Yleistä pitkäaikaissairaista

Matkailijan terveysopas
12.9.2013
Kirsi Valve

Potilasyhdistykset ja lääkevalmistajat tarjoavat erityisiä matkaoppaita kroonisesti sairaille matkaajille. Ne on yleensä hyvin laadittuja ja niistä saatava tieto riittää usein tautinsa tuntevalle matkaajalle. Kroonisesti sairaille matkailuneuvontaa antavalla lääkärillä tai hoitajalla tulee olla ensisijaisesti hyvät tiedot itse sairaudesta. Erityinen matkailulääketieteen tai trooppisten tautien tuntemus tulee tarpeeseen kuitenkin esimerkiksi lentomatkan ja infektioehkäisyn kohdalla. Paras neuvoja olisi siten potilasta säännöllisesti hoitava lääkäri, joka on hankkinut perustiedot matkailulääketieteestä tai joka osaa käyttää tietolähteitä oikein. Matkalle ei pidä lähteä, ellei mahdollinen perustauti ole hyvässä tasapainossa. Sen vuoksi kroonisesti sairaan on syytä ottaa yhteyttä lääkäriinsä jo 1–3 kuukautta ennen matkaa, mieluiten ennen matkan varaamista tai lunastamista. Matkalle on syytä varata säännöllisesti otettavia lääkkeitä 1–2 viikkoa yli tarpeen. Lisäksi on hyvä olla mukana englanninkielinen lista käytetyistä lääkkeistä ja niiden vaikuttavista aineista sekä käytettyjen lääkkeiden vahvuudet. Kaikki lääkkeet on syytä pitää käsimatkatavaroissa ja alkuperäisissä pakkauksissaan. Reseptien tai niiden kopioiden mukaan ottamista suositellaan.

Matkailijoiden, joiden elimistöön on asetettu vierasesine (esimerkiksi nivelproteesi, sydämen tahdistin tai rytmihäiriötahdistin), on syytä pitää mukana englanninkielinen todistus tullitarkastusta varten. Tunnistinportti hälyttää harvoin tällaista kantavan kohdalla, mutta käsikäyttöiset herkemmät metallintunnistimet voivat reagoida niihin. Jos haluaa viedä lentokoneeseen sähköllä toimivan apulaitteen, siitä on etukäteen sovittava lentoyhtiön kanssa.

Mitä tahansa perustautia sairastavan tulee ymmärtää matkavakuutuksen korvauskäytännöt olemassa olevien sairauksien suhteen (ks. «Vakuutukset»1). Aiemmin, ennen matkaa todetun kroonisen sairauden kohdalla matkavakuutus kattaa yleensä vain sen äkillisen ja odottamattoman pahentumisen aiheuttaman ensiapuluonteisen hoidon eikä lainkaan kotiinkuljetuskustannuksia. Vakuutus ei useimmiten korvaa lainkaan sellaisen sairauden kustannuksia, jonka tutkimukset tai hoito ovat kesken kotimaassa matkalle lähtiessä. Toipilasaikana raja siihen, missä toipilasvaiheessa matkustavan vakuutusturva vielä säilyy ja milloin riski jää matkaajalle, on tarkasti määrittämättä. Jos näistä asioista tulee jälkikäteen epäsopu vakuutusyhtiön kanssa, asiasta voi valittaa kuluttajasuojan kautta, jolloin lausunto haetaan itsenäiseltä asiantuntijalääkäriltä. Suomalaisella on Euroopan unioniin kuuluvissa maissa oikeus saada julkisessa terveydenhuollossa hoitoa akuuttiin sairauteen ja perustaudin pahenemisen aiheuttamiin ongelmiin (ks. «Sairaanhoito ulkomailla»2).