Sairaudet ja lentäminen

Matkailijan terveysopas
26.9.2012
Toimitus
Olavi Hämäläinen

Ohjeellisia varoaikoja sairauksista ja toimenpiteistä turvalliseen lentomatkaan on lueteltu taulukossa «Suositeltuja sairauden tai hoidon ja lentomatkan välisiä viiveitä.»1. Seuraavat sairaudet saattavat rajoittaa lentomatkustamista:

Lentäminen voi olla riski varsinkin sydän- tai keuhkosairauksia potevalle, joten jo matkaa varattaessa kannattaa kysyä lentoyhtiöstä, tarvitaanko ilmailulääkärin hyväksyntä matkustamiselle. Tällöin täytetään ns. MEDIF-lomake (ks. liite «Liite 5. Esimerkki MEDIF-lomakkeesta»1), johon oma lääkäri kirjaa sairauden laadun ja antaa oman suosituksensa lentämisen suhteen. Matkustaja täyttää lomakkeen toisen osan, ja lopullisen päätöksen lentomatkan turvallisuudesta tekee lentoyhtiön ilmailulääkäri. MEDIF-lomake kannattaa toimittaa hyvissä ajoin lentoyhtiölle, sillä sen käsittelyyn menee muutama päivä, etenkin jos käsittely vaatii lisäselvityksiä. Vasta MEDIF:n hyväksynnän jälkeen lentolippu voidaan vahvistaa.

Esimerkiksi keuhkoahtaumatautia sairastavan valtimoveren happiosapaineen tulee olla pysyvästi yli 9,3 kPa, jotta voi lentää ilman lisähappea. Erilaisten akuuttien tai kroonisten sairauksien aiheuttamia rajoituksia voi tarvittaessa kysyä lentoyhtiöstä. Rajoitukset on tehty kaikkien matkustajien turvallisuuden ja matkan sujuvuuden takaamiseksi, sillä vaikka koneissa on hoitovälineitä ja lääkkeitä hätätapauksia varten, on lääkärin läsnäolo täysin sattumaa. Lentokoneen miehistöllä ei ole velvollisuutta antaa erityisapua yksittäiselle matkustajalle, sillä heidän vastuullaan on koko matkustamon turvallisuus. Miehistö on koulutettu antamaan vain ensiapua, eikä heillä ole valtuuksia antaa pistoksia tai lääkkeitä. Miehistö ei myöskään voi ottaa säilytykseen lääkkeitä lennon ajaksi. Vakavassa sairastapauksessa saatetaan joutua tekemään hätävälilasku, joka on kallista ja aiheuttaa luonnollisesti matkan viivytyksen.

Liikuntarajoitteiset henkilöt voivat pyytää apua koneeseen siirtymisessä ilman MEDIF:n täyttämistä. Tällöin tulee kuitenkin ottaa huomioon lennon pituus ja mahdollisen lisäavun tarve lennon aikana ja varautua tarvittaessa omaan avustajaan, sillä lentomiehistö ei voi auttaa esimerkiksi WC:hen siirtymisissä. Mikäli kaipaa lisätilaa koneessa, tätä ei saa lääketieteellisin perustein, vaan ainoastaan ostamalla lisäpaikan. Varauloskäyntien paikkoja ei anneta muille kuin terveille ja toimintakykyisille henkilöille, jotka sitoutuvat mahdollisessa hätätilanteessa auttamaan muita matkustajia. Erityisruokavalioita noudattavien kannattaa tilata erikoisateriansa jo matkan varauksen yhteydessä.

Laskimotukosten ehkäisy on lennoilla ensiarvoisen tärkeää, ks. tarkemmin «Laskimotukosten ehkäisy»2.

Flunssassa tai korvatulehduksen aikana ei ole miellyttävää lentää, mutta jos matkaa ei voi siirtää, kannattaa matkalle varata limakalvon turvotusta vähentävää lääkettä ja särkylääkkeitä. Koneen laskeutuessa tuntuvaa korvakipua voi välttää esimerkiksi pureskelemalla purukumia, jolloin välikorvan paine tasaantuu.

Kaikki lääkkeet pitää kuljettaa käsimatkatavaroissa, ks. tarkemmin «Lääkkeet matkan aikana»3.

Medif-käytäntö

Lentokoneiden maksimikorkeudessa matkustamossa voi äärimmillään olla 2400 metrin korkeutta vastaava happiosapaine. Merenpinnan 21 % happiosapaineen sijasta happea voi olla 15 %. Tällöin terveiden henkilöiden pulssioksimetrillä mitattu hemoglobiinin 95 % happikyllästys pienenee noin 90 %:iin (vastaten 8,5 kPa). Keuhkojen ja sydämen sairauksista kärsivillä on uhka hengitysvajauksesta.

Ongelmien välttämiseksi lentoyhtiöt edellyttävät MEDIF-lomakkeella tietoja kroonisesti sairaasta matkustajasta ennen lennolle hyväksymistä. Matkailija itse tai hänen lääkärinsä voi tässä järjestelyssä saada lentoasiantuntijalääkärin kannan matkaturvallisuuteen tai matkan vaatimiin erityisjärjestelyihin. Esimerkki lomakkeesta löytyy internetistä (ks. liite «Liite 5. Esimerkki MEDIF-lomakkeesta»1). Siinä on matkaajan täyttämä osa ja lääkärin täyttämä osa. Kumpikin vahvistaa toteamansa nimikirjoituksella. MEDIF-käytännön kautta sairas matkaaja voi saada tarvitsemansa lisähapen (omaa happea ei saa viedä koneeseen), saattajan tai muitakin tarvittavia järjestelyitä. MEDIF-menettely turvaa myös vakuutuksen antamaa suojaa, jos matkustajan sairauden paheneminen lennon aikana johtaa esimerkiksi ylimääräiseen välilaskuun.

Taulukko 1. Suositeltuja sairauden tai hoidon ja lentomatkan välisiä viiveitä.
TilanneSuositeltu väliaika
Sepelvaltimo- tai sydänläppäkirurgia10–14 päivää
Sydäninfarkti, ei komplikaatioita2–3 viikkoa
Sepelvaltimoiden katetrisointi tai pallolaajennus, ei komplikaatiota3–5 päivää
Ilmarinta2–3 viikkoa paranemisesta tai leikkaushoidosta
Oireilevassa vaiheessa oleva sydän- tai keuhkosairausKunnes tilanne on vakaa
Aivohalvaus2 viikkoa
Vatsan alueen kirurgia, leikkaus1–2 viikkoa
Vatsan alueen kirurgia, tähystimen kautta24 tuntia jos suolta ei ole avattu, muuten 1–2 viikkoa
Paksunsuolen tähystys, jos on poistettu polyyppi24 tuntia
Kallon murtuma tai neurokirurginen kallonavaus1–2 viikkoa