Konversiohäiriötä (ICD-10-diagnoosikoodi F44) on aikaisemmin kutsuttu hysteriaksi tai hysteeriseksi neuroosiksi. Hysteria-nimikkeestä on kuitenkin viime vuosina luovuttu siihen liittyvän kielteisen ja väheksyvän leiman vuoksi. Hysterialla on aikaisemmin tarkoitettu erilaisia ruumiillisia oireita, joille ei löytynyt selvää somaattista syytä. Tästä syystä hysteria-käsite kattoi aikaisemmin konversiohäiriön ohella myös monet muut elimellisoireiset psykiatriset häiriöt.

Konversiohäiriön olennainen piirre on vähintään yksi tahdonalaisen lihaksen tai aistien toimintaan liittyvä oire tai vajaus, joka muistuttaa neurologista tai muuta ruumiillista häiriötä. Oireen tai toiminnan vajauksen syntyyn liittyy psykologisia tekijöitä, ja oireen ilmenemistä tai pahentumista edeltää erilaisia psyykkisiä ristiriitoja, stressitekijöitä tai traumaattiseen tunnemuistoon liittyviä tapahtumia. Oiretta tai vajavuutta ei voida selittää millään ruumiillisella häiriöllä tai kemiallisen aineen vaikutuksella. Oire tai vajavuus ei myöskään ole tarkoituksellisesti tuotettu tai teeskennelty.

Oireet

Konversiohäiriössä motoristen toimintojen häiriöinä voi ilmetä heikentynyttä lihasten yhteistoimintaa, tasapainohäiriöitä, lihasten heikkoutta tai halvaantumista, äänen heikentymistä tai käheyttä, nielemisvaikeuksia tai palan tunnetta kurkussa tai vaikeuksia virtsata. Aistinelinten toimintaan liittyviä konversio-oireita voivat olla mm. kosketuksen tai kivun tunteen heikentyminen tai häviäminen, kaksoiskuvat, sokeus, kuurous ja erilaiset aistinharhat. Joskus konversio-oireina ilmenee epileptistä kohtausta muistuttavia kouristuksia.

Konversio-oireille on ominaista, että ne eivät vastaa tunnettujen anatomisten hermoratojen vaurioiden aiheuttamia puutosoireita vaan heijastavat henkilön omia mielikuvia lihasten tai aistien toiminnasta. Halvaantunut lihas voi toimia tietyssä tilanteessa, eikä kouristava kaatuessaan loukkaa itseään. Kipu- tai kosketustunnon menetyksen alue on "sukkamainen" eikä vastaa anatomista hermotusta.

Konversio-oireiden hoidon kannalta on olennaista ymmärtää, että henkilö ei tietoisesti tekeydy sairaaksi eikä henkilö teeskentele tietoisesti oireitaan Münchausenin oireyhtymästä kärsivien tavoin.

Konversio-oireiden taustalla ovat varsin usein erityisesti lapsuuden mutta joskus myös aikaisemman aikuiselämän aikaiset traumaattiset kokemukset. Tällöin oire alkaa tai ilmenee elämäntilanteissa, jotka tavalla tai toisella muistuttavat tietoisuudesta torjutusta ja työstämättömästä traumaattisesta tapahtumasta.

Yleisyys ja kulku

Konversiohäiriö on nykyisin suhteellisen harvinainen oltuaan aikaisempina vuosikymmeninä ilmeisesti selvästikin nykyistä yleisempi. Häiriö on yleisempi naisilla. Konversio-oireet ilmenevät yleensä ensi kertaa 10–35 vuoden iässä, joskus kuitenkin myöhemmällä iällä. Jos oireet ilmenevät ensi kertaa vanhemmalla iällä, oireiden taustalla on usein myös jokin oireita laukaiseva ruumiillinen sairaus. Yleensä oireet ovat lyhytkestoisia, mutta ne toistuvat vuoden sisällä noin neljänneksellä. Oireiden uusiutuminen lisää oireiden myöhemmän toistumisen todennäköisyyttä. Halvausoireilla, äänen katoamisella ja sokeudella on yleensä hyvä ennuste, konversioperäiset kouristukset ja vapinaoireet ovat usein luonteeltaan toistuvia.

Itsehoito ja hoito

Valta-osa konversio-oireista on luonteeltaan ohimeneviä. Konversio-oireiden keskeisenä syynä pidetään ajankohtaista stressiä tai psyykkistä ristiriitaa. Tämän vuoksi konversio-oireista kärsivien henkilöiden ja heidän läheistensä tulee pyrkiä oireen taustalla olevan stressin tai ristiriidan vähentämiseen. Oireen taustalla voi myös olla aikaisemmin koettu traumaattinen tapahtuma, jonka rakentava työstäminen vähentää alttiutta konversio-oireen uusiutumiseen.

Toistuvista tai toimintakykyä haittaavista konversio-oireista kärsivän kannattaa hakeutua lähikuukausien kuluessa psykiatrille tai psykoterapeutille. Pitkittyvistä oireista kärsivät henkilöt voivat hyötyä psykoanalyyttisestä psykoterapiasta tai traumaterapiasta, joissa päämääränä on oireita ylläpitävien tunnemuistojen ja mielikuvien ahdistavuuden vähentäminen.

Kirjallisuutta

  1. Huttunen M, Kalska H (toim.). Psykoterapiat. 3. painos. Kustannus Oy Duodecim, 2015.
  2. Lönnqvist J. Konversio-oireet ja konversiohäiriö. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 12. painos. Kustannus Oy Duodecim 2017; s. 355.
  3. Van der Hart O, Nijenhuis ERS, Steele K. Vainottu mieli. Traumaterapiakeskus, Helsinki, 2009.