Keskeistä

Yleistä

Sappikivet eli sappikivitauti on lapsilla harvinainen, mutta aikuisilla kiviä syntyy iän karttuessa hiljalleen. Länsimaissa sappikiviä esiintyy noin 10–15 %:lla väestöstä.

Sappikivi syntyy, kun sapen aineosat alkavat kiteytyä sappirakossa seisovassa sappinesteessä. (ks. kuva ).

Kuva

Sappirakko ja sappikivet. Sappirakon sijainti vatsaontelossa ja kiviä sappirakossa. Oireita syntyy erityisesti silloin, jos kivi tukkii sappirakosta johtavan tiehyen. Lisää tietoa sappikivistä: ks. artikkeli Sappikivitauti.

Sappikivitaudin riskitekijät

Yleisiä riskitekijöitä ovat ikääntyminen, naissukupuoli, perintötekijät, lihavuus, diabetes ja voimakas painonpudotus. Muita riskitekijöitä ovat hypotyreoosi, synnytysten lukumäärä ja ohutsuolen sairaudet.

Sappikivien oireet

Sappikivipotilaista ⅔ on oireettomia. Sappikivet todetaan usein sattumalta, kun jostakin muusta syystä vatsan aluetta kuvannetaan.

Oireita aiheuttavan sappikivitaudin tyypillinen oire on melko äkisti alkanut ylävatsakipu, joka tuntuu oikean kylkikaaren seudulla tai keskellä ylävatsaa. Kipu saattaa säteillä yläselkään oikean lapaluun seutuun. Potilaan on vaikea löytää sopivaa asentoa. Pahoinvointia ja oksennuksia saattaa esiintyä.

Kipu rauhoittuu yleensä itsestään 2–3 tunnin kuluttua. Ensimmäisen kipukohtauksen jälkeen noin puolet saa uuden kivun vuoden kuluessa, mutta kolmasosa pysyy oireettomana seuraavat kymmenen vuotta.

Vanhuksilla sappikivitaudin oireet saattavat olla epämääräisempiä, kuten sekavuutta, ruokahaluttomuutta ja pahoinvointia.

Jos sappikiviin liittyvä kipu ei väisty muutaman tunnin kuluessa, on syytä epäillä lisätauteja. Yleisimmät ovat sappirakon tulehdus ja sappitiehyeen tukos. Tällöin pitkittyneen kivun lisäksi voi esiintyä kuumetta tai muutaman päivän kuluessa tulevaa silmänvalkuaisten ja ihon keltaisuutta.

Sappirakon poiston jälkeen vatsavaivoja esiintyy noin 30 %:lla, joista suurin osa on lieviä ja ohimeneviä. Vaikeita oireita esiintyy noin 5 %:lla. Sappileikkauksen jälkeiset vatsakivut voivat johtua mm. syvien sappiteiden kivistä, sappiteiden kaventumasta tai kouristuksesta. Oireiden taustalla voi olla myös muu kuin sappiteiden tauti, esim. mahalaukun tai paksusuolen sairaus.

Milloin lääkäriin

Kun kova sappikipu ilmaantuu ensi kertaa eikä sappikivien olemassaolosta ole tietoa, ilmaantunut kipu luokitellaan äkillisiin vatsakipuihin eli ns. ”akuuttiin vatsaan”. Tällöin on syytä hakeutua hoitoon vuorokaudenajasta riippumatta.

Jos sappileikkauksen jälkeen esiintyvä vatsavaiva ei ole ohimenevä tai haittaa elämää, on hakeuduttava lääkäriin syyn selvittämiseksi.

Sappikivien hoito

Sappikivet on helppo todeta kaikututkimuksella. Lisäksi tutkitaan verikokeita, kuten maksa-arvoja (ALAT, AFOS, Bil) ja tulehduskoe CRP. Tutkimuksissa selvitetään, onko kyseessä pelkän kiven aiheuttama kipu vai onko lisätauteja, kuten sappirakon tulehdus. Epäselvissä tilanteissa tehdään tarkempia tutkimuksia.

Jos lisätauteja ei ole, yhden sappikipuvaiheen jälkeen ei sappirakkoa tarvitse leikata. Jos kipukohtauksia on ollut useita, leikkaukseen pyritään muutaman kuukauden kuluessa. Leikkauksessa poistetaan sappirakko ja sen mukana kivet. Suurin osa leikkauksista tehdään tähystysleikkauksina. Suomessa leikataan noin 9 000 sappirakkoa vuodessa.

Leikkausta odotettaessa on syytä välttää itselle sappikipuja provosoivia ruokia. Koliikkikipua hoidetaan tulehduskipulääkkeillä ja sappirakon supistelua hillitsevillä lääkkeillä.

Jos sappikiviin liittyy lisätauteja, tarvitaan välitöntä hoitoa sairaalassa. Jos kivi tukkii sappitiehyen ja on keltaisuutta, toimenpide sappitietukoksen laukaisemiseksi tehdään mahdollisimman nopeasti. Sappirakon tulehduksessa kipuun liittyy kuumeilu. Hoidoksi annetaan antibiootteja suonensisäisesti ja sappirakko poistetaan tilanteen sen salliessa.

Oireettomia sattumalta todettuja sappikiviä ei tarvitse hoitaa.

Sappikivien ehkäisy

Sukupuoleen, geeneihin ja ikään emme pysty vaikuttamaan. Lihavuus lisää selvästi sappikiviä, joten painonhallinnalla sappikivien muodostumista voidaan ehkäistä. Nopea ja voimakas laihduttaminen sen sijaan lisää sappikivien vaaraa, joten ylipainoisen kannattaa laihduttaa maltilla. Laihtumisen ja painonnousun vaihtelu (ns. ”jojoilu”) altistaa myös sappikivitaudille, siksi kannattaa pyrkiä pysyvään elintapamuutokseen. Säännöllinen liikunta on eduksi painonhallinnassa ja voi pienentää sappikivitaudin riskiä.

Sappikivipotilaita kehotetaan välttämään yksilöllisesti vain sellaisia ruokia, jotka provosoivat oireita. Monilla isojen, rasvaisten aterioiden välttäminen vähentää sappirakon supistelua.

Kirjallisuutta

  1. Mattila A. Sappikivitauti. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 8.9.2022
  2. Harju J. Sappikivitauti - vatsaoireiden syy vai sattumalöydös? Suomen Lääkärilehti 2018;73:2079-2082.
  3. Nuutinen H, Grönroos J. Sappikivitauti. Kirjassa Färkkilä M, Heikkinen M, Isoniemi H, Puolakkainen P (toim.). Gastroenterologia ja hepatologia. Kustannus Oy Duodecim 2018.