Kaikilla aikuisilla on ihossaan kasvaimia. Valtaosa niistä on ihon eri kerrosten solujen muodostamia hyvänlaatuisia luomia ja muita ihomuutoksia. Yleisimmät pahanlaatuiset ihokasvaimet ovat okasolusyöpä esiasteineen, tyvisolusyöpä ja melanooma.
Pigmenttiluomet
Pigmenttiluomet koostuvat melaniiniväriainetta (pigmenttiä) tuottavista melanosyyteistä ja neevussoluista. Niitä on käytännöllisesti katsoen kaikilla; osalla vain muutama mutta joillakin jopa satoja. Osa pigmenttiluomista on synnynnäisiä ja osa hankittuja. Luomien määrään vaikuttaa ennen muuta sukualttius ja aurinkoaltistus (ks. Värilliset luomet (pigmenttiluomet)). Ihon muut pigmenttimuutokset käsitellään erillisessä artikkelissa (ks. Ruskea tai tumma läiskä iholla).
Sidekudosperäiset kasvaimet
Yleisiä sidekudosperäisiä, hyvänlaatuisia kasvaimia ovat dermatofibrooma ja pehmeä fibrooma (ks. Ihon sidekudoskasvaimet). Dermatofibrooma on useimmiten säären alueella oleva rusehtava, kiinteä kasvain, joka voi saada alkunsa esimerkiksi hyönteisen puremasta. Pehmeä fibrooma on varrellinen, joko säiemäinen tai pussimainen kasvain. Niitä esiintyy eniten kaulalla ja kainaloiden reunoilla.
Muut luomet ja kasvaimet
Luomia voi kehittyä myös orvaskeden soluista ja ihon apuelimistä. Tällaisia ovat muun muassa varhaislapsuudessa ilmenevä orvaskeden karheapintainen syyläluomi (naevus verrucosus; kuva ), hiuspohjan taliluomi (naevus sebaceus; kuva ) ja aknen näköinen komedoluomi (naevus comedonicus). Verisuonistosta voi kehittyä muun muassa tuliluomi, hämähäkkiluomi ja mansikkaluomi (ks. Punaiset luomet ihossa (verisuoniluomet)).
Orvaskeden syyläluomi (naevus verrucosus) ohimolla . Syyläluomi (naevus verrucosus) on ihon paikallisesta kehityshäiriöstä johtuva orvasketeen liittyvä eli epidermaalinen muutos.
Taliluomi päänahassa. Talirauhasesta ja karvatupesta muodostunut iso taliluomi hiuspohjassa. Lisää tietoa ihon pigmenttimuutoksista: ks. artikkelit Värilliset luomet (pigmenttiluomet) ja Ruskea tai tumma läiskä iholla.
Neurofibroomat kasvavat hermosta tai hermon tupen soluista. Ne ovat useimmiten satunnaisia yksittäislöydöksiä, mutta runsas määrä voi olla merkki harvinaisesta perinnöllisestä sairaudesta neurofibromatoosista.
Rasvaluomi eli seborrooinen keratoosi on rusehtava, syylämäinen ihon pintaosan muutos. Rasvaluomet ovat hyvin yleisiä, ja niistä on lähinnä esteettistä haittaa.
Keratoakantooma on nopeasti kasvava, hyvänlaatuinen ihokasvain useimmiten auringolle altistuneilla ihoalueilla. Se muistuttaa ulkonäöltään okasolusyöpää (ks. alla), minkä vuoksi se useimmiten poistetaan kirurgisesti diagnoosin varmistamiseksi.
Ihonalaisista kasvaimista yleisimpiä ovat rasvakudoksen kasvaimet eli lipoomat (ks. Ihonalainen patti) ja keratiinimassaa sisältävät sarveisontelot eli ateroomat.
Okasolusyöpä ja sen esiasteet
Aktiininen keratoosi eli aurinkokeratoosi on ihon okasolujen kypsymishäiriö ja okasolusyövän esiaste. Se on tarkkarajainen, punertava tai rusehtava, karhea tai hilseilevä läiskä kasvojen ihossa, kaljussa päänahassa tai muussa paikassa, joka on altistunut runsaalle auringon ultraviolettisäteilylle. Aurinkovaurioisessa ihossa niitä on tavallisesti useita. Läiskä ei häviä kortisonivoiteella.
Ihon pintasyöpä eli Bowenin tauti on aktiinista keratoosia pidemmälle edennyt okasolusyövän esiaste. Se on usein yksittäinen, tarkkarajainen, punoittava ja hilseilevä läiskä auringolle altistuneella alueella.
Ihon okasolusyöpä kehittyy useimmiten aktiinisesta keratoosista, ihon pintasyövästä tai kroonisesta haavasta ja muuttuu nopeasti paksuksi, karstaiseksi ja helposti verta vuotavaksi kasvaimeksi. Myös immuunivastetta heikentävä eli immunosuppressiivinen hoito altistaa okasolusyövälle.
Tyvisolusyöpä
Tyvisolysyöpä eli basaliooma on yleisin ihosyöpä. Se lähtee orvaskeden tyvisoluista ja leviää syvempiin kudoksiin, mutta on hidaskasvuinen ja lähettää etäpesäkkeitä hyvin harvoin. Runsas ultraviolettisäteily ja immunosuppressiivinen hoito altistavat tyvisolusyövän kehittymiselle.
Melanooma
Melanooma on ihon pigmenttisolujen eli melanosyyttien pahanlaatuinen kasvain, joka on yleistynyt voimakkaasti kaikissa länsimaissa viime vuosikymmenien aikana. Melanooman riskiä lisäävät runsas ultraviolettisäteily, runsasluomisuus ja melanooman esiintyminen suvussa.
Selvästi yli puolet melanoomista kehittyy terveen näköiseen ihoon ja loput vanhaan pigmenttiluomeen. Uusi, melko nopeasti kasvanut tumma luomi etenkin keski-ikäisellä tai vanhemmalla henkilöllä on siten aiheellista näyttää lääkärille. Varoitusmerkkejä ovat luomen epäsymmetria, epätasainen reuna, kirjavuus sekä kasvu ja ylipäätään luomen muuttuminen aiempaan nähden.
