Opettajan psykofysiologinen kuormittuminen sekä yhteys ikääntymiseen ja aerobiseen kuntoon
 
julkaistu 17.02.2006/Väitöskirjat
 
Stressitilanteessa aktivoituvat ihmisen autonominen hermosto, sisäeritysjärjestelmä sekä immuunipuolustusjärjestelmä. Niiden pitkäaikainen toiminta voi johtaa moniin erilaisiin ja eritasoisiin oireisiin.

Väitöskirjassa selvitettiin autonomisen hermoston ja stressihormonien aiheuttamaa stressireaktiota opettajan työssä. Tavoitteena oli tutkia opettajien psykofysiologista kuormittumista ja palautumisprosessia sekä ikääntymisen ja aerobisen kunnon vaikutusta psykofysiologisiin stressireaktioihin.

Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana oli McEwenin (1998) allostaattisen kuorman malli, joka kuvaa fysiologisten stressireaktioiden aiheuttamaa sairauksien riskitekijöiden muodostumista pitkäaikaisen altistumisen seurauksena.

Pitkä kesäloma tärkeä opettajan elpymiselle

Tutkimuksissa kävi ilmi, että opettajien psykofysiologinen kuormittuminen oli yhtä korkea kolmen työpäivän mittauksen aikana lokakuussa, joulukuussa ja maaliskuussa. Elimistön palautumisprosessi käynnistyi vasta kesäloman aikana heinäkuussa. Pitkä kesäloma siis edistää opettajan työssä jaksamista. Tätä tulosta tuki myös toinen osatutkimus, jossa selvitettiin kevätlukukaudella autonomisen hermoston palautumista mittaamalla sykevälivaihtelua viikonloppulevon jälkeen ja kesäloman aikana. Jälleen havaittiin positiivista palautumista vasta kesäloman aikana. Viikonloppulepo ei siis ollut riittävä palauttamaan autonomisen hermoston säätelyä normaalille tasolle.

Hyvä aerobinen kunto vaimentaa stressireaktiota työpäivän aikana

Hyvä aerobinen kunto vähensi staattista lihasjännitystä ja syketaajuutta työpäivän aikana. Myös koettu subjektiivinen stressi oli vähäisempää hyväkuntoisilla opettajilla. Hyvä aerobinen kunto näyttäisi auttavan stressinhallinnassa, kun kaikkia stressiä aiheuttavia tekijöitä ei kuitenkaan voida vähentää resurssien yhä tiukentuessa.

Ikääntyvän opettajan palautuminen ei ollut riittävää

Nuoremmilla opettajilla havaittiin autonomisen hermoston ja umpieritysjärjestelmän aktivoituminen koetulla kuormittavalla työjaksolla eli normaali psykofysiologinen stressireaktio työn vaatimusten kasvaessa. Vähemmän kuormittavalla työjaksolla heillä havaittiin elimistön palautumista. Ikääntyvillä opettajilla sen sijaan ei havaittu selkeää eroa stressireaktioiden välillä kuormittavan ja vähemmän kuormittavan työjakson aikana. Stressinhallinnassa on oleellista oman elimistön stressireaktioiden tunnistaminen ja riittävä palautuminen ennen seuraavaa kuormittavaa työjaksoa.

Olennaista työssä jaksamisessa on opettajan työn voimavarojen kehittäminen yksilöllisillä ja organisatorisilla toimenpiteillä. Erilaiset rentoutustekniikat ja liikunta lisäävät sykkeen ja verenpaineen vuorokausivaihtelua. Ikääntyneiden opettajien työssä jaksamista voidaan lisätä erilaisilla työaikajärjestelyillä, esimerkiksi osa-aikaeläkejärjestelmällä tai vuorotteluvapailla. Myös markkinoille tulevat erilaiset hyvinvointi-analyysimenetelmät, kuten sykevariaatiomittaukset, voisivat olla työterveyshuollon käytettävissä. Tällöin elimistön ylirasitustila olisi mahdollista tunnistaa ajoissa.

Tiina Ritvasen väitöskirja, Seasonal Psychophysiological Stress of Teachers Related to Age and Aerobic Fitness (Opettajan psykofysiologinen kuormittuminen työjaksottain – yhteys ikääntymiseen ja aerobiseen kuntoon), tarkastettiin Kuopion yliopistossa 17.2.