Punajäkälä (lichen ruber planus, lichen planus) on melko yleinen ihon ja limakalvojen tulehduksellinen tauti, jota esiintyy pääosin 30–60-vuotiailla. Yleisimmät tautimuodot ovat tavallinen ihon punajäkälä ja limakalvojen punajäkälä. Paksukarstainen (hypertrofinen) punajäkälä ja karvatuppien punajäkälä (lichen planopilaris) ovat harvinaisempia muotoja.

Punajäkälän katsotaan kuuluvan ns. autoimmuunitauteihin, joissa elimistö reagoi omia kudoksiaan vastaan. Usein taustalla ei ole mitään erityistä laukaisevaa syytä, mutta yksittäisillä henkilöillä tietty lääke, tulehdus kuten C-hepatiitti tai paikallisten ärsyke kuten amalgaamipaikka voivat laukaista taudin.

Tavallinen punajäkälä paranee useimmiten 0,5–1,5 vuoden kuluessa, mutta muut muodot kestävät yleensä vuosia, jopa vuosikymmeniä. Osalla tauti uusiutuu vuosien saatossa. Limakalvojen tautiin liittyy lievästi suurentunut syöpäriski (1–3 %).

Punajäkälän oireet

Tavallisessa punajäkälässä iholle nousee sinipunertavia, laakeita papuloita, jotka saattavat sulautua yhteen laajemmiksi alueiksi. Niiden pinnalla voi nähdä vaaleaa, hentojuovaista verkkoa. Papulat kutisevat, joskus voimakkaastikin.

Punajäkälän tyyppipaikat ovat ranteiden ja kyynärvarsien sisäsivut (kuva ), nilkat (kuva ) ja ristiselkä (kuva ). Joskus oireita on myös taivealueilla kuten kainaloissa (kuva ) ja nivusissa (kuva ) soikeina tai rengasmaisina, sinipunervina tai harmaanruskeina läiskinä. Punajäkälä ilmaantuu usein ihonaarmuihin (ns. Köbnerin ilmiö), ja ihottuma-alueelle voi nousta nesterakkuloitakin. Paksukarstaisessa hypertrofisessa punajäkälässä varsinkin säärien etupuolelle kehittyy paksuja, voimakkaasti kutiavia kyhmyjä ja läiskiä (kuva ).

Kuva

Punajäkälä ranteessa. Punajäkälää ranteen seudussa. Punertavia koholla olevia läiskiä, joiden pinnalla on vaaleaa kuvioitusta.

Kuva

Punajäkälä nilkassa. Punajäkälä nilkan alueella. Iholla on koholla olevia laiskiä ja alueita, joissa on tyypillinen sinisävyinen, vaalealla verkolla kirjottu punaväri.

Kuva

Punajäkälä pakaravaon seudussa. Punajäkälä voi pakaravaon seudussa muistuttaa sieni-infektiota, mutta etenkin ristiselän tyypillinen lichen-kylvö ohjaa oikeaan diagnoosiin. Muiden ihoalueiden tutkiminen auttaa yleensä.

Kuva

Punajäkälä kainalossa. Punajäkälä eli lichen on monimuotoinen ihottuma. Kainaloissa ja nivusissa se näyttäytyy joskus ihonmyötäisinä soikeina rusehtavina läiskinä. Ihottuma on oireeton. Joskus ihotulehduksen jälkitilana voi iho pigmentoitua samantyyppisesti.

Kuva

Nivustaipeen punajäkälä. Punajäkälän ulkonäkö on taipeissa muista ihoalueista poikkeava. Usein värisävy on liila, ja taipeen punajäkälä voi muodostaa myös rengaskuvioita, joissa liila, punainen, ruskea ja harmaa esiintyvät vaihtelevina yhdistelminä. Ihonäyte on diagnostinen.

Kuva

Punajäkälä säären iholla. Punajäkälän hypertrofinen muoto on yleisin sääressä ja laskimoiden vajaatoimintaa potevilla. Kutina on kova ja ihottuman voimakas paksuuntuminen voi olla osin kyhnyttämisestä johtuvaa. Punajäkälän hennot verkkokuvioitukset eivät enää erotu. Syylämäisestä kyhmystä olisi otettava koepala okasolusyövän poissulkemiseksi.

Noin kymmenesosalla punajäkäläpotilaista on tulehdusta myös kynsivalleissa. Se huonontaa kynsien kasvua ja aiheuttaa niihin pitkittäisiä uurteita (kuva ).

Kuva

Punajäkälän kynsimuutoksia. Punajäkälään liittyy 10 %:ssa tapauksista kynsimuutoksia. Tyypillisiä ovat pitkittäiset urat ja poimut, halkeilu ja kynnen oheneminen joskus lähes olemattomiin.

Limakalvojen punajäkälä voi olla itsenäinen tauti tai osa iho-oireista tautia. Suun limakalvon punajäkälä on yleisin ja siinä nähdään poskien, ikenien tai kielen pinnalla vaaleaa kuvioitusta ja joskus haavaumia (kuva ja kuva ). Suun limakalvomuutokset voivat olla oireettomia tai hankalan kivuliaita, jolloin erityisesti kuumat, voimakkaasti maustetut tai happamat ruoat aiheuttavat kirvelyä. Punajäkälä voi oireilla myös genitaalien limakalvoilla, naisilla yleensä häpyhuulten alueella (ks. Valkojäkälä ja muut ihottumat ulkosynnyttimissä) ja miehillä terskan alueella (ks. Terskan ja esinahan ihottumat) (kuva ). Oireena on usein polttelu, kirvely tai kipu.

Kuva

Punajäkälä posken limakalvolla. Punajäkälä poskessa ilmenee yleensä vaaleana verkkokuviona.

Kuva

Punajäkälä huulissa . Osittain haavautunut punajäkälä alahuulessa ja myös huulen limakalvon puolella. Kuumat ja happamat ruoat aiheuttavat kirvelyä ja pakostusta. Lisää tietoa, ks. artikkeli Punajäkälä.

Kuva

Punajäkälä terskassa. Punajäkälä ilmenee niin miehillä kuin naisillakin usein sukupuolielimissä – vaikkakin se voi olla tuolla alueella vaikea tunnistaa. Sinertävän kiiltävät, epäsäännöllisen kulmikkaat kohoumat tai näppylät (papulat) ovat taudille tyypilliset. Erotusdiagnooseina tulevat kyseeseen psoriaasi ja balanitis circinata (Reiterin tautiin liittyvä terskatulehdus). Paikallishoitona käytetään parin viikon ajan vahvaa glukokortikoidi- eli kortisonivoidetta.

Lichen planopilaris on karvatuppien tauti ja yleisempi naisilla kuin miehillä. Karvatupen suun ympärille ilmaantuu sinipunaista papulaista ihottumaa (kuva ), ja lopputuloksena voi olla arpeutuminen ja pysyvä hiuksen tai muun karvan häviäminen. Hiusrajan ja kulmakarvojen arpeuttava kaljuus (frontal fibrosing alopecia) saattaa liittyä punajäkälään.

Kuva

Punajäkälä selän karvatupissa. Karvatuppiin paikantuvaa punajäkälää voi olla päänahan lisäksi myös raajoissa ja vartalolla, tässä kuvassa selän ihossa. Muualla kuin päänahassa pysyvästä karvanlähdöstä ei ole haittaa.

Punajäkälän toteaminen

Diagnoosi tehdään yleensä ihottuman ulkonäön perusteella. Taudinmääritys varmistetaan tarvittaessa koepalan avulla.

Punajäkälän itsehoito

Tavallisen punajäkälän häviämistä voi odotella hoidottakin, mikäli tunnistaa taudin ja iho-oireet ja kutina ovat siedettäviä. Hydrokortisonivoide hillitsee kutinaa jonkin verran ja saattaa nopeuttaa ihottuman parantumista. Antihistamiineista ei ole apua.

Milloin lääkäriin?

Ihon punajäkälän diagnosointiin tarvitaan usein lääkäriä, ja limakalvomuutokset on aina syytä näyttää lääkärille.

Hoitokeinoja ovat vahvat kortisonivoiteet tai toisinaan takrolimuusivoide, ja joskus suun kautta otettava kortisonikuurikin. Laaja-alaiseen punajäkälään voidaan käyttää UV-valohoitoa tai sisäisiä lääkehoitoja.

Limakalvojen punajäkälään liittyvän pienen syöpäriskin vuoksi suositellaan seurantaa 1–2 vuoden välein ja tarvittaessa otetaan koepala epäilyttävistä muutoksista. Myös paksukarstaisen punajäkälän kyhmyistä otetaan tarvittaessa koepala okasolusyövän poissulkemiseksi.

Punajäkälän ehkäisy

Punajäkälän ilmaantumista ei voi ehkäistä.

Kirjallisuutta

  1. Autio P. Punajäkälä (lichen ruber planus). Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 19.10.2020.
  2. Chuang T-Y. Lichen planus. eMedicine1(vaatii käyttäjätunnuksen). Päivitetty 24.2.2020.