti eivätkä salli muiden lainaavan niitä tai koskevan mihinkään. Tällaisen keräilijän kodissa olevan kaoottisen epäjärjestyksen seurauksena keräilijä eristäytyy sosiaalisesti.

Jotkut henkilöt keräävät tusinoittain kissoja tai muita eläimiä, eivät päästä niitä ulos ja elävät niiden kanssa hyvin epähygieenisissä olosuhteissa.

Pakonomainen keräily voi olla pakko-oireisen häiriön muoto (ks. «Pakko-oireinen häiriö»1), mutta monilla siitä kärsivillä ei ole lainkaan muita pakko-oireiselle häiriölle ominaisia oireita.

On tärkeä erottaa pakonomainen keräily ja keräily harrastuksena. Postimerkkien tai vanhojen autojen keräilyä harrastavat etsivät kokoelmiinsa vain tiettyjä ja puuttuvia kappaleita. Päinvastoin kuin pakonomaisesti keräilevät he ovat ylpeitä kokoelmistaan ja pitävät ne hyvässä järjestyksessä.

Pakonomaisen keräilyn syitä ja yleisyyttä ei tunneta. Se voi alkaa missä iässä tahansa, usein jo murrosiässä, ja jatkua asteittain pahenevana koko iän. Monen pakonomaisen keräilijän vanhempi tai lähisukulainen on ollut itse pakonomainen keräilijä. Joskus keräily alkaa läheisen kuoleman tai avioeron jälkeen tai muussa vaikeassa elämäntilanteessa. Noin puolella pakonomaisista keräilijöistä on alkoholiongelma.

Pakonomainen keräily altistaa monille ongelmille ja vaaroille. Epähygieeniset olosuhteet ja huoneiden ahtaus lisäävät sairastumisen, onnettomuuksien ja tulipalojen riskiä. Pakonomaisen keräilijän on vaikea pitää kotonaan järjestystä ja suoriutua arjen tehtävistä. Usein seurauksena ovat sosiaalinen eristäytyminen ja suhteiden katkeaminen sukulaisiin, lapsiin ja ystäviin.

Läheisen ja auttajan on tärkeä ymmärtää, että pakonomaisen keräilyn taustalla on tunne siitä, että keräilijä uskoo joskus tulevaisuudessa tarvitsevansa keräämiään tavaroita. Usein kerätyt esineet ovat yksin elävän henkilön tunneside tärkeään ihmiseen tai eläimeen ja muistoja elämän kulussa tärkeiksi koetuista hetkistä.

Itsehoito ja hoito

Pakonomaisesti esineitä tai eläimiä keräilevät eivät itse useinkaan pidä käytöstään minkäänlaisena ongelmana, mikä seikka tekee ongelman hoidon vaikeaksi. Usein hoito on kuitenkin mahdollista. Hoidon tuloksena keräilijöiden ja heidän läheistensä elämänlaatu voi olennaisesti kohentua.

Pakonomaisen keräilyn aste vaihtelee lievästä hyvin vaikeaan. Lievä ongelma ei juuri haittaa keräilijän elämää. Se saattaa olla merkki vuosien mittaan pahenevasta ongelmasta, jonka vuoksi asiasta kannattaa puhua keräilijän kanssa. Kokemus on osoittanut, että alkavaan pakonomaiseen keräilyyn on paljon helpompaa vaikuttaa kuin vuosia kestäneeseen käytökseen.

Pakonomaisen keräilijän sukulaisen tai läheisen kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin, psykiatriin, sosiaalitoimistoon tai A-klinikkaan. Joskus sukulaisen tai tuttavan on ongelman vakavuuden vuoksi pakko ottaa yhteyttä poliisiin tai paloturvallisuudesta tai eläinten suojelusta vastaaviin viranomaisiin.

Jos pakonomainen keräilijä saadaan näkemään ongelmansa, hän voi suurestikin hyötyä asiantuntevasta hoidosta. Hoitotulokset vaihtelevat paljon, ja onnistunut hoito on vaativaa ja usein varsin pitkäaikaista. Lääkehoidossa käytetään ensi sijassa serotoninergisiä masennuslääkkeitä, jotka voivat lievittää pakonomaista käytöstä samaan tapaan kuin muissa pakko-oireisissa häiriöissä.

Psykoterapiassa sovelletaan ensisijassa kognitiivista psykoterapiaa. Terapiassa tutkitaan ajatuksia ja tunteita, jotka ovat pakonomaisen keräilyn taustalla sekä autetaan keräilijää vähitellen luopumaan osasta esineitä, pitämään kotonaan parempaa järjestystä ja opetetaan erilaisia keinoja rentoutua.

Käytettyjä lähteitä

Huttunen MO. Keräilypakko. Duodecim 2015;131:1340-1344 «/xmedia/duo/duo12368.pdf»1

Tolin DF, Frost RO, Steketee G. Keräilypakko – Aarteittensa vankina. Prometheus kustannus Oy, Espoo, 2014