Keratodermioissa eli hyperkeratooseissa kämmenien ja jalkapohjien sarveiskerros paksuntuu. Ongelma voi olla peritty tai hankittu. Perinnöllisissä keratodermioissa kämmenten ja jalkapohjien sarveiskerros paksuuntuu joko tasaisesti (diffuusisti; kuva ), läiskittäin (painealueilla; kuva ) tai pistemäisesti (useita 2–10 mm:n läpimittaisia). Sairaudesta riippuen oireiden alkamisikä vaihtelee muutamasta kuukaudesta 70 ikävuoteen. Perinnölliset keratodermiat ovat harvinaisia.

Kuva

Synnynnäinen keratoderma (jalkapohjan hyperkeratoosi). Thost-Unnan tyyppinen synnynnäinen keratoderma. Huomaa, että jalkaholvi on täydellisen oireeton päinvastoin kuin jalkapohjan kroonisessa ekseemassa.

Kuva

Liikasarveistumista lapsen jalkapohjissa. Pienen lapsen jalkapohjien vaikea, geneettistä perua oleva liikasarveistuminen eli hyperkeratoosi. Sieni ei aiheuta tällaisia muutoksia.

Hankitut keratodermiat liittyvät ikään, ihosairauksiin tai yleissairauksiin, ja iho voi paksuuntua tasaisesti tai läiskittäin, yleensä painealueilla. Aikuisiässä, useimmiten 40–60-vuotiaana alkavaa läiskäistä keratodermiaa sanotaan klimakteeriseksi keratodermiaksi eli vaihdevuosiin liittyväksi ihon sarveistumishäiriöksi (kuva ). Nimi on harhaanjohtava, sillä sitä on myös miehillä, ja sarveistumista nähdään usein jo paljon ennen vaihdevuosien alkua. Paksuuntunut iho voi halkeilla kipeille pykimille, kutinaa ei juurikaan ole.

Kuva

Ihon sarveistuminen (keratodermia) jalkapohjassa. 40–60 vuoden iässä naisille, joskus miehillekin tulee kämmeniin tai jalkapohjiin sarveistuneita läiskiä, jotka saattavat halkeilla. Lisää tietoa keratodermiasta, ks. Paksu iho kämmenissä ja jalkapohjissa (keratodermia, keratoderma, hyperkeratoosi).

Useisiin ihosairauksiin liittyy kämmenten ja jalkapohjien ihon paksuuntumista. Sellaisia ihottumia ovat mm. krooninen käsiekseema (ks. Krooniset käsi-ihottumat eli käsiekseemat), psoriaasi (ks. Psoriaasi), punajäkälä (ks. Punajäkälä (lichen ruber planus)) ja pityriasis rubra pilaris eli punasarveistuma (ks. Punasarveistuma (Pityriasis rubra pilaris)). Ylipaino, diabetes, alaraajojen krooninen turvotus ja jalkaterien virheasennot altistavat jalkapohjien ihon paksuuntumiselle (ks. Imunestekierron häiriö (lymfedeema) ja Känsä eli liikavarvas). Kämmenten ja jalkapohjien äkillisesti alkaneet keratodermiat voivat joskus harvoin olla ennakko-oire syöpäsairaudesta. Lisäksi on koko joukko harvinaisia oireyhtymiä, joissa esiintyy myös keratodermiaa.

Taudin toteaminen

Diagnoosi tehdään kliinisen taudinkuvan perusteella. Hankittuun keratodermiaan mahdollisesti liittyvää ihosairautta etsitään tavallisesti kyynärpäistä, polvista, päänahasta tai kynsistä. Silsaepäilyissä otetaan sieniviljely.

Itsehoito

Hyvä hygienia ja vaseliini tai rasvainen perusvoide (ks. Perusvoiteet) auttavat estämään kipeiden halkeamien ilmaantumista. Myös vettä sitovia aineita (glyseroli, propyleeniglykoli, butyleeniglykoli, pentyleeniglykoli, pitkäketjuiset sokeriyhdisteet, urea eli karbamidi) sisältävät perus- ja kosteusvoiteet ovat avuksi. Kantaseutujen sarveistumista voi hoitaa santapaperiraspeilla ja läiskäistä keratodermiaa jalkahöylällä. Jalkojenhoitajalta saa tarvittaessa hoitoa ja sopivia itsehoitokeinoja.

Milloin hoitoon

Jos keratodermia alkaa häiritä työtä tai vapaa-aikaa, on hyvä hakeutua ihotautilääkäriin. Hän voi määrätä asitretiinia tai alitretinoiinia, A-vitamiinin sukuisia lääkkeitä, jotka normaalistavat sarveisaineksen muodostumista ja rakennetta. Lääke vaikuttaa vain niin kauan kuin sitä käyttää. Ongelmaan ei tunneta parantavaa hoitoa.

Ehkäisy

Koska taipumus on perinnöllistä, keratodermian ilmaantumista ei voi ehkäistä.

Käytettyjä lähteitä

Skaljic M. Keratosis palmaris et plantaris. eMedicine (vaatii käyttäjätunnuksen)