Moniin infektiotauteihin liittyy iho-oireita, mutta joidenkin tautien kohdalla laajalle levinneet iho-oireet ovat taudissa silmiinpistävimmät. Tällaisia tauteja kutsutaan rokkotaudeiksi tai eksanteemataudeiksi (eksanteema on ihottuma). Yskänrokkoon eli huuliherpekseen ja vesirokkoon ei liity yleensä eksanteeman tyyppisiä ihottumaoireita, vaan ilmentymänä ovat rakkuloiden muodostuminen iholle tai limakalvoille. Useimmat rokkotaudit on aiemmin sairastettu lapsina ja osaa vastaan on olemassa kansallisessa rokotusohjelmassa käytössä olevat rokotteet.

Rokot ovat virusten aiheuttamia. Poikkeus on streptokokkibakteerin aiheuttama tulirokko. Monissa muissakin infektiotaudeissa, kuten virustaudeista HIV-infektiossa, pogostan taudissa ja mononukleoosissa ja bakteeritaudeista stafylokokin aiheuttamassa toksinen sokki -oireyhtymässä, voi esiintyä yli vartalon menevää ihottumaa. Näitä ei kuitenkaan luokitella rokkotaudeiksi. Hoidettaessa mitä tahansa infektiota antibiootein voi hoidon aikana ilmaantua pienipilkkuista, vihuri-, tuhka- tai tulirokkoa muistuttavaa ihottumaa, joka on todellisuudessa yliherkkyysreaktio antibiooteille.

Rokkotauteja ovat

Rokkotautien vaikutusta raskauteen ja sikiöön käsitellään omassa artikkelissaan Raskaus ja rokkotaudit.

Eräät rokkotaudit, jotka vielä joitakin vuosikymmeniä sitten olivat Suomessakin yleisiä, on saatu lähes kokonaan juurittua rokotuksilla, lähinnä ns. MPR-rokotuksella. Tällaisia tauteja ovat tuhkarokko ja vihurirokko. Isorokko hävitettiin koko maapallolta rokotuksin jo 1970-luvun loppuun mennessä, eikä rokotusta sitä vastaan enää käytetä missään. Tuhkarokko on Suomessakin ajankohtainen viime vuosina useassa maassa käynnistyneiden, huonosta rokotuskattavuudesta johtuvien epidemioiden vuoksi. Vesirokkorokotus otettiin Suomessa kansalliseen rokotusohjelmaan 2017 ja sen jälkeen lasten vesirokkotapausten määrä on kääntynyt jyrkkään laskuun. Rokotteessa käytettävä ns. OKA-virus voi kuitenkin aiheuttaa rokotetuille muutaman rakkulan ilmaantumisen iholle.

Kirjallisuutta

  1. Peltola H. Tuhkarokko - unohtuva uhka. Duodecim 2018;134:705-13