Adenomyoosi tarkoittaa sairautta, jossa kohdun limakalvon kaltaista rauhaskudosta esiintyy kohdun lihaskerroksessa, lihassyiden välissä. Muutokset ovat joko tasaisesti sirottuneina yleensä kohdun takaseinämässä tai paikallisesti kerääntyneinä pesäkkeinä muodostaen niin sanotun adenomyooman. Adenomyoosipesäkkeet reagoivat estrogeenille kohdun limakalvon tapaan.

Joskus adenomyoosia on pidetty endometrioosin alalajina. Noin 40 %:lla endometrioosipotilaista on myös adenomyoosia. Adenomyoosi on tavallinen, muutoksia löytyy joka kymmenenneltä hedelmällisen iän lopulla, ja se on yleisempi synnyttäneillä.

Adenomyoosin oireet

Adenomyoosi voi olla täysin oireeton, tai oireet voivat olla ohimeneviä. Tavallisimpia oireita ovat alavatsakivut, kuukautisiin liittyvät ylimääräiset vuodot sekä joskus tihentynyt virtsaamisen tarve. Joskus voi esiintyä yhdyntäkipuja tai painon tunnetta alavatsalla. Adenomyoosia voidaan erityisesti epäillä, jos kuukautiskivut ilmaantuvat 40 ikävuoden jälkeen. . Adenomyoosi voi löytyä sattumalta kohdunpoiston yhteydessä.

Adenomyoosi voi myös olla osasyynä raskautumisen vaikeuteen: alkio kiinnittyy huonommin kohdun limakalvoon. Lapsettomuuspotilailla adenomyoosi esiintyy usein yhdessä endometrioosin kanssa ja se voi myös huonontaa lapsettomuushoitojen tuloksia. Vaikeissa tautimuodoissa adenomyoosi voi lisätä raskauskomplikaatioiden riskiä.

Adenomyoosin toteaminen

Epäily adenomyoosista syntyy oireiden perusteella. Synnytykset, keskenmenot, kaavinnat ja runsaat vuodot lisäävät adenomyoosin riskiä.

Tauti on vaikea varmuudella todeta gynekologisessa sisätutkimuksessa; siihen kuitenkin viittaavat selvä kohdun arkuus ja tasainen suurentuminen. Ultraäänitutkimuksella adenomyoosimuutokset eivät läheskään aina löydy. Ultraäänitutkimuksessa paksuuntunut kohdun takaseinä ja lihasseinämässä erottuvat enintään muutaman millimetrin kokoiset rakkulat viittaavat adenomyoosin mahdollisuuteen. Kohdun magneettitutkimuksella adenomyoosi voi löytyä helpommin, mutta tutkimus on melko kallis eikä sitä käytetä rutiinisti. Diagnoosi voidaan saada myös hysteroskopian tai laparoskopian kautta otettavalla kohtulihaksen koepalalla; näitä tutkimuksia tehdään harvoin. Jos esiintyy ylimääräisiä vuotoja, on hyvä tutkia kohdun limakalvon laatu kohtuontelosta otettavassa kudosnäytteessä.

Diagnoosin varmistus saadaan vasta, jos joudutaan suorittamaan kohdunpoisto, jolloin mikroskooppinen kudostutkimus varmistaa tilanteen. Adenomyoosimuutoksia löydetään 15–20 %:lta kohdunpoistopotilaista.

Adenomyoosin hoito

Kipuoireita voidaan hoitaa tulehduskipulääkkeillä. Tavanomaisista keltarauhashormonihoidoista ei yleensä ole apua kipuihin tai vuotoihin. Poikkeuksena on hormonikierukka, joka monella helpottaa oireita. Myös yhdistelmäehkäisyvalmisteet vähentävät vuotoa ja kipua. Jos kohdussa on vain pesäkkeenä adenomyoosia tai erillinen adenomyooma, voidaan raskautta toivovalta poistaa paikallinen muutos ja helpottaa oireita ja lapsettomuutta.

Lopullinen hoito hankalista oireista kärsiville on kohdunpoisto. Uusimpana hoitovaihtoehtona on magneettiohjattu korkeaintensiteettinen fokusoitu ultraääniterapia (HIFU). Sitä voidaan joskus käyttää vaikeiden kipujen hoitoon tai adenomyooman tuhoamiseen.

Kirjallisuutta

  1. Härkki P. Adenomyoosi. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online, vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 3.1.2022.
  2. Seikkula J, Niinimäki M, Suvitie P. Kohdun adenomyoosi - diagnostinen ja hoidollinen haaste. Duodecim 2016;132(9):836-43.