Rihmasienten aiheuttamaa infektiota jalassa sanotaan jalkasilsaksi, puhekielessä jalkasieneksi. Lapsilla se on hyvin harvinainen, mutta keski-ikäisillä ja ikääntyvillä miehillä sitä on osapuilleen joka toisella, naisilla harvemmin.

Hautovat kengät, ylipaino ja diabetes altistavat jalkasilsalle. Sieni tarttuu helposti uima- ja urheiluhallien ja työpaikkojen pukuhuoneiden lattioilta ja pesutiloista.

Oireet

Jalkasilsa esiintyy tavallisesti punoituksena, kutinana, hilseilynä ja halkeiluna yhdessä tai kahdessa reunimmaisessa varvasvälissä (kuva ). Silsaa on joskus jalkapohjassakin rakkuloina, hilseilynä ja halkeiluna, useammin päkiässä tai jalkaholvissa (kuva ), harvemmin kantaseudussa (kuva ).

Kuva

Jalkasilsa varvasvälissä. Pikkuvarpaan ja 4. varpaan väli on jalkasilsan (ks. Jalkasilsa (jalkasieni)) mielipaikkoja. Sieni muhii kosteassa välissä ja seurauksena iho aukeaa.

Kuva

Jalkaterän silsa. Vasemman jalkaterän etuosan silsa, jossa kutiava rakkulointi on johtanut mekaanisiinkin vaurioihin. Toisen jalan oireettomuus on silsassa yleistä, etenkin taudin alkuvaiheessa. Vain sisäinen sienilääke on riittävän tehokas tässä tilanteessa – diagnoosin varmistuksen jälkeen.

Kuva

Jalkasilsa kantapäässä. Trichophyton rubrum -rihmasienen aiheuttama tulehdus kantaseudussa. Tämäntyyppinen silsa ei parane paikallishoidolla.Ks. Jalkasilsa.

Toinen muoto jalkapohjasilsaa on ns. mokkasiinisilsa, jossa koko jalkapohja on toista paksumpi, punaisempi ja hilseisempi mutta rakkuloita tai halkeamia ei ole (kuva ).

Kuva

Jalkasilsa jalkapohjassa. Jalkailsan (ks. Jalkasilsa (jalkasieni)) muoto "mokkasiinisilsa", jossa koko jalkapohja on toista paksumpi, punaisempi ja hilseisempi mutta rakkuloita tai halkeamia ei ole.

Varvasväli- ja jalkapohjasilsa voivat nostaa kämmeniin ja jalkaholveihin pieniä nesterakkuloita (kuva ). Tätä kutsutaan id-reaktioksi. Niitä on joskus kädenselässäkin ja harvemmin muualla ihossa. Ne ovat jonkinlainen yliherkkyysreaktio sientä kohtaan.

Kuva

Id-reaktio. Sieni-infektioon liittyvä reaktiivinen rakkulointi kämmenissä.

Taudin toteaminen

Varvasvälisilsan tunnistamisessa ei yleensä ole ongelmia, kunhan vain muistaa kurkistaa kahteen viimeiseen varvasväliin ja muistaa, että pehmeä känsä muistuttaa suuresti varvasvälisilsaa. Muunlaisen jalkasilsan diagnoosi on paljon vaikeampi, sillä monet muut taudit ovat samankaltaisia. Niitä ovat muun muassa psoriaasi, palmoplantaarinen pustuloosi, infektioekseema ja allerginen ekseema. Suuri harvinaisuus ei myöskään ole tavallisesti ns. gram-negatiivisen bakteerin aiheuttama infektio varvasvälissä. Se on tavallisin isovarpaan ja seuraavan varpaan välissä (kuva ). Myös herpes voi muistuttaa jalkasilsaa (kuva ).

Kuva

Bakteeri-infektio varvasvälissä. Toistuva bakteeri-infektio varvasvälissä muistuttaa silsaa. Bakteeri-infektio on kuitenkin tavallisimmin peukalovarpaan ja seuraavan varpaan välissä, joskus seuraavassa välissä. Aiheuttaja on tavallisimmin Pseudomonas.

Kuva

Herpes jalkaterässä. Toistuva, märkivä infektio jalassa voi olla myös herpesviruksen aiheuttama (yskänrokko).

Sieninäyte on usein välttämätön oikeaan diagnoosiin pääsemiseksi. Hilsenäyte tutkitaan mikroskoopilla, jossa näkyy sienirihmoja. Sieniviljely vie 1–5 viikkoa. Yleisimmät jalkasienen aiheuttajat meillä ovat Trichophyton rubrum ja Trichophyton mentagrophytes -sienet. Jos silsaa on ennen sieninäytteen ottoa hoidettu sienilääkevoiteella, viljely jää usein kielteiseksi. Tarvittaessa lääkevoiteen käytössä pidetään vähintään 2 viikon tauko ennen sieninäytteen ottamista.

Itsehoito

Varvasvälisilsa parantuu yleensä 3–4 viikossa ns. atsoleita (klotrimatsoli, mikonatsoli, ketokonatsoli, ekonatsoli, tiokonatsoli) sisältävällä sienilääkevoiteella tai -puuterilla.

Terbinafiinia sisältävää sumutetta, geeliä tai emulsiovoidetta käytetään pakkauksen ohjeen mukaan viikon ajan. Terbinafiini-liuosvalmisteella riittää käyttöohjeen mukaan kertakäsittely.

Tauti uusiutuu helposti. Sen vuoksi jalkahygieniaan tulee kiinnittää erityistä huomiota (ks. alla Ehkäisy).

Jalkapohjan silsa ei yleensä parane ulkoisella hoidolla.

Milloin hoitoon?

Lääkäriin kannattaa turvautua silloin, kun varvasvälisilsan hoito on epäonnistunut tai kun epäillään silsan levinneen jalkapohjaan tai varpaitten kynsiin.

Jalkapohjasilsa hoidetaan ulkoisen hoidon lisäksi sisäisesti sienilääkkeellä muutaman viikon ajan. Kynsisienen hoito kestää pitempään.

Ehkäisy

Varvasvälit pestään ja kuivataan päivittäin huolellisesti, ja varvasvälien hautumista estämään voi käyttää lampaanvillaa tai talkkia. Varvasvälien kunnon säännöllinen seuranta on tärkeää. Uimahalleissa ja muissa yleisissä paikoissa on suositeltavaa käyttää omia tossuja, jotta paljaat jalat koskevat mahdollisimman harvoin paljaalle lattialle tai ritilöille. Kenkiä kannattaa vaihtaa riittävän tiheästi niin, että ne kuivuvat kunnolla käyttökertojen välillä.

Kirjallisuutta

  1. Heikkilä H. Ihon ja kynsien sieni-infektiot. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 8.11.2018.
  2. Käypä hoito -suositus Sieni-infektiot ihossa, hiuksissa ja kynsissä (diagnostiikka).