Persoonallisuushäiriöt

Persoonallisuushäiriöiden päätyyppejä

Persoonallisuushäiriöt jaetaan nykyisin kolmeen pääryhmään.

• Epäluuloiselle (paranoidinen), eristäytyvälle (skitsoidinen) ja psykoosipiirteiselle (skitsotyyppinen) persoonallisuushäiriölle on ominaista käytöksen erikoisuus tai outous.
• Epäsosiaaliselle (antisosiaalinen), epävakaalle (”rajatila”, ”borderline”), huomiohakuiselle ja narsistiselle persoonallisuushäiriölle on ominaista käytöksen dramaattisuus, emotionaalisuus tai epävakaus.
• Estyneelle, riippuvaiselle ja pakko-oireiselle persoonallisuushäiriölle on tyypillistä ahdistuneisuus ja pelokkuus.

Usein henkilöllä ilmenee samanaikaisesti usean eri persoonallisuushäiriön piirteitä. Epäluuloiset, narsistiset, epäsosiaaliset ja pakko-oireiset häiriöt ovat yleisempiä miehillä, kun taas epävakaa, riippuvainen ja huomiohakuinen persoonallisuus ovat tavallisempia naisilla.

Erilaisia persoonallisuushäiriöitä

Epäluuloiselle persoonallisuudelle on ominaista laaja-alainen muihin ihmisiin ja heidän tarkoitusperiinsä kohdistuva epäluulo. Epäluulon vuoksi henkilö on haluton uskoutumaan muille, ja hän voi tulkita viattomatkin huomautukset tai tapahtumat itsensä kannalta uhkaaviksi. Hänen on vaikea antaa anteeksi, ja hän saattaa toistuvasti ja perusteetta esimerkiksi epäillä puolisoaan tai partneriaan uskottomuudesta.

Eristäytyvästä persoonallisuushäiriöstä kärsivälle on ominaista laaja-alainen vetäytyminen ihmissuhteista ja rajoittunut tunteiden ilmaiseminen.

Psykoosipiirteisessä persoonallisuushäiriössä henkilöllä ilmenee skitsofreniaa sairastaville henkilöille ominaisia kokemuksia ja uskomuksia ilman, että kyseessä olisi kuitenkaan varsinainen skitsofrenia. Hän voi kokea toisten eleiden viittaavaan itseensä (suhteuttamisajatukset), uskoo vahvasti taikauskoon, selvännäköön tai muuhun maagiseen ajatteluun, hänellä voi olla epätavallisia havainto-, depersonalisaatio- ja derealisaatiokokemuksia, hän on usein ulkonäöltään tai pukeutumiseltaan erikoinen, usein epäluuloinen ja sosiaalisesti eristäytyvä.

Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö eli psykopaattinen käytös alkaa jo ennen 15 vuoden ikää. Käytökselle on ominaista välinpitämättömyys toisten oikeuksista ja kyvyttömyys tai haluttomuus huomioida toisia ihmisiä. Henkilö on impulsiivinen, vilpillinen ja helposti ärtyvä syyllistyen toistuvasti lainrikkomuksiin ja katumatta tekojaan.

Epävakaalle persoonallisuudelle (”rajatila”- tai ”borderline”-persoonallisuushäiriö) on tyypillistä laaja-alainen tunnetilojen ja minäkuvan epävakaus ja käytöksen huomattava impulsiivisuus. Ihmissuhteet ovat intensiivisiä ja epävakaita vaihdellen voimakkaasta ihannoinnista täydelliseen vähättelyyn. Käytökselle on ominaista hylätyksi tulemisen pelko, alttius ärtyä helposti, vaikeus kontrolloida suuttumusta, itsetuhoinen impulsiivisuus ja toistuvat itsemurhayritykset.

Huomiohakuisessa persoonallisuudessa dramaattinen tai teatraalinen tunteiden ilmaisu ja huomion hakeminen on korostunut. Käytökselle on ominaista ulkonäön korostaminen ja tilanteeseen sopimaton seksuaalisesti viettelevä käytös. Henkilö kokee ihmissuhteensa läheisemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat, ja hän on helposti toisten ihmisten ohjattavissa.

Narsistiselle persoonallisuudelle ovat ominaisia erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Henkilö kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, on kateellinen tai ylimielinen sekä voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen.

Estynyt persoonallisuus on ihmissuhteissa voimakkaan estoinen, kärsii jatkuvista riittämättömyyden tunteista ja on yliherkkä itseensä kohdistuvalle kielteiselle arvostelulle.

Riippuvainen persoonallisuus alkaa varhaisaikuisuudessa ja ilmenee korostuneena hoivatuksi tulemisen tarpeena, joka johtaa alistuvaan ja takertuvaan käyttäytymiseen sekä voimakkaaseen eroonjoutumisen pelkoon. Yksin ollessaan hän tuntee itsensä avuttomaksi, ja läheisen suhteen päättyessä hän pyrkii etsimään nopeasti hoivaa sekä tukea antavan suhteen.

Pakko-oireisessa persoonallisuudessa on korostunut järjestyksen, täydellisyyden ja kontrollin tarve joustavuuden, avoimuuden ja tehokkuuden kustannuksella. Henkilö on ylitunnollinen ja joustamaton moraalisissa ja arvoihin liittyvissä asioissa, keskittyy korosteisesti yksityiskohtiin, sääntöihin ja aikatauluihin ja omistautuu työlle harrastusten sekä ystävyyssuhteiden kustannuksella. Hänen on vaikeaa delegoida tehtäviä muille, ja hän kykenee työskentelemään toisten kanssa vain omilla ehdoillaan. Usein henkilö on jäykän saita ja itsepäisen säästäväinen.

Itsehoito ja hoito

Vaikka persoonallisuushäiriöt ovatkin luonteeltaan henkilön persoonallisuudelle ominaisia itsepintaisia reaktio- ja käytöstapoja, niiden jäykkyys ja joustamattomuus saattaa iän myötä keventyä. Jos henkilö itse kärsii itselleen ominaisesta kokemisen tavasta ja käytöksestä, hän voi kuitenkin huomattavastikin hyötyä tiiviistä psykoterapiasta. Psykoterapiassa käytetään sekä psykoanalyyttistä että erilaisia kognitiivis-käyttäytymisterapeuttisia lähestymistapoja. Psykoterapian päämääränä on oppia tunnistamaan ja hallitsemaan uudella tavalla jäykkien käytöstapojen taustalla olevia ahdistavia tunnemuistoja. Käytöksestään ja sen seurauksista huolestuneen henkilön kannattaa kääntyä psykiatrin tai psykoterapeutin puoleen.