Neurodermatiitin (lat.lichen simplex chronicus) taustalla on kutina-raapimiskierre, joka aiheuttaa iholle paksuuntuneen, hilseilevän läiskän. Se voi alkaa esimerkiksi pienestä ihorikkoumasta tai kehittyä ihottumaläiskästä.

Neurodermatiittia on pidetty nimensä mukaisesti "stressitautina", sillä läiskän raapimisesta tai hankaamisesta tulee herkästi tapa, joka pahenee stressitilanteissa.

Neurodermatiittia esiintyy tavallisimmin 30–50-vuotiailla, hiukan useammin naisilla kuin miehillä. Atooppisen ihottuman taipumus voi altistaa neurodermatiitille.

Neuodermatiitin oireet

Neurodermatiittiläiskiä voi olla yksi tai useampi missä tahansa kehon alueella, jota yltää helposti raapimaan. Tavallisimmat paikat ovat nilkat, säären etusivut, kyynärvarret ja niska. Läiskien koko vaihtelee muutamasta senttimetristä 10–15 senttimetriin.

Sukuelinten neurodermatiitissa kiusallinen kutiseva läiskä on naisilla isojen häpyhuulten tai häpykarvoituksen alueella ja miehillä kivespussin pinnalla.

Kutina ja sitä seuraava raapiminen alkavat satunnaisena ja pahenevat hiljalleen. Viikkojen kuluessa läiskä paksuuntuu, tummuu ja siitä voi tihkua verta (kuvat ja ). Oireilu voi kestää vuosia tai jopa vuosikymmeniä, ja läiskän pohjaan jää parantuessaan usein ruskeaa pigmenttiä.

Pitkäkestoiseen neurodermatiittiin voi joskus kehittyä okasolusyöpä.

Kuva

Neurodermatiitti nilkassa. Kuvassa näkyyn pitkäkestoisen neurodermatiittiläiskän tyypillinen sijainti ja ulkonäkö.

Kuva

Neurodermatiitti. Neurodermatiitiksi kutsutaan ihomuutosta, joka syntyy jatkuvan kutinan ja raapimisen seurauksena. Ihoon muodostuu paksuuntunut ja hilseilevä läiskä.

Neurodermatiitin toteaminen

Diagnoosi tehdään taudinkuvan perusteella. Raavittu psoriaasi, läiskäekseema tai krooninen punajäkälä voivat olla samannäköisiä. Läiskästä otetaan tarvittaessa koepala.

Neurodermatiitin itsehoito

Tärkeintä on estää ihon raapiminen ja hankaaminen. Perusvoide kosteuttaa ihoa ja hydrokortisonivoide hillitsee jonkin verran neurodermatiittiläiskän kutinaa. Sidoshoito sinkkisukalla tai hydrokolloidilevyllä rauhoittaa kutinaa ja estää ihoalueen raapimista. Niitä voi käyttää sellaisenaan tai noin viikon mittaisina jaksoina yhdessä hydrokortisonivoiteen kanssa.

Milloin lääkäriin?

Lääkäriin mennään silloin, kun kutina ja ihottuma alkavat häiritä itseä tai läheisiä. Lääkäriin on syytä hakeutua myös silloin, kun neurodermatiittiläiskään kehittyy poikkeavaa kudosta tai jos läiskä raapimisen seurauksena tulehtuu.

Neurodermatiitti paranee vahvalla tai erittäin vahvalla kortisonivoiteella. Usein käytetään niin sanottua peittohoitoa (okkluusiohoitoa), jossa kortisonivoiteen tai -liuoksen päälle laitetaan sinkkisukka tai hydrokolloidilevy viikon jaksoina. Hoitokuureja tarvitaan yleensä useampi ennen kuin neurodermatiitti paranee. Ohuille ihoalueille ja jatkohoitoon voidaan käyttää takrolimuusi- tai pimekrolimuusivoidetta.

Neurodermatiitin ehkäisy

Neurodermatiitti voi uusia. Kutina-raapimiskierteen voi estää parhaiten hoitamalla vanhat ja uudet läiskät aktiivisesti siten, että ne paranevat.

Kirjallisuutta

  1. Schoenfeld J. Lichen Simplex Chronicus. eMedicine(vaatii käyttäjätunnuksen). Päivitetty 20.8.2020.
  2. Hieta N ja Kero K. Sukupuolielinten ihottumat. Suom Lääkäril 2016;71(3):131–7.