Alumiini on yleisesti vaarattomana pidetty maaperän yleisimpiin kuuluva aine. Näyttöä haitoista on sen verran, että juomavedessä suuria laatusuosituksen ylittäviä pitoisuuksia olisi syytä välttää.

Alumiinista huolestuneet mehuntekijät ovat vaihtaneet alumiinisia mehumaijojaan ja kattiloitaan teräksisiin. Asian saaman huomion alkusyynä oli tieto siitä, että keinomunuaishoidossa potilaisiin kertyi alumiinia, kun dialyysiin käytettiin tislaamatonta vettä. Aivoissa alumiini liittyi Alzheimerin taudille tyypillisiin muutoksiin (plakkeihin). Lisäksi ilmestyi joitakin väestötutkimuksia, joissa löytyi yhteys juomavedestä saatavan alumiinin ja dementian välillä.

Yleinen aine

Alumiini on maaperän yleisimpiä alkuaineita, mutta liukenee pohjaveteen vain vähän. Veden happamuus edistää liukenevuutta, ja joillakin alueilla on mitattu suuriakin pitoisuuksia (yli 1 mg/l). Kaakkois-Suomen rapakivialueilla on todettu rengaskaivojen vesissä suuria alumiinipitoisuuksia, samoin pitkin Pohjanlahden rannikkoa. Rengaskaivojen veden pH on alhaisempi kuin porakaivojen ja siinä oleva humus sitoo alumiinia. Ilmeisesti näistä syistä alumiinipitoisuudet ovat paikoin suuria, tosin yli puolessa rengaskaivoistakin alle 0,02 mg/l. Porakaivoissa pitoisuudet jäävät pääosin alle 0,2 mg/l ja yli puolessa alle 0,003 mg/l. Vaihtelut ovat siis suuria.

Isojen vesilaitosten vesistä ei ole todettu merkittävästi ohjearvot ylittäviä pitoisuuksia. Niissä alumiini on peräisin vedenkäsittelykemikaaleista, koska sitä käytetään vedenkäsittelyssä epäpuhtauksia saostavana aineena. Pienten vesilaitosten veden alumiinipitoisuuksista ei ole koottua tietoa.

Terveysvaikutukset

Juomavedestä saadun alumiinin terveysvaikutuksia ei tarkkaan tiedetä. Sen on ajateltu olevan vaaratonta, koska alumiiniyhdisteitä on käytetty vuosikymmeniä grammamäärinä närästyslääkkeinä ja alumiinia saadaan runsaasti päivittäin ravinnosta. Alumiini imeytyy erittäin vähän. Kuitenkin muutamat vahvistamattomat väestötason tutkimukset ovat viitanneet yhteyteen pitkäaikaisen juomavedestä tapahtuneen alumiinialtistumisen ja vanhuusiän neurologisten sairauksien välillä (erityisesti Alzheimerin tauti). Työaltistus alumiinipölylle aiheuttaa keskushermoston oireita.

Alumiinin haitallisuudesta hermostolle on siis jonkin verran näyttöä, mutta juomavedestä tai ravinnosta saatavan alumiinin osalta vaaroja ei ole voitu näyttää toteen (toisin kuin keinomunuaishoidon osalta). Juomaveden alumiinille ei ole asetettu terveysperusteista enimmäispitoisuusohjearvoa (laatuvaatimusta), ainoastaan käyttökelpoisuuteen perustuva laatusuositus 0,2 mg/l. Alumiiniastioiden merkityksestä ei ole tieteellistä näyttöä.