Arpeuttava kaljuus (engl. scarring alopecia) on joukko harvinaisia päänahan sairauksia, jotka surkastuttavat hiusjuuret niin, että hiukset katoavat pysyvästi. Sairaudet luokitellaan ihokoepalassa todetun tulehdussolukon mukaisesti lymfosyyttivaltaisiin, neutrofiilisiin ja sekatyyppisiin. Lymfosyyttivaltaisia ovat mm. ihon punahukka (ks. Ihon punahukka (DLE)) ja karvatuppien punajäkälä (ks. Punajäkälä (lichen ruber planus)). Neutrofiilivaltaisia ovat arpeuttava karvatuppitulehdus (ks. Karvatuppitulehdus (follikuliitti)) ja paisekaljuus. Sekamuotoihin kuuluvat arpikasvua muodostava karvatuppitulehdus (ks. Keloidi ja muu arven liikakasvu) ja märkärakkulainen päänahan ihottuma.

Edellä mainittujen tautien diagnoosi perustuu kliiniseen taudinkuvaan ja ihokoepalatutkimukseen. Niihin ei luokitella sairauksia, joissa hiusnystyjen tuho tapahtuu esimerkiksi päänahan silsan, pahanlaatuisten ihokasvainten, sädehoidon ja päänahkaan kohdistuvien leikkausten seurauksena. Erillisenä diagnoosina esitellään alla pseudopelade Brocq, arpeuttava kaljuus, jossa ihokoepalassa ei nähdä merkittävää tulehdusta.

Punahukka päänahassa

Yksi ihon punahukan (ks. Ihon punahukka (DLE)) tavallisimpia paikkoja on päänahka. Aluksi läiskät punoittavat ja niistä irtoaa paksuja, suuria hilseitä (ks. kuva ). Taudin sammuessa itsekseen tai hoidon ansiosta tulehdusmuutokset häviävät ja päänahkaan jää vaihtelevan kokoisia, hiuksettomia läiskiä (ks. kuva ). Sitä hoidetaan aktiivissa vaiheessa voimakkailla kortisoniliuoksilla ja usein myös sisäisillä lääkkeillä, kuten hydroksiklorokiinilla. Pään suojaaminen auringolta on tärkeää myös taudin sammahtamisen jälkeen.

Kuva

Punahukka (DLE). Punahukkaan (diskoidi lupus erythematosus, ks. artikkeli Ihon punahukka (DLE)) liittyvä hilseilevä läiskä pään ihossa.

Kuva

Päänahan läiskäinen punahukka. Ihon läiskäinen punahukka (ks. Ihon punahukka (DLE)) on arpeuttanut ihoa ja jäljelle on jäänyt kaljuja läiskiä.

Karvatuppien punajäkälä

Karvatuppien punajäkälää (engl. lichen planopilaris; ks. Punajäkälä) esiintyy sekä päänahassa että ihokarvoissa. Karvatuppien ympärys punoittaa (ks. kuva ) ja voi hilseillä. Iho voi kutista, kirvellä ja poltella. Punajäkälään liittyvä voimakas tulehdus tuhoaa hiusnystyn lopullisesti ja jättää jälkeensä vaihtelevan kokoisia kaljuja läiskiä, joissa iho on hieman surkastunut. Karvatuppien aukkoja ei enää näy. Hoitona käytetään pääasiassa vahvoja kortisoniliuoksia ja sisäistä kortisonia tulehdusvaiheessa. Arpivaiheessa hoidot eivät tuo enää hiuksia takaisin.

Kuva

Punajäkälä päänahassa. Punajäkälä (ks. Punajäkälä) päänahan karvatupissa. Karvatuppien ympärillä ilmaantuu punoitusta, ja lopputuloksena on päänahan arpeutuminen ja pysyvä kalju läiskä.

Otsan hiusrajan arpeuttava kaljuus (engl. frontal fibrosing alopecia) on karvatuppien punajäkälän muoto keski-ikäisillä tai vanhemmilla naisilla. Otsan ja ohimoitten hiusraja nousee. Kohoavassa hiusrajassa on 1–2 cm:n levyinen vyöhyke, jossa hiusten tyvessä on melko pinnallinen tulehdus. Kulmakarvat ohenevat. Sairauteen ei ole vakiintunutta hoitoa.

Arpeuttava karvatuppitulehdus

Arpeuttava karvatuppitulehdus (folliculitis decalvans) alkaa päälaen takaosasta. Karvatuppitulehduksia kehittyy puuskittain, ja tulehtunut alue laajenee hiljalleen. Hiusjuuret tuhoutuvat. Kaljujen läiskien koko vaihtelee millimetreistä muutamaan senttimetriin. Niissä on usein useita hiuksia käsittäviä tukkoja, joissa hiukset kasvavat yhdestä reiästä. Päänahka on arka, kutiava ja kirvelevä. Bakteeriviljelyssä kasvaa useimmiten bakteeri nimeltään Staphylococcus aureus, keltainen stafylokokki. Arpeuttavaa karvatuppitulehdusta esiintyy kummallakin sukupuolella murrosiästä eteenpäin. Hoidoksi käytetään pitkiä antibioottikuureja ja isotretinoiinia.

Paisekaljuus

Paisekaljuus (engl. dissecting cellulitis; ks. kuva ) on harvinainen, tuntemattomasta syystä johtuva päänahan sairaus tavallisimmin 18–40-vuotiailla miehillä. Se voi liittyä onteloakneen (ks. Akne) tai hikirauhastulehdukseen (ks. Hikirauhastulehdus (Hidradenitis suppurativa)). Päälaelle kehittyy vieri viereen paiseita, jotka voivat puhjeta ja valua märkää. Tauti jättää pysyviä kaljuja ja usein paksuuntuneita arpia. Hoidossa käytetään muun muassa kortisoniliuoksia, antibiootteja, isotretinoiinia ja dapsonia. Hoitotulos vaihtelee henkilöstä toiseen.

Kuva

Paisekaljuus (PCAS). Paisekaljuudessa (PCAS-taudissa) on vaihtelevan kokoisia märkärakkuloita ja pieniä paiseita. Tulehdus on karvatuppien ympärillä, ei karvatupissa. Tautia on melkein yksinomaan miehillä. Hoitotulos on usein huono. Lisää tietoa kaljuuntumisesta, ks. Miestyyppinen kaljuuntuminen.

Arpikasvua muodostava karvatuppitulehdus

Arpikasvua (keloideja, ks. Keloidi ja muu arven liikakasvu) muodostavaa karvatuppitulehdusta (arpiakne, folliculitis keloidalis, acne keloidalis nuchae) esiintyy etenkin afrikkalaistaustaisilla miehillä. Murrosiän jälkeen takaraivolle alkaa ilmestyä aknea muistuttavia karvatuppitulehduksia, jotka jättävät jälkeensä kaljuja arpikyhmyjä ja keloidimaisia arpia (kuva ). Tauti on hyvin krooninen, eikä parantavaa hoitoa tunneta. Usein arpialueita joudutaan hoitamaan kirurgisesti.

Kuva

Arpikasvua päänahassa. Päänahan karvatuppitulehdus voi joskus johtaa arpikasvuun, joka on pääasiassa mustaihoisten miesten tauti. Se on krooninen ja reagoi usein huonosti hoitoihin.

Märkärakkulainen päänahan ihottuma

Taudilla ei ole luontevaa vakiintunutta nimeä; englanniksi se on 'erosive pustular dermatosis of the scalp'. Sitä on miehillä, joskus myös vanhoilla naisilla kaljussa tai kaljuuntuvassa päänahassa. Alue on tarkkarajainen, punoittava, ja siinä on pieniä märkäpäitä ja hilseilyä. Pienet haavapinnat (eroosiot) ovat tavallisia. Alue arpeutuu vähitellen. Auringon ultraviolettisäteily ainakin pahentaa tautia, mutta se saattaa olla taudin pääasiallinen aiheuttaja. Hoitona käytetään vahvoja kortisoniliuoksia. Päänahka on suojattava auringolta lakilla tai auringonsuojavoiteella.

Pseudopelade Brocq

Pelade on ranskankielinen nimi pälvikaljulle. Pseudopeladen voisi siten suomentaa valepälvikaljuksi. Muista arpeuttavista kaljuunnuttavista taudeista se eroaa monessa suhteessa. Hiukset lähtevät lyhyessä ajassa läiskittäin pälvikaljun tapaan, mutta hiukset eivät kasva takaisin. Kaljulla alueella ei enää näy karvatuppien aukkoja (kuva ). Ensisijaisena hoitona käytetään vahvoja kortisoniliuoksia, mutta siihen reagoimattomissa taudeissa käytetään muun muassa hydroksiklorokiinia.

Kuva

Pseudopelade (”valepälvikalju”). Pseudopelade eli ”valepälvikalju” on eräs arpeuttavan kaljuuden muoto. Sen syytä ei tunneta. Tehokas ihotautien erikoislääkärin antama hoito on tarpeen, jotta pysyvä hiustuho voidaan rajoittaa. Kuva: Raimo Suhonen

Käytettyjä lähteitä

Oakley A. Hair loss. DermNet NZ

Shapiro J, Otberg N, Hordinsky M. Evaluation and diagnosis of hair loss. UpToDate (vaatii käyttäjätunnuksen)