Dissosiatiiviselle identiteettihäiriölle eli sivupersoonahäiriölle on ominaista, että henkilöllä ilmenee kaksi tai useampia eri identiteettejä. Varsinaisessa sivupersoonahäiriössä kullakin näistä henkilön persoonallisuuksista on kokemuksellisesti oma, usein täysin erillinen henkilöhistoriansa, identiteettinsä ja joskus myös nimensä.
Henkilön perusidentiteetti on luonteeltaan usein epäitsenäinen, passiivinen, syyllisyydentuntoinen ja masentunut. Sen sijaan hänen erinimiset sivupersoonansa voivat olla luonteeltaan toisenlaisia: hallitsevia, vihamielisiä, itsetuhoisia jne. Eri persoonallisuudet ilmenevät eri tilanteissa, ja muuttuminen yhdestä persoonallisuuden tilasta toiseen tapahtuu yleensä äkillisesti muutamassa sekunnissa. Eri persoonallisuudet eivät useinkaan tiedä toistensa olemassaolosta, usein etenkään henkilön arka peruspersoona ei ole tietoinen muiden sivupersooniensa olemassaolosta. Sivupersoonahäiriöön liittyy usein eriasteisia dissosiatiivisia muistihäiriöitä.
Sivupersoonahäiriö luokitellaan traumaperäisten persoonallisuuden rakenteellisten dissosiaatioiden vakavimmaksi eli tertiääriseksi muodoksi. Lieväasteisimmassa eli primaarisessa persoonallisuuden rakenteellisessa dissosiaatiossa näennäisesti tai ulkonaisesti täysin toimintakykyinen henkilö voi vaikeiden perhe- tai muiden riitojen yhteydessä ja muissa voimakkaasti stressaavissa tilanteissa muuttua äkillisesti hyvin tunnepitoisesti reagoivaan pelkäävään tai lamaantuneeseen persoonallisuuden emotionaaliseen tilaan.
Sekundaarisessa persoonallisuuden dissosiaation muodossa henkilöllä ilmenee tilanteesta riippuen kaksi tai useampia emotionaalisia tiloja. Lievemmästäkään persoonallisuuden rakenteellisesta dissosiaatiosta kärsivät henkilöt eivät normaalissa perustilassaan ollessaan ole välttämättä ainakaan täysin tietoisia siitä, kuinka he kokevat ja käyttäytyvät ollessaan emotionaalisessa tilassaan. Vaikeus muistaa tai saada kosketus emotionaaliseen tilaansa vaikeuttaa persoonan tiloja laukaisevien tilanteiden ja traumaattisten muistojen rakentavaa selvittelyä.
Persoonallisuuden puolien ollessa tietoisia toisistaan nämä lievemmät häiriöt luokitellaan diagnostisesti usein myös depersonalisaatiohäiriöiksi.
Varsinainen sivupersoonahäiriö lienee suhteellisen harvinainen, mutta lieväasteisena dissosiatiiviset identiteetin häiriöt ja äkilliset persoonallisuuden tilan muutokset ovat perheriitojen ja muiden riitojen yhteydessä varsin yleisiä. Persoonallisuuden rakenteellinen dissosiaatio on varsin tavallinen taustatekijä monissa psykiatrissa häiriöissä.
Dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivät ovat usein etenkin lapsuudessaan tai nuoruudessaan kärsineet erilaisista traumaattisista tai pelottavista kokemuksista. Vakavampien dissosiatiivisten identiteettihäiriöiden taustalla on usein vakavia lapsuuden aikaisia traumaattisia kokemuksia, kuten toistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä. Persoonan rakenteellinen dissosiaatio on tällöin sekä automaattinen reaktio traumasta muistuttavaan tapahtumaan että keino paeta elämäntilanteiden laukaisemia psyyken sietokyvylle ylivoimaisia tunnemuistoja.
Itsehoito ja hoito
Dissosiatiivisten identiteettihäiriöiden ilmetessä henkilön kannattaa aina hakeutua lähiviikkojen kuluessa psykiatrin tai traumaperäisten häiriöiden hoitoon perehtyneen psykoterapeutin puoleen. Psykoterapiassa pyritään kohtaamaan ja työstämään häiriön taustalla usein olevia traumaattisia muistoja ja kokemuksia.
Kirjallisuutta
- Huttunen MO, Kalska H (toim.). Psykoterapiat. 3. painos. Kustannus Oy Duodecim 2015
- Leikola A. Katkennut totuus – Traumatutkielma. Emotionaalinen trauma, rakenteellinen dissosiaatio ja psykopatologia. Prometheus kustannus Oy 2014.
- Leikola A, Suokas-Cutclife A. Traumaterapia. Kirjassa: Huttunen MO, Kalska H (toim.). Psykoterapiat. 3. painos. Kustannus Oy Duodecim 2015.
- Lauerma H. Dissosiaatiohäiriöt. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 12. painos. Kustannus Oy Duodecim 2017; s. 345-356.
- Van der Hart O, Nijenhuis ERS, Steele K: Vainottu mieli. Traumaterapiakeskus, Helsinki, 2009.
