Raskaudenaikainen verenpaineen nousu ja pre-eklampsia

Oireet

Pre-eklampsian riskitekijöitä ovat ensimmäinen raskaus, monisikiöraskaus, sukurasitus, ikä alle 20 vuotta tai yli 40 vuotta, lihavuus, verenpainetauti, diabetes, sidekudossairaus ja krooninen munuaissairaus.

Alkuvaiheessa verenpaineen nousu ei aiheuta oireita. Taudin vaikeutuessa voi esiintyä päänsärkyä, ylävatsakipua ja näköhäiriöitä sekä voimakasta turvotusta. Turvotus ilman verenpaineen nousua ei viittaa pre-eklampsiaan. Vakavin oire on kouristus (eklampsiakohtaus). Pre-eklampsia johtaa istukan verenkierron vähentymiseen, ja tämä puolestaan hidastaa sikiön kasvua. Istukan irtoamisen riski on kohonnut.

Taudin toteaminen ja määritelmä

Verenpainetasoja seurataan neuvolassa säännöllisesti, ja tarvittaessa seurantaa tiivistetään. Normaalissa raskaudessa systolinen verenpaine pysyy suurimman osan ajasta vähän raskautta edeltävän tason alapuolella. Vajaalla puolella raskaana olevista verenpaine laskee lievästi keskikolmanneksella ja palautuu sen jälkeen ennalleen.

Verenpaine on mitattava jokaisella neuvolakäynnillä; se saattaa nousta hyvinkin nopeasti ja lyhyellä aikavälillä. Verenpaine on mitattava oikein: oikeasta paljaasta olkavarresta, vähintään 15 minuutin levon jälkeen ja riittävän pitkää ja leveää mansettia käyttäen. Jännittäjien voi olla syytä hankkia kotimittari; se helpottaa tarvittaessa tehostettua seurantaa verenpaineen ylittäessä lukemat 140/90 mmHg tai äidin kuuluessa riskiryhmään.

Neuvolassa seurataan liuskakokeella, erittyykö virtsaan valkuaista. Niille, joiden verenpaine todetaan kohonneeksi, opetetaan kotona tehtävän liuskakokeen suoritus (tilanteen vaikeudesta riippuen määritys tehdään 1–3 kertaa viikossa 24. raskausviikon jälkeen).

Jo alun alkaen neuvolaseurannassa pyritään löytämään ne odottajat, jotka tarvitsevat raskauden aikana tarkempaa seurantaa sairaalan äitiyspoliklinikalla. Äiti lähetetään synnytyssairaalaan seurantaan, jos verenpainetasot nousevat nopeasti ja valkuaista erittyy virtsaan. Synnytyssairaalassa otetaan tarkempia laboratoriotutkimuksia sekä arvioidaan sikiön kasvua ja vointi ultraäänitutkimuksen ja sykekäyrän avulla.

Itsehoito ja ennaltaehkäisy

Pre-eklampsiaa ei toistaiseksi ennakoida tai ehkäistä. Suuressa pre-eklampsiariskissä olevalle voidaan harkita pieniannoksista asetyylisalisyylihappo (”aspiriini”) -hoitoa. Tällainen tilanne on aiemmassa raskaudessa puhjennut varhainen pre-eklampsia. Lääkitys aloitetaan viimeistään 16. raskausviikolla.

Lepo on osa hoitoa, jos verenpainetaso on koholla. Suolan käyttöä on syytä välttää, mutta muuten nesteitä pitää nauttia riittävästi. Verenpainetautia sairastavan naisen raskautta seurataan alusta alkaen tarkemmin. Jos käytössä on lääkitys, on aiheellista tarkistaa sen sopivuus äidin ja sikiön hyvinvoinnin kannalta jo ennen raskautta.

Milloin lääkäriin

Raskauden suunnitteluvaiheessa on syytä käydä tutkimuksissa, jos naisella on krooninen munuaissairaus tai vaikea verenpainetauti. Alkuraskaudessa tarkistetaan neuvolassa tai äitiyspoliklinikalla lääkitys. Verenpainelääkityksen aloittamisen ratkaisevat verenpainetaso, oireet (päänsärky, näköhäiriöt), virtsanäyte (valkuaisen eritys) sekä mahdollinen perussairaus.

Neuvolan seurannassa oleva odottaja, jolla verenpaine todetaan kohonneeksi tai jolla valkuaista erittyy virtsaan selvästi, lähetetään äitiyspoliklinikan ajanvarausvastaanotolle. Yleensä äitiyspoliklinikalle pyritään kutsumaan yhden viikon kuluessa.

Vaikea-asteista pre-eklampsiaa sairastava potilas lähetetään päivystykselliseen arvioon erikoissairaanhoitoon, jos hänellä on vaikea verenpaineen nousu (≥ 150–160/105–110 mmHg) tai pre-eklampsiaan liittyviä oireita tai jos herää huoli sikiön voinnista. Muissa tapauksissa kiireellinen lähete on yleensä riittävä.

Odottajan on itse syytä hakeutua suoraan synnytyssairaalan päivystykseen (varsinkin jos verenpainetasojen tiedetään olevan selvästi koholla), jos hänelle tulee voimakasta päänsärkyä, ylävatsakipua tai hengenahdistusta tai turvotukset pahenevat nopeasti virtsantulon heiketessä.

Hoito

Raskaudenaikaiseen kohonneeseen verenpaineeseen ja pre-eklampsiaan suositellaan verenpainelääkityksen aloittamista viimeistään, kun systolinen verenpaine on ≥ 150 mmHg tai diastolinen verenpaine ≥ 100 mmHg. Lääkitys aloitetaan äitiyspoliklinikalla erikoislääkärin toimesta.

Pre-eklampsiapotilasta ja sikiötä seurataan synnytyssairaalassa joko osastolla tai synnytyssalissa.

Synnytyksen jälkeen valkuaisen erittymisen virtsaan tulisi hävitä ja verenpaineen palata normaaliksi 6–12 viikon kuluessa synnytyksestä.

Vaikutus myöhempään terveyteen

Pre-eklampsia toistuu seuraavassa raskaudessa noin joka viidennellä naisella. Riskitekijöiden perusteella voidaan tunnistaa 20–40 % ennenaikaiseen synnytykseen (ennen raskausviikkoa 37+0) johtavaan pre-eklampsiaan sairastuvista naisista. Pieniannoksinen asetyylisalisyylihappo (mini-ASA) raskauden aikana vähentää pre-eklampsiaa, ennenaikaisia synnytyksiä sekä sikiön kasvuhäiriöitä niillä naisilla, joilla on pre-eklampsian riskitekijöitä.

Pre-eklampsialla on merkitystä myöhemmälle terveydelle, sillä se näyttää olevan äidin ja lapsen sydän- ja verisuonisairauksien ennustetekijä. Pre-eklampsian sairastaneilla on 2–6-kertainen riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin verrattuna naisiin, joilla ei ole ollut pre-eklampsiaa.

Jos verenpaine on jälkitarkastuksessa normaali, suositellaan vuosittaista verenpaineen seurantaa. Jos verenpaine on jälkitarkastuksessa kohonnut, pre-eklampsian sairastanut ohjataan säännölliseen pitkäaikaisseurantaan perusterveydenhuoltoon (verenpaineen ja painoindeksin seuranta sekä verensokeri- ja lipidimittaukset).

Elintavoilla voi vaikuttaa sairastumisriskiin.