Jätevedet aiheuttavat huomattavia ekologisia ympäristöongelmia, mutta kemiallisten tekijöiden aiheuttamia terveysongelmia pintavesistä ei ole osoitettu. Terveysvaikutuksia saattaa tulla vahinkotilanteissa. Mikrobiologiset riskit voivat olla suuria, jos jäteveden käsittely ja/tai juomaveden puhdistus toimii huonosti.

Eräs nykyihmisen ongelmista on se, että hänen havaintomaailmansa on kovin rajoittunut. Jätevedet ovat tästä hyvä esimerkki. Monille ihmisille jätettä, joka on mennyt viemäristä alas, ei enää ole olemassa. Siten omakohtaista ja yksilöllistä vastuuntuntoa ei helposti synny, vaikka teollisuuden jätevesipäästöjen suhteen oltaisiin hyvin kriittisiä. Teollisuuskemikaalien päästämistä jäteveteen rajoitetaan lainsäädännön keinoin, ja monien terveydelle vaarallisten aineiden päästäminen on kokonaan kielletty. Myös yhdyskuntien jätevesi puhdistetaan, isommilla paikkakunnilla yleensä varsin tehokkaasti. Siten luontoon ei pääse teollisuudesta ja isoista yhdyskunnista puhdistamattomia vesiä muutoin kuin vahinkotilanteissa. Kaikkia kemiallisia ja mikrobiologisia tekijöitä tehokkainkaan jätevedenpuhdistamo ei kuitenkaan pysty poistamaan.

Jätevesiin liittyy sekä kemiallisia että mikrobiologisia riskejä. Koko maailmassa mikrobiologiset riskit ovat ylivoimaisesti tärkeämpiä, myös Suomessa ne ovat terveyden kannalta tärkeämpiä, mutta kemialliset tekijät aiheuttavat monia ekologisia ympäristöongelmia.

Kemialliset tekijät

Jätevesissä on monenlaisia aineita. Puhdistamoon tulevassa jätevedessä on hormoneja, lääkeaineita, pesu- ja puhdistusaineita, kosmetiikan ainesosia, torjunta-aineita, lähes kaikkea mahdollista kotitalouksista ja teollisuuslaitoksista, myös väärin hävitettyjä ongelmajätteitä.

Lääkejäämiä tulee jätevesiin pääasiassa potilaiden virtsan mukana. Niistä on eniten kiinnitetty huomiota hormoneihin, jotka ovat aiheuttaneet koiraskalojen feminisaatiota eli naaraiden kaltaisiksi muuttumista mm. Englannin joissa kaupunkien alapuolella. Naissukupuolihormonit ovat pääasiassa virtsaan erittyviä luonnollisia hormoneja ja pienemmässä määrin ehkäisypillereistä peräisin olevia synteettisiä hormoneja. Muista lääkkeistä ei ole osoitettuja haittoja vesiekosysteemeissä, mutta antimikrobisten aineiden vaikutusta niitä sietävien mikrobien valikoitumiseen on epäilty, ja muitakin lääkkeitä pystytään vesieläimistä toteamaan. Monia lääkkeitä jätevesissä kuitenkin on, ja viime aikoina on tätä myös käytetty hyväksi mm. huumeiden käytön mittaamiseen kaupungeissa.

Henkilökohtaiseen hygieniaan ja kodinhoitoon liittyviä tuotteita ja kosmeettisia aineita joutuu jätevesiin runsaasti. Erikoisuutena on todettu aurinkosuojavoiteen ainesosia kaloista vesissä, joissa uidaan paljon. Kosmeettisten aineiden mikromuovit ovat myös nousseet esille.

Jätevesien sisältämien haitallisten kemikaalien aiheuttaman ongelman suuruutta Suomessa ei tarkasti tunneta. Jossakin määrin on tietoja Keski-Euroopasta ja Yhdysvalloista. Suomen ilmasto-olosuhteet saattavat aiheuttaa vuodenaikaisvaihtelua, joka ei ole ennustettavissa muualta saaduista tuloksista. Useiden teollisuuskemikaalien päästöt jäteveteen on säännelty lainsäädännöllä mutta mm. kuluttajatuotteista pääsee jäteveteen haitallisia aineita, jotka läpäisevät nykyiset jäteveden käsittelyprosessit. Haittavaikutusten luonne lienee ensi sijassa ekotoksikologinen, mutta joidenkin aineiden pysyvyys antaa aihetta lisäselvityksiin. Kala on todennäköisin altistumislähde ihmiselle.

Mikrobiologiset tekijät

Mikrobiologisia riskejä on Suomessa tavattu viime vuosien aikana varsin usein. Yleisin jätevesien välityksellä levinnyt taudinaiheuttaja on ollut norovirus (eräs kalikivirus). Esimerkki on Heinäveden kalikivirusepidemia vuonna 1998. Erään teorian mukaan sen syynä oli Kuopiossa kuumentamattomista ulkolaisista vadelmista aiheutunut kalikivirusepidemia, jonka seurauksena viruksia joutui ripuliulosteiden mukana suuri määrä Kallaveteen. Muutamia kuukausia myöhemmin ne pystyivät läpäisemään Heinäveden vesilaitoksen heiveröisen vedenpuhdistusjärjestelmän. Heinäveden taajaman väestöstä noin 90 % sairastui epidemiaan.

Muita jätevesien mukana vesistöihin joutuvia mikrobeja ovat hepatiittivirus sekä kampylobakteeri (Campylobacter jejuni), salmonellat ja EHEC (enterohemorraginen Escherichia coli) sekä alkueläimet giardia ja cryptosporidium. Meillä ovat erittäin harvinaisia kehitysmaissa tärkeät koleravibrio ja shigella (punataudin aiheuttaja), jotka voivat levitä juomaveden välityksellä. Jotkut bakteerit voivat myös lisääntyä ympäristössä. Virukset eivät lisäänny ympäristössä, mutta toisaalta yksi sairas potilas voi erittää niin paljon viruksia, että ne riittäisivät teoriassa tartuttamaan koko maapallon väestön.

Vesiepidemioita on koko Euroopassa, erityisesti Itä-Euroopan maissa. Maailman terveysjärjestön WHO:n Euroopan toimisto arvioi, että 13 500 alle 14-vuotiasta lasta kuolee vuosittain huonon vesihygienian takia. Jopa Länsi-Euroopassa, jossa yleensä on hyvälaatuista juomavettä, epidemioita esiintyy putkirikkojen takia tai pienissä vesilaitoksissa. Osaa epidemioista ei havaita, ja on oireellista, että Suomi raportoi Euroopan suurimpia epidemialukuja. Kun Suomessa on hyvä seurantajärjestelmä, herää epäilys, että muualla suuri määrä epidemioita jää huomaamatta. Tämä on syytä ottaa huomioon myös matkustettaessa ulkomaille.

Toisenlainen riski on epäsuora sinilevien kasvun kiihtyminen ravinteiden lisääntymisen takia (ks. Viekö sinilevä hengen tai maksan?).