Kova melu on kiistaton terveysuhka ja aiheuttaa kuulovaurioita. Pienemmät melutasot häiritsevät unta ja ovat sekä viihtyvyystekijä että suorituskykyyn ja mielialaan vaikuttava tekijä. Tieto kroonisten sairauksien, kuten sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien, aiheutumisesta on lisääntynyt, ja tutkijat suhtautuvat mahdollisuuteen vakavasti.

Työympäristössä melun vaikutuksesta terveyteen ei ole mitään epäselvyyttä. Kuulovauriot ovat tyypillisiä sellaisissa ammateissa, joissa toistuvasti ja jatkuvasti altistutaan yli 85 desibelin1 melulle, joskin yksilölliset erot ovat suuria. Kuulovaurioita voi aiheutua myös kovaäänisen musiikin kuuntelusta.

Jared Diamond kertoo kirjassaan Collapse pienenpienestä Tyynen Valtameren saarivaltakunnasta Tikopiasta. Sen asukkaat eivät voineet käsittää sellaista maata, jossa valtameren äänet eivät kuuluisi joka paikkaan. Myöskään metsä ei ole hiljainen paikka, tuulisella säällä kohina on kova ja jatkuva. Ihmisen historia ei ole hiljaisuuden historiaa. Melu on siis vaikeasti määriteltävissä, koska melu on ääntä, jonka ihminen kokee ei-toivottuna ja häiritsevänä. Siksi yhden musiikki voi olla toisen melua

Nyky-yhteiskunnassa joudutaan kuitenkin jatkuvasti kysymään etenkin liikenteen aiheuttamasta melusta, onko sillä haitallisia vaikutuksia ihmisen terveyteen. Mekanismeja voisivat olla esimerkiksi unen häiriytyminen, stressaantumisen vaikutus verenkiertoelimistöön ja vaikutus käyttäytymiseen ja suorituskykyyn. Tautitaakkana mitaten melu näyttäisi olevan tärkeimpiä ympäristön terveyteen vaikuttavia tekijöitä; epävarmuus on tosin aika suuri (ks. kuva artikkelissa Mitä tarkoittaa ”määrä tekee myrkyn”?).

Uni

Vaikutuksia uneen todetaan, jos jatkuva melutaso on yli 30–40 dB. Meluhuiput häiritsevät unta, ja yli 45 dB meluhuippujen esiintyminen on haitallista. Melu aiheuttaa heräämisen lisäksi mm. muutoksia unen laadussa, sydämen syketiheydessä ja hengitysnopeudessa. Jälkivaikutuksina voi olla väsymystä, suorituskyvyn laskua ja mielialan muutoksia. Pitkittyneiden unihäiriöiden liittyminen sairauksien syntymiseen on monella tavalla epäselvä kysymys ja ilmeisesti melko ­yksilöllinen asia.

Viihtyvyys

Viihtyvyyskysymyksenä melun merkitys on ilmeinen. Yhdessä muiden tekijöiden kanssa se estää oppimista ja aiheuttaa kommunikaatiovaikeuksia. Kommunikaatiota häiritsevään ja käyttäytymistä muuttavaan vaikutukseen on kytketty myös onnettomuusriskin lisääntyminen. Näiden tekijöiden osalta merkittäväksi nousee ihmisten itsensä aiheuttama melu esimerkiksi kouluissa ja työpaikoilla.

Melu lienee myös aika subjektiivinen asia, ja toisen melu voi olla toiselle rauhoittava tekijä. Tyypillinen ärsytyksen kohde julkisella paikalla muille on usein kova bassojumpsutus, joka kuuntelijalle itselleen saattaa olla rauhoittava tekijä, kun se palauttaa mielen sikiöaikaiseen äidin sydänäänten kuuntelemisen rauhaan. Desibelejä tosin joskus on niin paljon, että joutuu kysymään, mikä on kuuntelijan korvien tila.

Meluherkkyys

Määräosuus ihmisistä pitää itseään meluherkkinä. Meluherkkyys on aika yleistä: siitä kertoo 25–40 % ihmisistä. On mahdollista, että meluherkkien aivot tarvitsevat äänen käsittelyyn normaalia enemmän hermostollisia voimavaroja. Viimeaikaisten tietojen mukaan tämä on osittain periytyvä luonteenpiirre, mutta onko siitä muuta haittaa kuin ärtyminen? Väestötutkimuksissa kohonnut verenpaine näyttää yleisemmältä meluherkillä ihmisillä, ja heillä saattaa olla jopa suurempi riski kuolla sydänsairauksiin.

Tuulivoimaloiden melu

Tuulivoima lisääntyy nopeasti, kun halutaan eroon fossiilisista polttoaineista, ja monet ihmiset ovat alkaneet pelätä niistä tulevan äänen ja infraäänen vaikutuksia terveyteen. Infraääni on ääntä, jonka taajuus on alempi kuin ihmisen kuulema 20 Hz. Koska tuulivoimalan melu on jaksottaista, se häiritsee jo yli 40 dB:n ylittyessä. Siksi tuulivoimaloille on asetettu aika tiukat melun ohjearvot eikä niiden rakentamista sallita kovin lähelle ihmisasutusta. Infraääneen liittyviä vaikutuksia ei tutkimuksissa ole todettu, jos asetettuja normeja noudatetaan.

1 Desibeli (dB) on logaritminen äänenvoimakkuuden yksikkö, eli jokaista kymmentä yksikköä kohti äänenvoimakkuus aina kymmenkertaistuu; 40 dB ja 80 dB välinen ero on siis 10 000-kertainen.