Yleistä

Ohut- ja paksusuolessa ruokasula ja suolen sisältö kulkevat jatkuvasti eteenpäin suolen seinämien lihastoiminnan avulla. Jos suolen sisällön kululle tulee jokin este, syntyy suolitukos, joka voi olla vaarallinen ja välitöntä hoitoa vaativa sairaus. Muissa tautitiloissa tai vaikkapa suurten leikkausten jälkeen voi esiintyä mahalaukun tai suoliston lamaa, joka useimmin oireilee samaan tapaan, mutta tällöin ei ole kyse suolen tukkeumasta. On myös hyvä huomioida, että osa lääkkeistä, esimerkiksi vahvat kipulääkkeet, voivat aiheuttaa suoliston lamaa.

Suolitukoksen oireet

Suolitukos aiheuttaa tavallisesti kovia vatsakipuja, jotka tyypillisesti alkavat lievinä ja tuntien kuluessa voivat voimistua. Kipu on aluksi aaltomaista, mutta voi myöhemmin muuttua jatkuvaksi. Tavallisesti vatsa turpoaa, voi esiintyä oksennuksia ja ulostetta ei tule. Jos tila jatkuu ja etenee eikä hakeuduta hoitoon, yleistila voi heiketä nopeasti, jopa tunneissa. Erittäin kova jatkuva kipu voi viitata siihen, että suolen tukkeuman lisäksi myös suolen verenkierto on estynyt aiheuttaen hapenpuutteen suolen seinämään. Oirekuva vaihtelee tukkeuman aiheuttajan sekä tukoksen tason mukaan. Oireet ovat erilaiset täydellisessä ja osittaisessa suolitukoksessa. Ylemmän ruoansulatuskanavan tukoksessa esimerkiksi oksentelu on voimakkaampaa, toisaalta paksusuolen tukoksessa oksentelu voi puuttua kokonaan. Suolen verenkierron tilanne vaikuttaa myös oireisiin.

Suolitukoksen syyt

Tavallinen ohutsuolen tukoksen syy ovat vatsaontelossa olevat aikaisemmista leikkauksista syntyneet kiinnikkeet, joiden seurauksena supisteleva ja venyilevä suoli voi joutua puristuksiin. Kiinnikkeitä voi muodostua vatsaonteloon myös ilman aiempia leikkauksia, ja myös nämä voivat johtaa suolitukokseen. Aiempien leikkauksien jäljiltä vatsaonteloon voi myös muodostua suoliston osien väliin aukkoja, niin sanottuja sisäisiä tyräportteja, joihin ohutsuoli voi pujahtaa ja joutua kuristuksiin. Kiinnikkeiden tai sisäisten tyrien yhteydessä on vaara, että suolen lisäksi myös sen verenkierto on puristuksissa.

Paksusuolen tukos voi johtua siitä, että jokin suolen sisällä tai suolen seinämässä tukkii suolen sisällä olevan ontelon. Esimerkkinä ovat paksusuolen kasvaimet, jotka kasvavat sisäänpäin lopulta tukkien suolen, tai umpipussitaudin tai tulehduksellisen suolistosairauden aiheuttama suolen seinämän paksuuntuma ja arpeutuma. Myös vaikea ummetus voi johtaa suolitukokseen.

Suoli voi myös tukkeutua suolen ulkopuolisen puristuksen vuoksi. Esimerkkinä on kureutunut tyrä, jossa ahdas tyräportti puristaa siinä sijaitsevan suolenmutkan umpeen. Kureutuneessa tyrässä myös suolen verenkierto voi puristua tukkoon.

Suoli voi myös kiertyä suoliliepeen tyvestä itsensä ympäri (”suolisolmu”), aiheuttaen sen, että sekä suoli että sen verenkierto puristuvat tukkoon. Tällainen suolisolmu on tavallisin paksusuolen loppuosassa vemmelsuolessa (sigmasuoli) tai paksusuolen alkuosassa eli umpisuolessa. Suolen tuppeumassa pätkä ohutsuolta tunkeutuu joko itsensä tai ohutsuolen loppuosa tunkeutuu paksusuolen alkuosan sisään, mikä estää suolensisällön kulkua. Tuppeumaa tavataan tavallisemmin lapsilla kuin aikuisilla.

Milloin hoitoon?

Suolitukos on yksi äkillisen vatsakivun eli ”akuutin vatsan” syistä. Kun vatsakipu on uusi ja kova, ja etenkin jos esiintyy oksennuksia, on syytä hakeutua välittömästi lääkäriin vuorokaudenajasta riippumatta. Mikäli suolitukos todetaan tai sen epäily on vahva, tulee potilas lähettää päivytyksellisesti kirurgin arvioon.

Suolitukoksen toteaminen ja hoito

Suolitukos todetaan siihen sopivien oireiden ja taustatietojen perusteella sekä lääkärin tutkimuksella. Suolitukos varmistetaan vatsan tietokonekerroskuvauksella, ja kuvauksella voidaan yleensä todeta tai tehdä arvio tukoksen aiheuttajasta.

Jos lääkäri toteaa suolitukoksen, asetetaan nenän kautta niin sanottu nenämahaletku mahalaukkuun tukoksen yläpuolella olevan suoliston paineen helpottamiseksi ja aloitetaan suonensisäinen nestehoito. Potilaat kärsivät usein merkittävästä nestehukasta ja nestetasapainon häiriöstä toisaalta oksentelun ja toisaalta sen vuoksi, että tukostilanteessa nestettä kertyy suolistoon. Varsinkin kiinnikkeiden aiheuttamissa suolitukoksissa valtaosassa tapauksista tukostilanne laukeaa tunneissa tai päivässä parissa ihan näillä toimenpiteillä. Joskus tukoksen lisäselvittämiseksi tehdään myös suoliston varjoainekuvaus, jonka avulla voidaan nähdä, kulkeeko varjoaine oletetun tukoskohdan läpi. Varjoaine voi myös osaltaan jopa nopeuttaa tukoksen laukeamista.

Mikäli on epäily, että tukos on aiheuttanut kulkuesteen lisäksi suolen verenkierron estymisen, tulee tukos leikata mahdollisimman pikaisesti. Varsinkin paksusuolitukoksissa tukoksen aiheuttaja, kuten kasvain, voi vaatia joka tapauksessa leikkauksen. Leikkauksessa suolen kulkueste korjataan tai poistetaan ja tarvittaessa tehdään muita toimenpiteitä. Jos suolen verenkierron estymisen seurauksena, esimerkiksi kureutuneessa tyrässä tai kiertyneessä suolessa, pätkä suolta on kuoliossa, joudutaan leikkauksessa poistamaan elinkelvoton osa suolta.

Kirjallisuutta

  1. Mäkelä J. Suolitukos, paralyyttinen ileus ja pseudo-obstruktio. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 29.1.2020.