Hilse on useimmiten merkki seborrooisesta ekseemasta eli tali-ihottumasta. Muita hilseen syitä ovat päänahan atooppinen ihottuma ja psoriaasi.
Hilsettä alkaa syntyä, kun päänahka tulehtuu ja solut alkavat jakautua nopeammin. Siinä missä orvaskesi ja marraskesi (= epidermis) uusiutuvat normaalisti 6–10 viikossa, tulehtunut iho uusiutuu paljon nopeammin, jopa 10 päivässä. Epäkypsät sarveiskerroksen solut tarttuvat toisiinsa, ja niitä on niin runsaasti, että lopputuloksena on näkyvä hilse. Nopeasti uusiutuvassa ihossa ei ehdi syntyä riittävästi keramideja, jotka sarveiskerroksesta estävät veden haihtumista ihossa, ja iho kuivuu. Rasvainenkin päänahka on siis kuiva.
Olipa kyseessä seborrooinen, atooppinen tai psoriaasihilseily, hiuspohjan Malassezia-hiiva pääsee lisääntymään ravinteikkaassa ympäristössä. Se lisää päänahan tulehdusta. Hilseily siis ruokkii itse itseään.
Myös päänahan kroonisessa karvatuppitulehduksessa (follikuliitissa) päänahka hilseilee ja kutiaa. Sen lisäksi siinä on kipeitä märkäpäitä ja hiustenlähtöä. Myös ruusufinni voi levitä päänahkaan. Sitä nähdään ennen kaikkea kaljuuntuneilla miehillä.
Ruokavaliolla ei ole merkitystä päänahan hilseilyssä tai muun ihon kuivuudessa tai rasvaisuudessa, ellei ruokavalio ole niin yksipuolinen, että siitä puuttuu elimistölle välttämättömiä ravintoaineita.
Oireet
Hilseilevä päänahka kutiaa tavallisesti melko voimakkaasti. Oireita on yleensä eniten päälaella, mutta myös hiusrajassa. Suurimmalla osalla hilse lähtee pois sampoopesulla. Hiuksiin tarttuva itsepintainen hilse on nimeltään pityriasis amiantacea. Psoriaasi puolestaan muodostaa laajoja hilsekakkuja etenkin korvallisille ja niskaan, usein myös otsalle hiusrajaan. Karvatuppitulehdus ja ruusufinni muistuttavat jossain määrin aknea.
Taudin toteaminen
Seborrooisen ja atooppisen hilseilyn erottaminen toisistaan on usein vaikeaa. Hoito on kuitenkin pääpiirteissään sama. Psoriaasihilse irtoaa suurempina levyinä, ja se jättää jälkeensä pistemäisiä verenvuotoja. Päänahan karvatuppitulehdus siihen liittyvine oireineen on helppo tunnistaa ulkonäön perusteella. Koepalasta ei yleensä ole apua. Bakteeri- tai hiivaviljelyä ei tarvita, mutta joskus on aiheellista poissulkea hiuspohjan sieni-infektio.
Joskus hiuspohjassa on kutinaa, pistelyä tai arkuutta ilman selvää hilseilyä tai muuta näkyvää oiretta. Silloin kyseessä voi olla ns. herkkä päänahka (engl. scalp dysesthesia), jonka taustalla on ilmeisesti tuntohermojen toimintahäiriö.
Itsehoito
On hilseilyn syy mikä tahansa, sen perushoito on tiheä, jopa päivittäinen pesu sampoolla. Apteekeissa myydään mm. ketokonatsolia, seleeniä tai sinkkipyritionia sisältäviä sampoita. Niitä käytetään aluksi 2 kertaa viikossa ja sen jälkeen harvemmin, ja muuten käytetään tavallista, omaan hiuspohjaan sopivaa sampoota. Pesun jälkeen voi laittaa hydrokortisoniliuosta noin 1–2 viikon mittaisina kuureina. Myös glyserolia sisältävistä desinfektiokäsihuuhteista voi olla apua.
Ellei hilse lähde irti sampoopesulla, se voidaan irrottaa 5 % salisyylihappoa sisältävällä reseptivapaalla voidesekoituksella. Voide hierotaan hilseileville alueille esimerkiksi illalla ja pestään pois sampoon kera seuraavana aamuna. Käsittelyn voi uusia aina tarvittaessa.
Milloin lääkäriin?
Kun tiheä sampoopesu ja hydrokortisoniliuos eivät auta ja hilseily häiritsee päivittäistä elämää, lääkäri voi varmistaa diagnoosin ja antaa tehokkaamman paikallishoidon. Joskus tarvitaan myös sisäinen antibiootti- tai hiivalääkekuuri. Päänahan psoriaasiin on omat lääkkeensä. Psoriaasiin käytetään joskus UVB-hoitoa.
Ehkäisy
Päivittäinen pesu on paras keino estää hilsettä. Se ei lisää rasvoittumista, kuten usein kuulee väitettävän. Ravinnolla, hiustenhoitotuotteilla, permanentilla tai hiusten värjäyksellä ei ole pitempiaikaista vaikutusta hilseilyyn. Pipo tai muu päähine ei lisää hilseilyä, mutta kesäaikaan sellaisen pitäminen estää auringon parantavan vaikutuksen.
