Yleistä
Sepelvaltimot lähtevät aortan tyvestä ja sijaitsevat sydämen pinnalla. Ne huolehtivat sydänlihaksen hapensaannista ja ravitsemuksesta. Sepelvaltimoita on kaksi, vasen ja oikea.
Sepelvaltimotauti johtuu valtimoiden seinämien kovettumisesta ja ahtautumisesta.
Sepelvaltimotauti on syöpien ohella Suomen tärkein kansansairaus. Se kuuluu sydän- ja verisuonisairauksiin, jotka kuormittavat eniten terveydenhuoltoa. Päinvastoin kuin usein kuvitellaan, naisia kuolee sepelvaltimotautiin yhtä paljon kuin miehiä. Viime vuosikymmeninä varsinkin työikäisten miesten sepelvaltimotautia on pystytty vähentämään paljon.
Sepelvaltimotaudin syyt
Sepelvaltimotauti johtuu valtimonkovettumataudista, joka pitkälle edetessään ahtauttaa sepelvaltimoita. Yksikin ahtauma (kuva ) voi aiheuttaa verenkierron häiriintymisen ja hapenpuutteen osassa sydänlihasta (kuva ).
Valtimon ahtauman kehittyminen. Valtimotaudissa kolesterolia ja tulehdussoluja kertyy hitaasti valtimon seinämän sisäkalvon alle. Kertymää nimitetään plakiksi. Plakin pinta on haurasta kudosta, johon voi syntyä repeämiä. Kohdalle muodostuu verihyytymä, joka äkisti kaventaa suonta tai tukkii sen kokonaan. Kuva liittyy artikkeliin Valtimotauti (ateroskleroosi).
Sepelvaltimot. Sepelvaltimot haarautuvat aortan tyvestä. Niiden tehtävänä on kuljettaa happea ja ravintoa sydänlihakselle. Sepelvaltimossa oleva ahtauma heikentää verenvirtausta, jonka seurauksena rasituksen yhteydessä sydänlihas kärsii hapen puutteesta. Tämä tuntuu rintakipuna, jota kutsutaan nimellä angina pectoris. Lisää tietoa, ks. artikkeli Sepelvaltimotauti.
Iän mukana sekä naisten että miesten sairastumisriski suurenee, mutta sepelvaltimotautia aiheuttavista hoidettavissa olevista riskitekijöistä tärkeimmät ovat tupakointi, kohonnut veren kolesteroli, kohonnut verenpaine ja diabetes. Valtimotaudin kehittymisestä enemmän: ks. Valtimotauti (ateroskleroosi).
Sepelvaltimotaudin oireet
Sepelvaltimotaudin tavallisin oire on rintakipu, jonka tyypillisiä piirteitä ovat:
- alkaa ruumiillisessa rasituksessa (reippaasti liikkuessa tai muussa lihastyössä), mutta voi tulla myös ruokailun jälkeen ja henkisessä rasituksessa
- tuntuu yleensä keskellä rintaa puristavana tai muutoin epämiellyttävänä
- voi säteillä olka- ja käsivarsiin, leukaperiin, selkään lapojen väliin tai ylävatsalle
- yleensä helpottuu levossa ja nitrolääkkeellä muutamassa minuutissa
- oire toistuu samanlaisena.
Tällaista rintakipua kutsutaan nimellä angina pectoris. Kivulle on tyypillistä, että se ilmaantuu fyysisessä tai henkisessä rasituksessa toistuvasti ja samanlaisena, mutta helpottaa nopeasti levossa.
Aina sepelvaltimotautikipu ei ole näin tyypillistä. Joskus kipu voi olla luonteeltaan polttavaa tai tuntua ylävatsan puolella, ks Rintakipu. Tyypilliset kivun paikat sepelvaltimotaudin rintakivussa: ks. kuva .
Sepelvaltimotaudin rintakivun sijainti. Vasemmalla: puristavan rintakivun alue keskellä rintalastaa ja sen ympärillä; joskus kipu voi tuntua ylävatsalla. Keskellä: Kipu voi säteillä keskelle selkää lapojen väliin. Oikealla: Kivun säteily leukaperiin, hartioihin, olkavarsiin ja vatsaan. Lisää tietoa rintakivusta: ks. Rintakipu; sepelvaltimotaudista: ks. Sepelvaltimotauti.
Joskus oireena voi olla ainoastaan rasituksessa tuntuva ohimenevä hengenahdistus. Etenkin naisilla ja vanhuksilla sepelvaltimotauti voi joskus ilmetä ilman rintakipuja, ja oireina on pelkästään rinnan epämiellyttävää ahdistusta, uupumista, huonovointisuutta tai pahoinvointia rasitukseen liittyen.
Aina sepelvaltimotauti ei "varoittele etukäteen" angina pectoris -oireella. Sen ensimmäinen ilmenemismuoto voi olla sydäninfarkti. Oireena on tällöin voimakas, levossakin tuntuva puristava rintakipu, joka ei mene aina nitro-lääkkeelläkään ohitse muutamassa minuutissa.
Rinnan alueella tuntuvat kiputuntemukset ovat yleisiä ja johtuvat usein muista syistä kuin sepelvaltimotaudista, varsinkin nuorilla ja keski-ikäisillä. Seuraavat piirteet viittaavat siihen, että kyseessä ei ole sepelvaltimotauti:
- Kipu on aika lievää ja ilmenee levossa.
- Liikkuminen on mahdollista kivusta huolimatta.
- Kipu jatkuu pitkään tunti- tai päiväkaupalla.
- Kipu liittyy hengitykseen.
- Kipu on luonteeltaan terävää ja pienellä alueella vasemmassa kyljessä.
Sepelvaltimotaudin toteaminen
Tavanomaisessa lääkärin tutkimuksessa ei rasitusrintakipuna eli angina pectoriksena ilmenevää sepelvaltimotautia sairastavalta potilaalta yleensä löydy mitään poikkeavaa. Myös sydämen sähkökäyrä eli EKG on usein normaali.
Jos oireet viittaavat sepelvaltimotautiin, tehdään usein ensimmäisenä tutkimuksena rasituskoe, jossa potilas polkee kuntopyörää asteittain lisääntyvällä vastuksella, ja samalla seurataan sydämen sähkökäyrää. Kokeen aikana tuleva rintakipu ja sydänlihaksen hapenpuutteeseen sopivat EKG-muutokset viittaavat sepelvaltimotautiin. Sen perusteella voidaan usein tehdä diagnoosi ja aloittaa lääkehoito.
Jos lääkehoito ei riitä pitämään oireita poissa tai jos oireet ja rasituskokeessa todetut EKG-muutokset ja muut havainnot viittaavat vaikea-asteiseen sepelvaltimotautiin, tutkimuksia jatketaan. Vaihtoehtoja ovat sydänlihaksen verenkierron (perfuusion) isotooppitutkimus, sepelvaltimoiden tietokonekerroskuvaus tai varjoainekuvaus.
Sepelvaltimotaudin hoito
Sepelvaltimotautiin sairastunut tarvitsee ehdottomasti jatkuvaa lääkehoitoa, mutta tupakoinnin lopettaminen, liikunta ja terveellinen ravinto ovat yhtä tärkeitä
Lääkehoito
Kaikille sepelvaltimotautia sairastaville aloitetaan pieniannoksinen asetyylisalisyylihappolääke ("sydänaspiriini"), joka ehkäisee valtimoveritulpan eli tukoksen muodostumista sepelvaltimoon. Se onkin sepelvaltimopotilaan tärkein lääke. Jos se ei haittavaikutusten takia sovi, tilalla voidaan käyttää yhtä tehokasta klopidogreelia. Marevan®- ja muita verenohennuslääkkeitä käyttävät sepelvaltimotautipotilaat eivät kuitenkaan aina tarvitse muuta tukosta estävää lääkettä, ei aspiriiniakaan.
Nopeasti vaikuttavat nitrovalmisteet (tabletti tai suihke) on tarkoitettu potilaiden itsensä annosteltavaksi tarpeen mukaan. Niillä saadaan rintakipu väistymään nopeasti.
Nitroa ei kannata pihistellä vaan käyttää aina, kun rintakipu tuntuu kiusalliselta eikä täysin häviä levähtämällä. Sitä kannattaa käyttää myös ennen sellaista ruumiillista rasitusta, jonka tietää aiheuttavan rintakipua. Tällöin kivulta vältytään ja samalla suorituskyky ja elämänlaatu paranevat. Nitro on tehokas ja varsin vaaraton lääke, mutta voi joskus aiheuttaa päänsärkyä ja lyhytaikaista verenpaineen laskua, huimausta tai pyörrytystä.
Itse annosteltavia "pikanitroja" on kahta laatua. Suussa sulava nitrotabletti (resoribletti) asetetaan kielen alle. Se alkaa tehota jo parissa minuutissa. Jos kipu ei hellitä, otetaan uusi tabletti 2–3 minuutin kuluttua edellisestä. Näin voidaan jatkaa aina 4–5 tablettiin asti. Lääkkeen vaikutus kestää 20–30 minuuttia.
Nitrosuihke suunnataan suuonteloon kielen päälle. Sen vaikutus alkaa yhtä nopeasti kuin tavallisilla nitrotableteilla. Tarvittaessa voidaan ottaa useita suihkeita minuutin parin välein. Suihkenitron vaikutus kestää muutaman tunnin.
Muita sepelvaltimotaudin oireita estäviä lääkkeitä ovat beetasalpaajat, pitkävaikutteiset nitraatit ja kalsiuminestäjät. Beetasalpaajalääke estää oireiden syntymistä estämällä sykkeen nousua ja laskemalla verenpainetta ja siten vähentämällä sydämen kuormitusta.
Sepelvaltimotaudin hoitoon kuuluvat myös valtimotaudin etenemistä ehkäisevät lääkkeet. Veren kolesterolin tavoitearvot ovat sepelvaltimotautipotilailla tiukemmat kuin terveillä. Pahan eli LDL-kolesterolin tavoitearvona pidetään 1,8 millimoolia litrassa. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan käytännössä lähes aina kolesterolilääkkeitä, joista yleisimmät ovat ns. statiineja (ks. Kolesteroli). Tehokkaalla kolesterolin hoidolla jo syntyneet sepelvaltimon vauriot ja erityisesti sepelvaltimotukosten aiheuttamat sydänkohtaukset voivat vähentyä. Myös kohonneen verenpaineen ja diabeteksen tehokas hoito kuuluu asiaan.
Toimenpidehoito
Jos oireet eivät pysy lääkityksellä poissa tai jos taudin laatu muutoin vaatii, hoitona on sepelvaltimon pallolaajennus tai ohitusleikkaus. Hoitomuodon valinta riippuu siitä, millaisia ahtaumia todetaan, millaisia toimenpiteitä potilaan muu terveydentila sallii ja mihin hoitoon potilas itse on suostuvainen.
Pallolaajennuksessa sepelvaltimoon viedään ranne- tai reisivaltimon kautta ohut letku (katetri), jonka päässä olevaa pallukkaa laajentamalla suonen ahtauma avataan (kuva ). Samalla suonen sisälle asetetaan usein metalliverkkoputki (stentti), jonka avulla ahtautuman uusiutumisvaara vähenee.
Sepelvaltimon pallolaajennus. Ohjainkatetrin läpi uitetaan ahtautuneeseen sepelvaltimoon ohjainkara, joka toimii ”raiteena” pallolaajennuskatetrille. Pallolaajennuskatetri ohjataan ahtauman kohdalle ja laajennetaan, jolloin ahtauma puristuu seinämää vasten ja sepelvaltimo jää aiempaa laajemmaksi. Samalla tavalla uitetaan paikalle verkkoputki, joka laajennettuna jää suonen seinämän myötäiseksi.
Ohitusleikkauksessa ahtaumien ohitse johdetaan muualta (alaraajoista, kyynärvarresta tai rintaontelon sisältä) otetut verisuonisiirrännäiset, jolloin sydänlihaksen verenkierto normaalistuu (kuva ).
Ohitusleikkaus. Rintakehän sisäseinämän valtimo (LITA) on irroteltu rintakehän seinästä ja liitetty vasempaan etulaskevaan sepelvaltimoon (LAD) ahtaumakohdan alapuolelle. Muina siirteinä on käytetty säärestä otettuja laskimoita. Tässä yksi laskimosiirre johtaa verta aortasta oikeaan sepelvaltimoon (RCA) ja toinen laskimosiirre vasempaan kiertävään sepelvaltimoon (LCX).
Sepelvaltimotaudin ja sen etenemisen ehkäisy
Sepelvaltimotaudin syntyä voidaan tehokkaimmin ehkäistä hyvillä elintavoilla eli tupakoimattomuudella, liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla. Kohonnut verenpaine ja kohonnut veren kolesteroliarvo tarvitsevat usein myös lääkitystä (ks. Valtimotauti (ateroskleroosi)). Myös diabeteksen ehkäisy ja hoito liikunnalla, painonhallinnalla ja terveellisellä ruokavaliolla ehkäisee samalla sepel- ja muun valtimotaudin syntyä. Vaikuttamalla näihin jo nuorella iällä voidaan sepelvaltimotaudin vaaraa huomattavasti pienentää.
Sepelvaltimotauti ja muut valtimotaudit johtuvat yleensä useiden vaaratekijöiden yhteisvaikutuksesta. Siten päätökseen ryhtyä ehkäiseviin toimenpiteisiin, varsinkin lääkehoitoihin, vaikuttaa arvio kokonaisvaarasta sairastua valtimotauteihin. Viimeistään keski-iän alkaessa kannattaa tehdä valtimotaudin ja diabeteksen riskiarvio terveydenhoitajan tai lääkärin kanssa ja suunnitella tarvittavat elintapamuutokset.
Sepelvaltimotautia tulee ehkäistä erityisen pontevasti sellaisilla potilailla, joilla on jo todettu muu valtimotauti (aivovaltimoissa tai alaraajavaltimoissa) tai joilla on diabetes tai munuaisten vajaatoiminta.
Kun sepelvaltimotauti on todettu, tarvitaan elämäntapamuutosten lisäksi aina myös lääkkeitä. Säännöllisellä kuntoliikunnalla on mahdollista vähentää kohtausten uusiutumista ja sepelvaltimotautiin liittyviä oireita. Ks. Sepelvaltimotauti – liikuntaohje.
Kirjallisuutta
- Krooninen sepelvaltimotauti. Kirjassa Airaksinen J, Aalto-Setälä K, Hartikainen J, Huikuri H, Laine M, Lommi J, Raatikainen P, Saraste A (toim.). Kardiologia. Kustannus Oy Duodecim 2016, s. 283-370.
- Stabiilin sepelvaltimotaudin Käypä hoito -suositus 2015.
