Virtsakivitaudilla tarkoitetaan tilaa, jossa virtsateihin eli munuaisaltaaseen, munuaisista rakkoon johtaviin virtsajohtimiin tai virtsarakkoon muodostuu yksi tai useampia kiinteitä kappaleita, jotka estävät virtsan kulkua tai aiheuttavat muita oireita.

Syyt ja oireet

Virtsakivien muodostumiseen vaikuttaa ruokavalio mutta ilmeisesti myös perinnölliset tekijät. Virtsakivitauti on huomattavasti yleisempi teollisuusmaissa kuin kehitysmaissa, ja oletetaan, että tämän selittävät erot ruokavaliossa. Runsas eläinproteiinien nauttiminen ja runsas suolansaanti sekä vähäinen nesteiden nauttiminen voivat edesauttaa kivien syntymistä. Samoin runsas D-vitamiinin tai erittäin suurten C-vitamiiniannosten (yli 4 g/päivä) nauttiminen altistaa virtsakivien muodostumiselle.

Kivien syntymistä edesauttavat myös monet sairaudet, erityisesti kalsiumaineenvaihdunnan häiriöt, kihti tai virtsateiden rakenteelliset poikkeavuudet.

Virtsatiekiven oireena on yleensä äkillisesti alkava kova kipu jommallakummalla puolen alaselkää tai alavatsaa. Kipu säteilee usein nivustaipeisiin ja voi olla erittäin voimakas saaden potilaan kieriskelemään tuskasta. Samalla voi esiintyä pahoinvointia ja oksentelua. Virtsaan voi myös ilmaantua verta.

Itsehoito

Syntyneen virtsatiekiven hoitaminen omin avuin on mahdollista vain, mikäli kivi on riittävän pieni tullakseen itsestään viime kädessä virtsan mukana ulos. Runsas juominen (6-8 lasillista vettä päivässä) edesauttaa tätä.

Milloin hoitoon

Virtsatiekiven oireet ajavat yleensä niistä kärsivän hakemaan välittömästi hoitoa, mikä onkin tarpeen. Kivut ovat tehokkaasti hoidettavissa lääkkeillä, mutta samalla yleensä käynnistetään tutkimukset kiven tai kivien koon ja syntytavan selvittämiseksi laboratorio- ja kaikututkimuksin sekä tarvittaessa tietokonetomografialla.

Kivi pyritään saamaan koostumuksen analysointia varten talteen seulomalla virtsaa siivilällä. Analyysin perusteella voidaan saada tietoa kiven syntytavasta ja mahdollisuudesta ehkäistä uusien kivien syntyä.

Pienet kivet (alle 5 mm:n kokoiset) voivat yleensä poistua itsestään, suurempien hoidoksi käytetään kehonulkoista kiven murskausta tai tähystysleikkaushoitoa. Murskauslaitteella kiveen kohdistetaan sähkömagneettinen energia-aalto, jolloin kivi murenee ja sen poistuminen virtsan mukana helpottuu. Hoitoa ei voida antaa raskaana oleville eikä liikalihaville. Kiven poistoon voi olla aihetta kiireellisesti, mikäli kivi aiheuttaa tulehduksen tai virtsateiden tukoksen.

Ehkäisy

Terveen ihmisen, jonka suvussa ei esiinny virtsakivitautia, ei ole aihetta säännöstellä ruokavaliotaan taudin ehkäisemiseksi. Toistuvia virtsakivikohtauksia saaneen on syytä säännöstellä suolan ja oksalaatin saantiaan, kuitenkin sen mukaan kuin kivitaudin tarkemmissa selvittelyissä on ilmennyt kivenmuodostuksen syyksi. Mm. pinaatti, pähkinät ja raparperi sisältävät runsaasti oksalaattia. Myös ylimääräistä C- ja D-vitamiinin nauttimista tulee välttää.

Jos verikokeessa todetaan plasman suurentunut uraattipitoisuus, on kihtidieetin noudattaminen tarpeen.

Kaikentyyppisten kivien uudelleenmuodostumista estää runsas (2–3 litraa päivässä) nesteiden nauttiminen. Vesi on suositeltavin juoma. Sen sijaan runsas omena- tai greippimehujen juominen voi jopa lisätä kivenmuodostumisriskiä. Samoin kannattaa välttää runsasta lihan käyttöä, koska eläinproteiinit lisäävät kalsiumin, oksalaatin ja uraatin erittymistä virtsaan, mikä edistää kivien muodostumista. Kasvissyöjillä virtsakivitauti onkin muita harvinaisempi.

Kirjallisuutta

  1. Helin K, Sairanen J, Koistinen H. Virtsakivitauti. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 16.2.2022.
  2. Nephrolithiasis in Adults. DynaMed (Internet, vaatii käyttäjätunnuksen). Ipswich (MA): EBSCO Information Services. 1995 - . Record No. T114904 (päivitetty 28.3.2022, luettu 6.4.2022).