Androgeneettista alopeciaa (alopecia androgenetica) esiintyy sekä miehillä että naisilla, ja silloin puhutaan vastaavasti mies- tai naistyyppisestä kaljuuntumisesta. Kyseessä on usean geenin välittämä perinnöllinen ominaisuus. Kaljuuntuvilla alueilla karvatupet reagoivat poikkeavasti mieshormoneihin eli androgeeneihin, mistä juontaa tilan lääketieteellinen nimi. Androgeenien vaikutuksesta karvojen kasvuvaihe lyhenee, karvatupet kutistuvat ja karvat muuttuvat ohuiksi velluskarvoiksi ja lopulta irtoavat. Androgeneettista alopeciaa on noin 80 %:lla miehistä ja 40 %:lla naisista. (kuvat ja ).

Kuva

Miestyyppisen kaljuuntumisen kehittyminen. Miestyyppisen kaljuuntumisen (alopecia androgenetican) kehittyminen miehillä.Lähde: Hannuksela M. Androgeneettinen kaljuuntuminen. Kirjassa: Hannuksela M, Karvonen J, Reunala T, Suhonen R (toim.). Ihotaudit. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 211-3. Piirros: Krista Partti.

Kuva

Alopecia androgenetica. Alopecia androgenetica on miehillä ja naisilla yleinen hiustenlähdön syy . On suhteellista, pitääkö sitä tautina.

Androgeneettisen alopecian oireet

Miehiltä hiukset alkavat harventua joskus jo ennen 20. ikävuotta. Hiustenlähtö painottuu aluksi ohimoille ja päälaelle, jolloin ohimolahdekkeet syvenevät ja päälaki alkaa pilkottaa hiusten lomasta. Hiustenlähdön nopeus vaihtelee yksilöllisesti, ja osalla se johtaa koko päälaen kaljuuntumiseen. Hiukset säilyvät yleensä korvien yllä ja takaraivolla. Miestyyppiseen kaljuuntumiseen liittyy usein päänahan hilseilyä ja tali-ihottumaa.

Naistyyppinen kaljuuntuminen alkaa yleensä myöhemmin, 40–60 vuoden iässä. Hiuksia lähtee tasaisesti ympäri päätä ja varsinainen kaljuuntuminen on harvinaista.

Androgeneettisen alopecian toteaminen

Androgeneettisen alopecian diagnoosi perustuu tyypilliseen kliiniseen kuvaan Hiukset lähtevät yleensä niin hitaasti, ettei sitä voi todeta vetokokeella (”tukistuskoe”) tai muulla objektiivisella keinolla. Laboratoriotutkimuksiin tarvitaan vain, jos naisella esiintyy hiustenlähdön ohella muita hormonihäiriöön (korkeaan mieshormonitasoon) viittaavia oireita, kuten kuukautishäiriöt, liikakarvoitus (hirsutismi) ja akne. Näiden taustalla voi joskus olla munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS).

Androgeneettisen alopecian itsehoito

Muut hiuspohjan sairaudet kannattaa hoitaa hyvin. Näistä yleisin on tali-ihottuma, johon voi käyttää apteekista saatavaa ketokonatsoli- tai muuta hilsesampoota ja tarpeen mukaan hydrokortisoniliuosta. Muuten shampoon laadulla ei ole väliä. Paljastuva päälaki on altis auringon ultraviolettisäteilylle, ja iho onkin muistettava suojata päähineellä tai aurinkosuojavoiteella.

Kahdesti päivässä päänahkaan annosteltava 2–5 % minoksidiili-liuos vähentää hiustenlähtöä ja kasvattaa uusia hiuksia osalla käyttäjistään. Hoidon on kuitenkin jatkuttava kuukaudesta ja vuodesta toiseen, jos haluaa hyvän tuloksen säilyvän.

Milloin hoitoon?

Jos kaljuuntuva henkilö kokee hiustenlähdön henkisesti vaikeaksi eikä itsehoidosta ole riittävää apua, voi hakeutua lääkäriin.

Miehillä käytettäviä hoitomuotoja ovat edellä mainitun 5 % minoksidiili-liuoksen lisäksi suun kautta otettava finasteridi ja hiustensiirto. Finasteridi estää mieshormonien vaikutusta karvatupessa. Se lopettaa useimmilla hiustenlähdön ja kasvattaa suurella osalla potilaista uusia hiuksia kaljuuntuville alueille. Hoitovaikutus alkaa näkyä 3–6 kuukauden kuluessa aloituksesta. Lääkettä kannattaa yleensä käyttää ainakin vuoden ajan, jolloin sen hyödyt voidaan arvioida ja päättää hoidon jatkosta. Kaljuuntuminen alkaa uudelleen, kun lääke lopetetaan. Myös niskan alueelta otettavia hiussiirteitä voidaan käyttää miestyyppisen kaljuuntumiseen hoitona.

Naisen androgeneettista alopeciaa voidaan hoitaa 2–5 % vahvuisella minoksidiili-liuoksella. Osa voi hyötyä niin sanotuista antiandrogeenisista lääkkeistä (tietyt e-pillerit ja verenpainelääke spironolaktoni), jotka estävät mieshormonien vaikutusta. etenkin mikäli on merkkejä hormonihäiriöstä. Hiussiirteet eivät ole naisilla kovin käyttökelpoisia, koska hiusten oheneminen on tasaisempaa ympäri päätä.

Androgeneettista alopeciaa on kautta aikojen yritetty ehkäistä ja hoitaa erilaisin kokeellisin tavoin, viime vuosina muun muassa laserilla, mikroneulauksella ja PRP- (Platelet-rich plasma) -hoidolla. Niiden tehosta ei ole riittävää tieteellistä näyttöä.

Androgeneettisen alopecian ehkäisy

Muiden hiuspohjan sairauksien kuten tali-ihottuman hyvä hoito voi hidastaa hiustenlähtöä. Muista keinoista on niukasti apua.

Kirjallisuutta

  1. Feinstein RP. Androgenetic alopecia. eMedicine (vaatii käyttäjätunnuksen) Päivitetty 11.1.2022.
  2. Kanti V ym. Evidence-based (S3) guideline for the treatment of androgenetic alopecia in women and in men - short version. JEADV 2018,32,11–22. DOI: 10.1111/jdv.14624.
  3. van Zuuren EJ, Fedorowicz Z, Schoones J. Interventions for female pattern hair loss. Cochrane Database Syst Rev 2016;(5):CD007628. PMID: 27225981