Harhaluulot eli deluusiot ovat epäreaalisia uskomuksia, joiden taustalla yleensä on havainnon tai kokemuksen väärä tulkinta. Harhaluulojen sisältö ja kohde voivat olla hyvin erilaisia.

Tavallisimmat harhaluulot ovat erilaisia vainoamisharhaluuloja, jolloin henkilö uskoo perusteetta jonkun ihmisen, järjestön tai muun vastaavan vainoavan häntä. Suhteuttamisharhojen ilmetessä henkilö antaa monille ympäristön tavallisille tapahtumille henkilökohtaisen merkityksensä. Hän voi esimerkiksi kokea, että televisio-ohjelmassa, laulussa tai lehdessä viitataan juuri häneen tai että kadulla kävelevän tuntemattoman henkilön eleet liittyvät tavalla tai toisella häneen. Suuruusharhaluulossa henkilö kokee olevansa perusteetta hyvin merkittävä henkilö, uskonnollisesti harhaluuloinen uskoo olevansa Jumala tai hänen lähettiläänsä, mustasukkaisuusharhainen on perusteetta vakuuttunut puolisonsa uskottomuudesta, eroottisessa harhaluuloisuudessa on itsepäisen vakuuttunut toisen rakastumisesta itseensä, somaattisesti harhaluuloinen kokee haisevansa pahalta, ruumiinosansa olevan rujo tai ihollaan olevan matoja tms.

Harhaluulojen taustalla on usein ahdistava, pelottava tai tavallisuudesta poikkeava kokemus, jolle ihminen etsii selitystä ja josta vähitellen muodostuu todellisuudesta poikkeava ja vakaa uskomus. Joissakin tilanteissa harhaluulot syntyvät tilanteissa, jotka tuovat mieleen lapsuuden tai sen jälkeen koetut traumaattiset ja tietoisuudesta torjutut tilanteet.

Harhaluulot voivat olla luonteeltaan hyvin eritasoisia, yksittäisiä kokemuksia tai osa laajaa harhaluulojen järjestelmää. Kun harhaluuloja ilmenee jatkuvasti kuukauden ajan, puhutaan harhaluuloisuushäiriöstä. Erityisesti joillakin skitsofreniaa sairastavilla harhaluulot voivat olla hyvin eriskummallisia, jolloin henkilö voi olla vakuuttunut, että hän on mafian tai CIA:n vainoamisen kohde tai että hänen ruumiiseen olisi asetettu radiolähetin jne. Harhaluulot voidaan ymmärtää myös henkilön keinona hallita tai jäsentää itselle hyvin ahdistavia pelkoja.

Harhaluulot ovat yleinen oire skitsofreniasssa ja harhaluuloisuushäiriöissä. Depressiivisiä harhaluuloja ilmenee joskus vakavissa depressioissa ja etenkin suuruusharhaluuloja psykoottisissa manioissa. Harhaluulojen aste ja luonne vaihtelevat näissä sairauksissa suuresti. Sairauden akuutissa vaiheessa henkilö voi olla täysin vakuuttunut oudoimmankin luulonsa todellisuudesta, kun hän toivuttuaan ymmärtää hyvin uskomuksensa harhaisen luonteen. Harhaluulot ovat tavallinen oire myös sekavuustiloissa (delirium), vakavammissa dementioissa, myrkytystiloissa sekä joissakin muissa neurologissa sairauksissa tai aineenvaihdunnan häiriöissä.

Harhaluulojen tapaisia merkityselämyksiä ja kokemuksia voi ilmetä myös traumaperäisissä dissosiatiivisissa tiloissa, jolloin henkilö voi traumamuiston aktivoimassa emotionaalisessa tilassa kokea toisen ihmisen ilmeet ja eleet perusteetta uhkaavina tai vihamielisinä. Traumaattisiin muistoihin perustuvat ja todellisuutta vääristävät kokemukset voivat olla niin todenmukaisia, että ne voidaan tulkita skitsofrenian tai muun psykoottisen tilan oireiksi.

Eron tekeminen harhaluulojen ja hyvin itsepäisesti pidettyjen tai kulttuuristen uskomusten välillä ei aina ole helppoa. Eron tekeminen on usein vaikeata myös sen vuoksi, että harhaluulojen taustalla on usein erilaisia todellisia ja ahdistavia kokemuksia, jotka henkilö on kuitenkin elämäntilanteensa vuoksi ymmärtänyt väärin antaen niille väritetyn ja korostuneen merkityksen.

Uskomusta ei pidetä harhaluulona, jos se on luonteeltaan henkilön kulttuurissa tai alakulttuurissa yleisesti ilmenevä uskonnollinen vakaumus tai maailmanselitys.

Itsepäiset ja jäykät harhaluulot ovat aina merkki vakavasta psykiatrisesta sairaudesta, jonka vuoksi henkilön kannattaa niiden ilmetessä hakeutua lähiviikkojen kuluessa lääkärille. Psykoottisissa sairaustiloissa, kuten esimerkiksi skitsofreniassa, harhaluulojen taustalla saattavat olla lapsuuden tai nuoruusiän aikaiset traumaattiset kokemukset. Hoitoon hakeutumisen esteenä on kuitenkin usein henkilön oma vakuuttuneisuus kokemustensa todellisuudesta ja pelko "hulluksi" leimaamisesta. Harhaluulojen hoidossa tärkeässä asemassa on toisaalta mielisairauksissa käytetty (antipsykoottinen) lääkehoito sekä harhaluulojen taustan ja ahdistavuuden, luonteen ja kehittymisen empaattinen ymmärtäminen.