Jalkapohjien ihottumat
Muualla kehossa esiintyvä ihotauti voi oireilla myös jaloissa. Atooppinen ihottuma aiheuttaa usein jalkapohjiin punoittavaa, kuivaa ja halkeilevaa ihottumaa etenkin lapsilla. Silloin puhutaan "kumisaapasihottumasta" tai "atoopikon talvijaloista". Psoriaasi oireilee jalkapohjien alueella paksuina, karstaisina läiskinä, joskus myös sameina märkärakkuloina.
Palmoplantaarinen pustuloosi on krooninen, aaltomaisesti oireileva ihotauti, jonka oireena on jalkapohjien ja kämmenien märkärakkulat. Jaloissa oireet painottuvat jalkaholvien alueelle. Tautia esiintyy lähinnä tupakoivilla aikuisilla.
Käsien tapaan myös jalkapohjien alueella voi olla sisäsyntyistä kroonista ihottumaa (kuva ). Hyperkeratoottinen (paksukarstainen) ihottuma oireilee kookkaina, karstaisina läiskinä. Vesikulaarisen (rakkulaisen) ihottuman oireena on kutisevat kirkkaat nesterakkulat, jotka voivat olla pieniä tai isoja. Vesikulaarisesta ihottumasta käytetään myös nimiä dyshidroottinen ihottuma ja pompholyx (kuva ). Nesterakkulat tulevat usein puuskittain ja ne voivat olla pieniä vesikkeleitä tai isoja vesikelloja. Rakkulat kuivuvat parin viikon kuluessa ja jälkioireena on ihon hilseilyä.
Jalkapohjan krooninen ihottuma. Krooninen jalkapohjaihottuma (ekseema) on kuvassa luonteenomaisimmassa paikassaan jalkaterän sisäsivun keskivaiheilla. Rehevän ihottuma-alueen ulkopuolella näkyvät pienet paikalliset hilsealueet antavat aiheen sieninäytteiden ottoon: potilaalla voi yhtä aikaa ekseeman kanssa olla myös jalkasilsa.
Pompholyx kämmenessä. Pompholyx on kuvaileva nimitys kämmenien toistuvalle rakkuloinnille. Rakkulat voivat liittyä infektio- tai muuhun ekseemaan tai jalkasilsaan id-reaktiona, mutta aina niille ei löydy mitään selitystä. Tässä rakkulat ovat pieniä ja nousevat terveennäköiseltä iholta. Kosteat kääreet ja kylvettelyt sekä vahvat kortikoidilinimentit tai emulsiovoiteet nopeuttavat paranemista, mutta toistuvat episodit ovat tavallisia.
Ulkosyntyisiä eli ulkoisen tekijän aiheuttamia ihottuman muotoja ovat ärsytysihottuma ja allerginen kosketusihottuma. Nämä ovat jaloissa harvinaisempia kuin käsissä. Jaloissa ärsytysihottumaa voi aiheuttaa esimerkiksi jalkojen jatkuva kosteus tai mekaaninen ärsytys. Allergisen kosketusihottuman aiheuttajaksi voi paljastua esimerkiksi kumikemikaali, nahan käsittelyaine tai jokin paikallishoitoaine.
Samankaltaisia ihottumaoireita eli jalkapohjien punoitusta, karstaa, hilseilyä ja rakkuloita esiintyy eri perussyiden yhteydessä. Diagnostiseen selvittelyyn tarvitaan yleensä lääkäriä. Sienitulehduksen tai kosketusallergian poissulku voi olla tarpeen. Ensisijaisena hoitona on vahvat kortisonivoiteet. Joskus tarvitaan UV-valohoitoa tai sisäisiä lääkkeitä (immunosuppressiivisia lääkkeitä tai alitretinoiinia).
Muut jalkapohjien iho-oireet
Sienitulehdus eli jalkasilsa oireilee tavallisimmin laitimmaisissa varvasväleissä. Silsa voi levitä jalkapohjaan (ns. mokkasiinisilsa), joskus jalkapöytäänkin. Jalkapohjan silsassa oireita on usein vain toisessa jalassa. Myös kynsisilsa on jaloissa yleinen.
Jalkasilsaan voi liittyä niin sanottu id-reaktio, jossa jalkapohjiin ja/tai kämmeniin nousee kirkkaita nesterakkuloita. Se on sieni-infektion laukaisema immunologinen reaktio. Myös bakteeri- tai virustulehdus, kuten enterorokko, voi laukaista jalkapohjien tai kämmenien rakkuloinnin (kuva ).
Id-rakkula kantapäässä. Jalkasilsan aiheuttama iso id-rakkula kantapäässä. Rakkuloita oli potilaalla myös muualla jaloissa ja käsissä.
Syyhy on syyhypunkin aiheuttama kutiseva ihotauti, jossa jalkaterän reunoilla tai jalkapohjissa voi näkyä punkin käytäviä. Myös syyhy voi aiheuttaa rakkulaisen id-reaktion.
Känsä on hankautumisesta johtuva sarveiskerroksen paksuntuma, joka löytyy yleisimmin keskeltä päkiää tai varpaan ulkoreunalta. Päkiässä se johtuu jalkaholvin laskeutumisesta iän myötä, ja varpaissa sen aiheuttaa jalkineiden hankaus.
Syylät ovat papilloomavirusten aiheuttamia hyvänlaatuisia kasvaimia. Ne ovat usein känsien kaltaisia kasvutavaltaan.
Yleinen ongelma on jalkapohjien, erityisesti kantapäiden, kuivuminen ja halkeilu (kuva ). Paksun sarveiskerroksen voi parin viikon välein pehmittää jalkakylvyssä ja sen jälkeen ohentaa raspilla tai jalkahöylällä. Rasvainen hoitovoide pehmittää ihoa ja estää sen halkeilua. Kivuliaat halkeamat voi peittää laastarilla tai hydrokolloidilevyllä.
Halkeileva kantapää. Tavallista vaikeampi kantapään sarveiskerroksen paksuuntuminen ja halkeilu. Kuva: Matti Hannuksela
Keratodermiat ovat ryhmä ihotauteja, joiden oireena on ihon sarveiskerroksen paksuuntuminen eli hyperkeratoosi kämmenissä ja jalkapohjissa (kuvat ja ). Tauti voi olla perinnöllinen mutta useimmiten hankittu, ja oireiden alkamisikä vaihtelee muutamasta kuukaudesta vanhuusikään asti. Rasvaiset hoitovoiteet, sarveiskerroksen ohentaminen ja kuorivat voiteet (esimerkiksi salisyylihappoa tai ureaa sisältävät) auttavat. Lääkärin keinoja ovat vahvat kortisonivoiteet ja suun kautta otettava asitretiini-lääke.
Synnynnäinen keratoderma (jalkapohjan hyperkeratoosi). Thost-Unnan tyyppinen synnynnäinen keratoderma. Huomaa, että jalkaholvi on täydellisen oireeton päinvastoin kuin jalkapohjan kroonisessa ekseemassa.
Ihon sarveistuminen (keratodermia) kämmenessä. 40–60 vuoden iässä naisille, joskus miehillekin tulee kämmeniin tai jalkapohjiin sarveistuneita läiskiä, jotka saattavat halkeilla.
Säärien ihottumat
Säärien alueella yleinen ihottuma etenkin talvikaudella on läiskäekseema. Kutiavia, karheita ja pinnasta rupeutuvia läiskiä ilmaantuu etenkin säärien etupinnoille. Neurodermatiitti eli kutina-raapimiskierteen aiheuttama ihon paksuuntuma kehittyy herkästi läiskäekseemasta säärien tai nilkkojen alueelle. Myös krooninen punajäkälä voi muistuttaa läiskäekseemaa. Näitä kaikkia hoidetaan keskivahvalla tai vahvalla kortisonivoiteella ja joskus myös UV-hoidolla.
Kyhmyruusussa säärien etupinnoille ilmaantuu kipeitä kyhmyjä. Kyseessä on ihonalaisrasvan immunologinen tulehdusreaktio, joka paranee yleensä muutamassa viikossa tai kuukaudessa.
Jalkaterän päälle, nilkkaan tai sääreen voi kehittyä rengasgranulooma eli rengasmainen tulehdusreaktio, joka usein häviää itsestään muutamassa vuodessa. Säärien etupuolille voi etenkin diabeetikoille ilmaantua läiskäistä sidekudosrappeutumaa, nekrobioosia (kuva ).
Läiskäinen sidekudosrappeuma (nekrobioosi). Läiskäisessä sidekudosrappeuma esiintyy lähes aina säären etupinnalla. Ihoon ilmestyy ensin yksi tai useampia 1–2 senttimetrin läpimittaista läiskää, joiden väri vaihtelee kellahtavasta vaaleanruskeaan ja punertavaan. Läiskät laajenevat hiljalleen, kuten kuvassa. Niiden keskustat muuttuvat vaaleiksi ja kiinteiksi.
Alaraajojen laskimoiden vajaatoiminta aiheuttaa sääriin ja nilkkoihin kroonista turvotusta, joka johtaa niin sanottuun staasiekseemaan. Iho punoittaa, on ajoittain karhea ja kutiseva, ja muuttuu hiljalleen rusehtavaksi. Tila altistaa säärihaavan ja ruusun kehittymiselle. Hoitona on lääkinnälliset hoitosukat ja tarpeen mukaan hoitokuurit kortisonivoiteella. Joskus tarvitaan myös leikkaushoitoa.
Staasi-ihottuma sääressä.
Kuva: Raimo Suhonen
Säärissä tai jalkaterän päällä voi esiintyä nuoresta aikuisiästä lähtien hyvänlaatuisia ihonsisäisiä verenpurkaumia eli purppuraa (lat.purpura). Rusehtavaksi muuttuvia ihomuutoksia, joita nähdään useammin miehillä kuin naisilla, kutsutaan pigmenttipurppuraksi (kuva ) ja kultajäkäläksi. Värimuutos on käytännössä pysyvä.
Pigmenttipurppura. Pigmenttipurpura on pieniläiskäinen ruskehtava läiskäinen ihomuutos. Se johtuu ihon hiussuonten verenpurkaumista, jotka jäävät ihon alle kuukauiksi.
Kirjallisuutta
- Salava A. Jalkojen iho-ongelmat. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 11.3.2021.
- Schwartz RA. Keratosis Palmaris et Plantaris (vaatii käyttäjätunnuksen). Päivitetty 16.4.2019.
