Harhaluuloisuushäiriöissä (ICD-10-diagnoosikoodi F22) ilmenee yhtäjaksoisesti vähintään kuukauden ajan erilaisia harhaluuloja. Poiketen skitsofreniasta harhaluulot eivät kuitenkaan ole sisällöltään varsinaisesti outoja tai eriskummallisia. Harhaluuloisuushäiriöissä ilmenevät harhaluulot liittyvät ainakin periaatteessa joihinkin tilanteisiin, kuten tunne seuratuksi, myrkytetyksi, tartutetuksi, salaa rakastetuksi tai petetyksi tulemisesta tai pelko sairastumisesta.

Harhaluuloisuushäiriöissä henkilön toimintakyky tai käyttäytyminen ei myöskään vakavammin ole heikentynyt (kuten skitsofreniassa) eikä käytös harhaluuloja lukuun ottamatta ole selkeästi outoa tai eriskummallista.

Harhaluuloisuushäiriöitä on harhaluulon luonteen mukaan eri tyyppisiä. Vainoharhaisessa eli paranoidisessa muodossa henkilö kokee, että häntä tai jotakuta hänen läheistään vainotaan tai kohdellaan jollain tavoin kaltoin. Mustasukkaisuusharhainen uskoo perusteetta kumppaninsa olleen tai olevan uskoton. Erotomaanisesti harhainen on varma jonkun ja yleensä itseään korkeammassa asemassa olevan henkilön rakkaudesta itseensä. Suuruusharhaisella on harhaluuloja mahtavasta vallasta, voimasta, tietämyksestä, identiteetistä tai erityisestä suhteesta jumaluuteen tai kuuluisan henkilöön olematta kuitenkaan maaninen. Somaattisharhainen uskoo vakaasti ja perusteetta, että hänellä on jokin fyysinen sairaus tai vamma. Osalla harhaluuloisuushäiriöistä kärsivistä ilmenee useita erilaisia harhaluuloja.

Harhaluuloisuushäiriöt alkavat yleensä keski-iässä tai myöhemmin. Ne ovat ilmeisesti suhteellisen harvinaisia, mutta tarkkaa tietoa harhaluuloisuushäiriöiden esiintyvyydestä ei ole. Osin tämä johtuu siitä, että niistä kärsivät eivät useinkaan hakeudu hoitoon. Erityisesti vainoharhaiset harhaluulot ovat usein luonteeltaan pitkäaikaisia, mutta sekä ne että muut harhaluulot saattavat hävitä itsestään muutamassa kuukaudessa palaamatta myöhemmin.

Rajankäynti varsinaisesti mielisairauden kaltaisten (psykoottisten) häiriöiden ja niitä paljon tavallisempien vastaavan sävyisten uskomusten välillä on myös vaikeaa. Vastaavasti rajankäynti vainoharhaisen psykoosin ja epäluuloisen persoonallisuushäiriön välillä on häilyvä. Psykoottisuudelle on kuitenkin ominaista ehdoton varmuus oman perusteettoman näkemyksen totuudellisuudesta.

Harhaluuloja muistuttavia merkityselämyksiä voi ilmetä myös persoonallisuuden traumaperäisessä dissosiaatiossa, jolloin henkilö voi traumamuiston laukaisemassa emotionaalisessa tilassaan kokea toisten ihmisten eleet ja ilmeet aikaisemman traumaattisen kokemuksen mukaisesti mutta nykyhetken tilanteeseen nähden perusteetta vihamielisinä, eroottisesti vihjailevina, jne.

Harhaluuloisuushäiriöt ja vastaavat lievemmät uskomukset voivat aiheuttaa monenlaisia ongelmia henkilön suhteissa puolisoonsa, ystäviinsä, työtovereihinsa. Harhaluuloisuushäiriöstä kärsivällä on alttius tulkita ympäristön tapahtumat ja ihmisten eleet tavalla (merkityselämykset ja suhteuttamisharhat), joka tukee heidän uskojaan. Tuloksena ovat riitaisat väittelyt ja kaikkien osapuolten ärtyneisyys.

Itsehoito

Harhaluulot ja -uskomukset ymmärretään yksilön keinona hallita ja väistää yksinäisyyteen, hylätyksi tulemisen pelkoon, merkityksettömyyteen ja traumaattisiin tunnemuistoihin liittyviä tunteita ja mielikuvia. Tämän vuoksi harhaluuloista kärsivän uskomuksiin tulee suhtautua ymmärryksellä, ne ovat luonteeltaan hänen tapansa ymmärtää ja selittää ympäristön tapahtumia.

Milloin hoitoon

Keski-iässä ja vanhemmalla iällä ilmenevien harhaluulojen taustalla voi olla joku diagnosoimaton fyysinen, erityisesti neurologinen sairaus. Nuoremmalla iällä alkavat harhaluulot voivat olla oire myös psykoottisesta mielialahäiriöstä tai skitsofreniasta. Tämän vuoksi harhaluuloista kärsivän kannattaa periaatteessa aina kääntyä lähiviikkojen kuluessa lääkärin puoleen.

Pelkistä harhauskomuksista kärsivä henkilö voi suuresti hyötyä erilaisista psykoterapioista, ensi sijassa kognitiivisesta, kognitiivis-analyyttisestä, psykoanalyyttisestä tai traumaterapeuttisesti orientoituneesta psykoterapiasta. Itsepäiset ja jäykät uskomukset muodostavat usein kuitenkin esteen psykoterapioihin hakeutumiselle, koska psykoterapiasta saatava hyöty edellyttää valmiutta tarkastella uskomustensa taustoja.

Jotkut harhaluuloisuushäiriöistä kärsivät voivat suurestikin hyötyä joko psykoosien hoitoon tarkoitettujen psykoosilääkkeiden tai masennuslääkkeiden käytöstä. Lääkkeet lievittävät taustalla olevia ahdistavia tunnetiloja, jolloin henkilön ei tarvitse hallita ahdistuneisuuttaan itsepäisten harhaluulojen avulla.

Lisää tietoa aiheesta

Terveyskylä.fi/Mielenterveystalo

Kirjallisuutta

  1. Suvisaari J, Isohanni M, Kieseppä T, Koponen J, Hietala J, Lönnqvist J. Skitsofrenia ja muut psykoosit. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 12. painos. Kustannus Oy Duodecim 2017; s. 143-227.
  2. Huttunen MO, Kalska H (toim.). Psykoterapiat. Kustannus Oy Duodecim 2015.
  3. Van der Hart O, Nijenhuis ERS, Steele K. Vainottu mieli. Traumaterapiakeskus, Helsinki, 2009.