Äkillisen välikorvatulehduksen syyt

Äkillinen välikorvatulehdus on yleinen pienten lasten tauti, ja korvatulehduksen epäily on tavallisimpia lasten lääkärissäkäynnin syitä. Noin 40 % 1-vuotiaista ja 70 % 2-vuotiaista on sairastanut ainakin yhden välikorvatulehduksen.

Korvatulehduksen tärkeimmät aiheuttajabakteerit ovat pneumokokki-, hemofilus- ja moraxella-bakteerit.

Korvatulehdusta edeltää aina limainen hengitystietulehdus. Välikorvatulehdus ei ala heti flunssan alkaessa vaan sen oireet alkavat flunssan kestettyä kolme neljä päivää, mutta se voi ilmaantua myös viikon sairastelun jälkeen. Korvatulehdus ei tartu lapsesta toiseen, vaan kyse on lapsen omien nenänielussa asustelevien bakteerien aiheuttamasta tulehduksesta. Korvatulehdusta edeltävä flunssa voi toki tarttua lapsesta toiseen.

Lapsen välikorvatulehduksen oireet

Välikorvatulehdusta potevilla lapsilla esiintyy flunssan oireita kuten nuhaa ja yskää. Kuume todetaan vain neljäsosalla lapsista.

Valtaosalla lapsista esiintyy korvakipua, joka pienillä lapsilla ilmenee levottomuutena. Korvien harominen ei pienillä lapsilla yleensä ole korvatulehduksen oire. Usein korvakipua ei esiinny lainkaan, vaan oireina ovat lähinnä levottomuus, nuhaisuus ja yskä.

Osalla on myös silmän sidekalvotulehdus eli silmät punoittavat ja rähmivät.

Joskus märän aiheuttama kova paine välikorvassa johtaa tärykalvon repeytymisen, jolloin märkää valuu ulos korvakäytävään. Tärykalvon puhkeaminen johtaa heti kivun helpottumiseen.

Milloin hoitoon

Välikorvatulehdukseen viittaavia oireita ja löydöksiä:

  • Flunssainen lapsi muuttuu kivuliaaksi tai levottomaksi ja alkaa heräillä yöllä.
  • Leikki-ikäinen lapsi tai koululainen valittaa korvakipua.
  • Korva alkaa vuotaa märkää.
  • Lapsi, jolla on ns. ilmastointiputket, muuttuu kivuliaaksi tai korvasta alkaa vuotaa märkää.

Korvakipu alkaa usein yöllä lapsen ollessa makuuasennossa. Yöllä ei lääkärin vastaanotolle tarvitse lähteä vaan tutkimuksiin hakeudutaan seuraavana päivänä. Kipua kannattaa lievittää kuume- ja särkylääkkeillä, joita on hyvä varata kotiin valmiiksi.

Välikorvatulehduksen toteaminen

Korvatulehduksen toteaminen edellyttää korvalampulla (otoskooppi) tai ns. tympanometrillä tehtävää tutkimusta. Korvatulehduksessa tärykalvo punottaa ja pullottaa. Korvalöydökset voivat muuttua nopeasti. Aamulla terveeksi todetussa korvassa voi olla illalla selvä tulehdus.

Välikorvatulehduksen hoito

Välikorvatulehdus on pääsääntöisesti hoidettu antibiooteilla. Valtaosa korvatulehduksista paranee myös ilman antibiootteja. Kuurin aloittamisesta päättää lääkäri yhteisymmärryksessä vanhempien kanssa. Tavallisin hoidon kesto on viisi päivää. Hoidon alettua tulehdus korvassa rauhoittuu 2–3 päivässä.

Korvatulehdusta voidaan siis jäädä seuraamaan ilman antibioottia ja aloittaa lääkitys vain siinä tapauksessa, että oireet ja tulehdus jatkuvat. Toisinaan tilanne edellyttää uutta lääkärikäyntiä muutaman päivän sisällä. Lääkehoidon viivästyminen tai siitä pidättäytyminen ei ole vaarallista eikä lisää jälkitautien määrää.

Antibioottikuurista voi olla myös haittaa, sillä nämä lääkkeet aiheuttavat jonkin verran ripulia ja muuttavat suolen mikrobikasvustoa.

Tärkeä osa korvatulehduksen hoitoa on kivunpoisto, hoidettiin tulehdusta antibiootilla tai ei. Lapselle on tärkeätä antaa kipua poistavaa lääkitystä. Tähän voidaan käyttää parasetamolia 15–20 mg lapsen painokiloa kohti 1–4 kertaa päivässä annosteltuna (10-kiloisen lapsen kerta-annos on siis 150 mg eli 6 millilitraa liuosta, joka sisältää 24 mg/ml parasetamolia). Toinen vaihtoehto on ibuprofeeni 10 mg painokiloa kohti 1–3 kertaa päivässä tai naprokseeni-lääkettä (5 mg painokiloa kohti 1−2 kertaa vrk:ssa).

Nykykäsityksen mukaan korvien jälkitarkastus ei ole välttämätön, mutta sitä suositellaan esim. silloin, kun molemmat korvat ovat tulehtuneet. 

Välikorvatulehduksen ehkäisy

Välikorvatulehduksen ehkäisyssä keskeisintä on vähentää lapsen hengitystietulehdusaltistuksia.

Rokotteiden (influenssa ja pneumokokki) teho välikorvatulehdusten ehkäisyssä on vähäinen, vaikka niillä ehkäistään tehokkaasti rokotteen kohteena olevaa tautia.

Kitarisan poisto ei ole tehokas korvatulehdusten ehkäisykeino.

Kirjallisuutta

  1. Käypä hoito -suositus: Välikorvatulehdus (lasten äkillinen)
  2. KlockarsT, Ruohola A. Lapsen äkillisen välikorvatulehduksen hoito, seuranta ja ehkäisy. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 11.12.2019.
  3. KlockarsT, Ruohola A. Välikorvatulehduksen diagnostiikka: määritelmät ja tutkiminen. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 11.12.2019.
  4. KlockarsT, Ruohola A. Lapsen välikorvatulehdus: riskitekijät ja syntymekanismit. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 11.12.2019.
  5. Venekamp RP, Burton MJ, van Dongen TM ym. Antibiotics for otitis media with effusion in children. CochraneDatabaseSystRev2016;(6):CD009163.