Tuhopolttohimossa eli pyromaniassa (ICD-10-diagnoosikoodi F63.1) henkilö sytyttää harkitusti useammin kuin kerran tulipalon tuhopolttotarkoituksessa. Häiriöstä kärsivä kokee tulen ja siihen liittyvät asiat kiehtoviksi. Sytyttäessään tulipalon ja katsellessaan sen seurauksia henkilö tuntee helpottuneisuutta ja mielihyvää. Pyromaniassa tulipaloa ei sytytetä rahallisista tai ideologisista syistä, ei myöskään vihan tai koston ilmaisemiseksi eikä harhaluulon vuoksi.

Vaikka tulella leikkiminen ja sytyttäminen ovatkin monien lasten ja murrosikäisten ongelma, varsinainen pyromania on yleensä nuorten aikuisten häiriö. Sen taustalla on usein yksinäisyyttä, masentuneisuutta, merkityksettömyyttä tai syrjäytyneisyyttä. Pyromaniaan liittyy usein alkoholin ja muiden päihteiden käyttö tai erilaisia persoonallisuuden häiriöitä. Pyromanian tai pyromania-alttiuden yleisyyttä ei tunneta luotettavasti, mutta joiden selvitysten valossa vajaalla 1 %:lla aikuisista ilmenee pyromaanista käytöstä.

Tuhopolttohimosta kärsivien sytyttämät tulipalot aiheuttavat suurta taloudellista vahinkoa.

Itsehoito ja hoito

Tuhopolttohimosta kärsivät kääntyvät hyvin harvoin ammatillisen avun piiriin, minkä vuoksi heidän hoidostaan on olemassa hyvin vähän tutkittua tietoa. On kuitenkin oletettavaa, että mahdollisuus puhua ongelmastaan ja pohtia käytöksensä taustoja vähentäisi heidän alttiuttaan sytyttää tuhopolttoja. Pyromanian psykoterapiassa on käytetty sekä psykodynaamisia ja -analyyttisiä että käyttäytymisterapeuttisia lähestymistapoja. Osa saattaa hyötyä lääkkeistä, jotka lievittävät taustalla olevaa mahdollista masennusta tai parantavat impulssikontrollia.

Tuhopoltto on rikollinen teko. Tuhopolttoon syyllistynyt on sekä oman itsensä että ympäristön kannalta ilmiannettava poliisille. Hoitamattomana ja kontrolloimattomana pyromaaneilla on suuri alttius toistaa tulipalon sytyttämisiä.

Käytettyjä lähteitä

Lejoyeux M, Germaine C. Pyromania: Phenomenology and Epidemiology. Kirjassa: Grant JE, Potenza MN (Eds.). The Oxford Handbook of Impulse Control Disorders. Oxford University Press, 2012.

Lönnqvist J. Käytös- ja hillitsemishäiriöt > Tuhopolttohimo. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 12. painos. Kustannus Oy Duodecim 2017; s. 465-466.