Yleistä

Työuupumus ei ole sairaus, mutta siihen liittyy riski sairastua mm. masennukseen, unihäiriöihin, päihdehäiriöihin ja stressiperäisiin somaattisiin sairauksiin. Työuupumuksen on myös todettu lisäävän tapaturmien ja työkyvyttömyyden riskiä.

Työuupumuksen esiintyvyys väestössä vaihtelee jossain määrin työelämän yleisen tilanteen mukaan. Vuonna 2011 työssä käyvistä suomalaisista miehistä 2 % kärsi vakavasta ja 23 % lievästä työuupumuksesta. Vastaavasti 3 % naisista kärsi vakavasta ja 24 % lievästä työuupumuksesta. Esiintyvyyttä ei ole arvioitu uudelleen tämän jälkeen, mutta Työterveyslaitoksen vuonna 2018 tehdyn työolotutkimuksen mukaan työuupumukseen viittaavat oireet ja työntekijöiden pelko työuupumuksesta olivat lisääntyneet.

Työuupumuksen oireet

Työuupumus on prosessi, jossa työntekijän psyykkiset voimavarat ehtyvät vähitellen. Tämä ilmenee erityisesti kolmen oireen kautta, jotka ovat uupumusasteinen väsymys, kyynistyneisyys ja alentunut ammatillinen itsetunto. Lisäksi vakavasti ja pitkittyneesti uupuneella esiintyy yleensä myös kognitiivisia ja tunne-elämän hallinnan vaikeuksia sekä runsaasti yleisiä stressioireita.

Kokonaisvaltainen ja yleistynyt väsymys kertyy pitkään jatkuneesta pinnistelystä tavoitteiden saavuttamiseksi ilman riittäviä toimintaedellytyksiä. Väsymys ei enää hellitä vapaa-aikana normaalilla levolla eikä liity työn yksittäisiin kuormitushuippuihin.

Kyynistyminen tarkoittaa, että epäilee oman työn merkitystä ja kokemus mielekkyydestä katoaa. Kyynistyminen toimii eräänlaisena puolustuskeinona mahdottomassa työtilanteessa, mutta se ei ole tahdonalainen valinta. Ihmissuhdetyössä kyynistyminen saattaa ilmetä myös suhteessa asiakkaisiin, esimerkiksi mekaanisena suhtautumisena, kun taas muissa töissä se ilmenee lähinnä suhteessa työhön ja sen merkitykseen.

Ammatillinen itsetunto koostuu siitä, että kokee pystyvänsä työhönsä. Pystyvyyden ja aikaansaamisen kokemukset vähenevät työuupumuksen kehittyessä. Aikaansaaminen koetaan huonommaksi omaan aiempaan ja muiden suoriutumiseen verrattuna.

Kognitiiviset ja tunne-elämän vaikeudet liittyvät ennen muuta stressiä säätelevän HPA-akselin pitkäkestoiseen ylikuormittumiseen ja tästä johtuviin muutoksiin keskushermoston toiminnassa.

Työuupumuksen arviointi

Työterveyshuollossa työuupumuksen esiintymistä voidaan arvioida haastattelemalla ja siihen tarkoitukseen kehitetyillä kyselylomakkeilla, jotka vaativat lisenssin. Laaja-alaisen uupumusoireyhtymän itsearviointiin soveltuu myös Karolinska Exhaustion Disorder Scale (KEDS), joka on saatavissa HUSin mielenterveystalo sivustolta.

Haastattelussa selvitetään työntekijän oireilun laatua, työolosuhteita ja työssä tapahtuneita muutoksia sekä terveydentilaa, muuta elämäntilannetta ja työntekijän toiminta- ja elintapoja. Haastattelun tarkoituksena on selvittää, löytyykö työtilanteesta ja/tai työn ulkopuolelta uupumusta selittäviä tekijöitä ja mikä on niiden mahdollinen vaikutus kokonaistilanteeseen.

Työuupumukselle ei ole olemassa yksiselitteisiä määritelmiä eikä raja-arvoja. Suomessa käytössä olevan luokituksen mukaan vakavalla työuupumuksella tarkoitetaan oireilua keskimäärin viikoittain tai useammin ja lievällä työuupumuksella oireilua keskimäärin kuukausittain. Lääketieteellisissä tautiluokituksissa työuupumusta ei määritellä sairaudeksi, vaan se ilmoitetaan diagnoosin yhteydessä lisäkoodilla mikä kertoo, että henkilöllä on elämäntilanteen hallintaan liittyvä ongelma.

Haittaavaa päiväväsymystä kokee ajoittain jopa kolme neljäsosaa väestöstä (Finterveys 2017). Työuupumusta epäiltäessä on hyvä selvittää henkilön terveydentilaan laajemminkin, koska väsymys on epäspesifi oire, joka voi kertoa hoidettavissa olevasta sairaudesta tai häiriöstä (esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, uniapnea, krooninen unettomuus, tulehdukselliset sairaudet, masennus, ahdistuneisuushäiriö tai neuropsykologinen erityisominaisuus). Terveystarkastuksen avulla voidaan sulkea pois väsymystä selittävän sairauden tai häiriön mahdollisuus. Mikäli oireille löytyy muita selittäviä tai uupumukselle altistavia tekijöitä, ne pyritään hoitamaan tai ratkomaan asianmukaisesti. Sairaudet eivät kuitenkaan sulje pois työuupumusta, jota tulee arvioida samanaikaisesti, kun sairauksiin suunnataan hoitoa.

Työuupumukseen altistavia tekijöitä

Työuupumuksen taustalta löytyy yleensä alun perin motivoitunut työntekijä ja työhyvinvoinnin kannalta epäedulliset työolosuhteet. Tilanteesta on kehittynyt työuupumus, koska ristiriitaan ei ole löytynyt ratkaisua. Työuupumus kehittyy siis työn ja työntekijän välisessä vuorovaikutuksessa, ja siksi siihen johtavia tekijöitä löytyy yleensä niin työstä kuin työntekijästäkin.

Työuupumukseen liittyviä työolosuhteita luonnehtivat liialliset työn vaatimukset (esimerkiksi ristiriitaiset tavoitteet tai jatkuva aikapaine) yhdistyneinä vähäisiin työn voimavaroihin (esimerkiksi joustomahdollisuudet tai esihenkilön tuki). Erityisesti liian suuri työmäärä, rooliristiriidat ja –epäselvyydet, vähäiset vaikuttamismahdollisuudet, vähäinen sosiaalinen tuki, koettu epäoikeudenmukaisuus sekä epävarmuus ja ennakoimattomuus työssä ovat yhteydessä työuupumuksen kehittymiseen.

Työntekijän uupumukselle altistavia ominaisuuksia ovat liialliset itselle tai työlle asetetut vaatimukset, voimakas velvollisuudentunto, aleksitymia (vaikeus tunnistaa ja ilmaista tunteita) ja matala koherenssin tunne (maailman hahmottaminen heikosti ymmärrettäväksi, hallittavaksi ja merkitykselliseksi). Lisäksi sekä työntekijän että koko työyhteisön vähäiset tai haitalliset keinot pyrkiä ratkaisemaan stressitilannetta voivat edesauttaa työuupumuksen kehittymistä. Viimeksi mainittuja ovat esimerkiksi taukojen laiminlyönti ja työpäivän jatkuva venyttäminen yrityksenä selviytyä ylimitoitetusta työtaakasta tai yritys rentoutua vaikkapa alkoholin avulla. Uupuneena työntekijä saattaa myös luopua palautumista edistävästä mielekkäästä tekemisestä, harrastuksista ja liikunnasta. Työmäärästä selviytyäkseen hän saattaa tinkiä palautumisen kannalta oleellisesta riittävästä yöunesta.

Työuupumuksen ehkäisy

Työpaikoilla työuupumusta ehkäistään parhaiten huolehtimalla työolosuhteiden säännöllisestä arvioinnista ja jatkuvasta kehittämisestä sekä toimivista käytännöistä epäkohtien puheeksi ottamiseksi. On suositeltu, että työnantajat laativat yhteistoiminnassa toimintamalleja työkyvyn tueksi. Varhaisen tuen-toimintamalliin kirjataan ne hälytysmerkit, joihin työnantajan, käytännössä tavallisimmin esihenkilön, on viimeistään reagoitava työkykytilanteen kartoittamiseksi. Hälytysmerkkejä voivat olla esimerkiksi työntekijän muuttunut käytös, ylipitkät työpäivät ja toistuvat sairauspoissaolot. Lisäksi malliin kirjataan toimintatavat, kun hälytysmerkkejä havaitaan.

Kun haastavaan tilanteeseen päästään puuttumaan varhain esihenkilön johdolla, vältytään turhilta sairauspoissaoloilta ja pitkittyneiltä työkyvyn alenemilta ja tilanteen eskaloitumiselta vaikuttamaan laajemmin työyhteisöön. Ratkaisut ongelmiin löytyvät parhaiten sieltä, missä ne ovat kehittyneet. Esimerkiksi työyhteisön ristiriitatilanne saadaan ratkottua osapuolten kesken, kun se käsitellään avoimesti ajoissa ennen kuin haitalliset stressioireet pääsevät pitkittymään ja ristiriita monimutkaistuu. Samoin haitallisessa työkuormituksessa työn organisointi esihenkilön kanssa ennalta ehkäisee uupumista. Se voi auttaa toipumisessa mahdollisen sairausloman jälkeen tai auttaa estämään sairausloman. Esihenkilöiden työnohjaus ja kouluttaminen käsittelemään henkiseen hyvinvointiin ja mielenterveyteen liittyviä asioita on hyödyllistä ja voi vähentää niihin liittyviä sairauspoissaoloja.

Työturvallisuuslain 25§ ohjeistaa työnantajaa selvittämään ongelmallisen tilanteen, mikäli esihenkilön tietoon tulee, että työntekijä kuormittuu työssään terveyttä vaarantavalla tavalla. Vastaavasti 28§ ohjaa työnantajan selvittämään havaitun tai esille nostetun epäasiallisen kohtelun työpaikalla. Kyseisissä tilanteissa esihenkilön tulee käynnistää toimenpiteet terveysvaaran välttämiseksi tai vähentämiseksi. Työnantaja voi pyytää asiantuntijatukea työterveyshuollosta.

Yksilöllisellä tasolla omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ja omien voimavarojen sekä niiden rajallisuuden tunnistaminen on osa stressinhallintaa ja työuupumuksen ehkäisyä. Liikunta- ja kulttuuriharrastuksilla on yleisiä hyvinvointivaikutuksia, ja ne auttavat palautumaan työstä. Jokaisen kannattaa etsiä itselleen sopivat ja säännöllisesti toteutuvat palautumiskeinot. Erityisesti ikääntyvien aivojen terveyden ja kognitiivisen suoriutumisen kannalta liikunta on tärkeää.

Riittävään nukkumiseen ja suotuisiin nukkumisolosuhteisiin kannattaa panostaa, koska uni auttaa toipumaan rasituksista, ylläpitää muistitoimintoja, tunnesäätelyä, aivojen puhdistumista ja edistää immuunivastetta sekä sydän ja verisuoniterveyttä. Hyvä uni suojaa siten stressin haitallisilta vaikutuksilta ja vahvistaa sopeutumiskykyä.

Työuupumuksen itsehoito

Huolehtiminen omasta palautumisestaan päivittäin, työajan noudattaminen, riittävä lepo ja terveelliset elämäntavat sekä muu mieluisa ja työlle vaihtelua tarjoava vapaa-ajan tekeminen luovat pohjan riittäville voimavaroille ja ehkäisevät uupumisen kehittymistä.

Työssä kohdatut tai havaitut epäkohdat on velvollisuus ottaa esihenkilön kanssa puheeksi ja sen jälkeen osallistuttava yhteistoimintaan toimivan ratkaisun löytymiseksi. Työongelmat on ensisijaisesti pyrittävä ratkaisemaan siellä, missä ne ovat syntyneet. Mitä varhaisemmassa vaiheessa asiaan puututaan, sitä helpompaa niiden ratkaiseminen yleensä on.

Toipuminen käynnistyy siitä, että työntekijä hyväksyy tarpeen muutokseen. Ensin oma levon tarve tulee tunnistaa ja omia palautumiskeinoja pitää vahvistaa. Riittävä liikunta edistää rentoutumista ja uni on tärkeä psykofysiologisen palautumisen kannalta. Psyykkinen irrottautuminen työstä ja virkistävät kokemukset voivat toteutua mm. vapaa-ajan harrastusten kautta ja sosiaalisten verkostojen myötävaikutuksella.

HUSin Mielenterveystalosta löytyy itsehoito-oppaita ja hyvinvointiopastusta mm. nimellä Uupumuksen omahoito, Työkaluja mielenhyvinvointiin, Tyyni -hyväksyvä tietoinen läsnäolo ja Tietoa luonnon hyvinvointivaikutuksista. Mielenterveystalosta voit myös saada itsehoidollisia työkaluja myös erilaisiin uupumukseen usein kytkeytyviin psyykkisiin oireisiin ja häiriöihin niiden ollessa lieviä tai alkuvaiheessaan. Itsehoito-oppaita löytyy mm. nimellä Unettomuuden omahoito, Ahdistuksen omahoito ja Masennuksen omahoito.

Työuupumuksen hoito

Työterveyshuollossa terveydentilaa arvioidaan kokonaisvaltaisesti huomioiden myös työn vaikutus siihen. Sairausloma voi olla osa hoitoa, silloin kun tilanteeseen liittyy tekijöitä, jotka vaikuttavat työ- ja toimintakykyä alentavasti. Tyypillisesti pitkittynyt stressi on voinut laukaista pitkällisesti univaikeutta, ahdistus- ja/tai mielialaoireita. Oireiden hoitamiseksi sairausloma yhdessä lääkehoidon ja työpsykologin interventioiden kanssa on tarpeen. Työterveyslääkäri pystyy parhaiten arvioimaan sairausloman tarpeen.

Työuupumusdiagnoosi ei yksinään oikeuta sairauspäivärahan saamiseen. Työuupumukseen liittyy usein muita oireita ja sairauksia, kuten unettomuus, ahdistuneisuus, keskittymis- ja muistivaikeudet ja ne saattavat vaatia lääketieteellisiä hoitotoimenpiteitä ja olla sairausloman diagnostinen peruste, silloin kun ne selvästi vaikuttavat työkykyä alentavasti. Tällöinkin oireiden on täytettävä jonkin sairauden diagnostiset määritteet (esimerkiksi unihäiriö, ahdistuneisuushäiriö, sopeutumishäiriö tai masennustila).

Mikäli työterveyslääkärin määräämät hoidot, kuten lääkehoito ja työpsykologin konsultaatiot eivät tuota tulosta tai tarvitaan psykoterapia-arviota, voidaan konsultoida psykiatria. Erikoissairaanhoidon lähete on harvoin tarpeen, mutta sellainen voidaan tehdä, jos vointi ei kohene työterveyshuollon järjestämällä tuella, tai esiintyy vakavia oireita tai vakavaa toimintakyvyn laskua. Silloinkin koordinointivastuu hoidosta kuuluu säilyttää työterveyshuollossa, minne kuuluu työkyvyn- ja työkyvyn tukitoimien arviointi.

Nettiterapiat tarjoavat potilaille asuinpaikasta riippumatta nopean pääsyn näyttöön perustuviin psykoterapeuttisiin hoitoihin. Nettiterapiat sopivat henkilöille, joiden voimavarat riittävät itsenäiseen työskentelyyn, hoitoon sitoutumiseen ja joiden hoitoa voidaan muutoin jatkaa työterveyshuollossa tai perusterveydenhuollossa. Nettiterapiaa on saatavilla mm depressioon, krooniseen unettomuuteen, yleistyneeseen ahdistukseen, paniikkihäiriöön, sosiaalisten tilanteiden jännittämiseen ja alkoholiriippuvuuteen. Uupumukseen on tarjolla omahoito-ohjelma (ja syksystä 2022 lähtien myös nettiterapia). Hoito on potilaalle maksutonta ja läheteohjeet löytyvät Mielenterveystalosta, josta löytyy myös tietoa muista julkisen sektorin psykiatrisista palveluista.

Pysyvä toipuminen työuupumuksesta edellyttää toimia sekä työntekijän voimavarojen vahvistamiseksi että työperäisten taustatekijöiden korjaamiseksi. Niin kauan kuin työntekijä on toimintakykyinen, selvittelyn painopiste on toisaalta työtilanteen arvioimisessa ja muutosten aikaansaamisessa työntekijän ja lähiesihenkilön kesken ja toisaalta pääosin työntekijän itsenäisesti toteuttamissa elämäntapamuutoksissa.

Työuupumuksesta toipumiseen tarvitaan aina työkuormituksen ja stressinhallintamahdollisuuksien selvittelyä ja muokkaamista. Siinä esihenkilön tuki, työterveyspsykologinen asiantuntemus sekä työterveyshuollon ja työpaikan yhteistyö ovat tarpeen.

Työterveysneuvottelu on hyvä tapa arvioida työntekijän kokonaistilanne yhdessä työntekijän ja esihenkilön kanssa. Silloin voidaan sopia terveyttä, työhyvinvointia ja työssä jatkamista tukevista työjärjestelyistä ja erillisistä muista työhön paluun tukikeinoista. Työterveysneuvottelua voi pyytää työterveyshuolto, työntekijä tai esihenkilö.

Työterveysneuvottelu on hyvän käytännön mukaista niissäkin tapauksissa, kun ei tarvita sairauslomaa, vaan pelkät työkyvyn tukikeinot, kuten väliaikaiset työjärjestelyt, työtehtävien kevennys tai työajan lyhentäminen määräajaksi riittävät. Työterveysneuvottelussa kuullaan eri osapuolten näkemys tilanteesta ja mitkä seikat ovat vaikuttaneet tilanteeseen. Pyritään yhdessä löytämään työntekijän työkykyä parhaiten tukeva ratkaisu. Työuupuneen tilannetta seurataan niin työpaikalla kuin työterveyshuollossakin riittävän pitkän ajan, mikä vakavassa uupumisessa voi olla hyvinkin vuosi.

Työuupunut voi hyötyä myös stressinhallintakoulutuksesta, vertaisryhmästä sekä erilaisista psykoterapeuttisista yksilö- tai ryhmämenetelmistä muutoksen toteuttamiseksi. Etenkin ihmissuhdetyössä ulkopuolisesta työnohjauksesta voi olla apua. Jos työn rajaaminen ja elämäntapojen muuttaminen tuntuvat vaikeilta toteuttaa itsenäisesti, työterveyspsykologin konsultaatio voi auttaa selkeyttämään tilannetta.

Työkyvyn tukitoimia kannattaa herkästi hyödyntää työuupumuksessa lyhyenkin sairauspoissaolon yhteydessä tai silloinkin, kun sairauslomaa ei tarvita. Työpaikan omien työkyvyn tuen ja työhön paluun toimintamallien hyödyntäminen kuuluu uupumisoireissa hyviin käytäntöihin. Työterveyshuolto toimii yhteistyössä työpaikan kanssa ja arvioi työhön paluun oikean ajankohdan työntekijän ollessa sairauslomalla ja tarpeen työn muokkaukseen.

Tavallisimmin käytettyjä työkyvyn tuki- ja kuntoutusmuotoja ovat Kelan osasairauspäiväraha, Työterveyshuollon työkokeilu, eläkevakuuttajan ammatillinen kuntoutus sekä Kelan kuntoutuskurssi. Kelan osasairauspäiväraha mahdollistaa työhön paluun 40–60 %:lla työajalla. Osasairauspäivärahan enimmäismäärä on 120 arkipäivää. Se ei edellytä työtehtävien muuttamista vaan ainoastaan työajan määräaikaisen vähentämisen.

Kelan maksama Työterveyshuollon työkokeilu soveltuu käytettäväksi silloin, kun työtehtäviä muokataan työhön paluun yhteydessä tai jo ennen kuin henkilö on ollut sairauslomalla. Pelkkä työajan lyhennys ei ole riittävä peruste tämän työkokeilun saamiseksi. Työterveyshuollon työkokeilun kesto on kolme kuukautta. Työterveyshuollon työkokeilu edellyttää, että työnantaja maksaa työkokeilun ajalta palkkaa ja hakee kuntoutusrahan sitten itselleen. Päätöksen työkokeilusta tekee työterveyshuolto.

Eläkevakuutusyhtiön ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteitä, voidaan tarvita, mikäli työkyky on pidempiaikaisesti alentunut ja työkyvyttömyyden riski on ilmeinen. Eläkevakuutusyhtiön ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteitä ovat esim. määräaikainen kuntoutustuki, työkokeilu omaan tai muuhun työhön ja uudelleen koulutus.

Kelan työuupuneille suunnattuja kuntoutuskursseja löytyy Kelan sivuilta kuntoutuskurssihausta. Työterveyshuolto voi konsultoida työkykyvalmentajaa, mikäli työkyky nykyisessä työssä näyttää tulevaisuudessa olevan uhattuna. Työntekijä voi käyttää myös eläkevakuutusyhtiöiden kuntoutusohjaajia, kun työkykyhaasteet näyttäytyvät pitkittyvinä.

Työuupumus ja uni

Uni reagoi herkästi stressiin, koska stressi nostaa aivojen ja muun elimistön vireystilaa vastaamaan haasteisiin. Työuupumuksen taustalla oleva pitkittynyt haitallinen stressi voi johtaa haitallisiin muutoksiin unen säätelyssä, mikä ilmenee unettomuusoirein tai huonolaatuisena, virkistämättömänä unena.

Työuupumuksessa haitalliset selviytymisyritykset heikentävät palautumista työkuormituksesta ja riittävän laadukkaan unen saamista. Riittämätön tai huonolaatuinen uni puolestaan heikentää päiväaikaista kognitiivista suoriutumista ja tunnesäätelyä. Silloin epäsuhta vaatimustason ja pärjäämisen välillä syvenee ja stressinhallinta heikentyy entisestään.

Haitallinen työstressi, häiriytynyt uni ja päiväväsymys muodostavat näin syvenevään työuupumukseen johtavan kierteen, johon liittyy haitallista kortisolin erityksen säätelyn häiriötä ja pitkittynyttä, matala-asteista tulehdusmekanismien voimistumista. Työuupumuksen ja unettomuuden välillä on kahdensuuntainen yhteys, ne pahentavat toisiaan. Unettomuuden syyt ovat kuitenkin moninaiset, kun taas työuupumuksella on selkeä yhteys työstressiin. Työuupumus ja unettomuus molemmat lisäävät depression ja sairauspoissaolojen sekä eläköitymisen riskiä. Siten uneen, kuten työuupumukseenkin on kiinnitettävä ajoissa huomiota ja suunnattava niihin tukitoimia sekä hoitoa.

Tilapäiseen unettomuuteen riittää nukkumisolosuhteiden korjaaminen, unirytmin säännöllistäminen ja stressin lievittäminen, mutta krooniseen unettomuuteen tulee suunnata näyttöön perustuvaa hoitoa, unettomuuden kognitiivista käyttäytymisterapiaa. HUSin mielenterveystalosta löytyy Unettomuuden nettiterapia sekä omahoito-ohjeita. Unilääkkeiden käytössä tulee noudattaa varovaisuutta, ja huomioida, että osa niistä heikentää unenlaatua, päivävireyttä, kognitiivista suoriutumista ja voi esimerkiksi altistaa tapaturmille. Liikuntaharjoittelu lisää unen määrää ja parantaa unen laatua erityisesti keski-ikäisillä unettomuudesta kärsivillä.

Työuupumus ja liikunta

Säännöllinen, kunkin yksilön tilanteeseen sopivasti mitoitettu liikunta vähentää ahdistuneisuus- ja masennusoireilun riskiä sekä parantaa kognitiivisia toimintoja, unen- ja elämänlaatua. Työuupumusoireita voidaan vähentää säännöllisellä useita kertoja viikossa toteutuvalla liikuntaharjoittelulla. Liikunnan hyödyt työuupumukseen välittyvät kuitenkin yksilöllisesti, työstä ja palautumisesta riippuen.

Liikuntasuositusten mukaan yleisiä liikunnan terveysvaikutuksia saadaan viikoittaisella 150–300 minuutin liikunnalla, johon lasketaan mukaan työ- ja hyötyliikunta. Tästä kestävyysliikuntaa (jossa syke ja hengitystaajuus nousevat, liikuntamuodon määrittyessä yksilöllisen kunnon ja terveydentilan mukaan) tulisi olla vähintään 75 min yhdistyneenä lihasvoimaharjoitteluun ja kevyempään kestävyysliikuntaan. Liikunnan hyödyt välittyvät sekä psykologisin että fysiologisin mekanismein.

Milloin hoitoon

Mikäli työntekijän toimintakyky on alentunut, hän kärsii pitkittyneistä stressioireista tai on huolestunut terveydestään, on työntekijän hyvä hakeutua työterveyslääkärin vastaanotolle.

Työterveyslääkäri arvioi terveydentilaa, työolojen vaikutusta terveyteen ja hoidon tarvetta. Psykoedukaatio eli tiedon saaminen siitä, mitä uupumus on, miten se kehittyy ja miten siitä toivutaan, on hyödyllistä. Pelkkä tieto ei kuitenkaan riitä, vaan lisäksi tarvitaan aina konkreettisia muutoksia toimintatavoissa, usein myös ajatustavoissa, arvoissa ja asenteissa suoriutumista, omaa arvoa ja itsestä huolehtimista kohtaan.

Vastaanotolle on hyvä hakeutua hyvissä ajoin, jo ennen kuin toimintakyky on alentunut. Tavallisimpia hälytysmerkkejä pitkittyneeseen, haitalliseen työkuormitukseen liittyen ovat pitkittyneet univaikeudet, lisääntyneet huoliajatukset, väsymysherkkyys, keskittymisvaikeudet ja kokemus muistin heikkenemisestä. On tavallista, että aiemmin palautumista edistäneisiin harrastuksiin ei ole enää voimavaroja. Moni pyrkii myös kompensoimaan voimavarojensa riittämättömyyttä ja tunne-elämän säätelyvaikeuksiaan vetäytymällä sosiaalisista kontakteista.

Opiskelijan kannattaa hakeutua opiskelijaterveydenhuoltoon ja opinto-ohjaajan puheille uupumustilanteessa.

Kirjallisuutta

  1. Ahola K, Toppinen-Tanner S, Seppänen J. Vaikuttava työuupumusinterventio: Systemaattinen katsaus ja toimintaohjeita. Työterveyslaitos 2016.
  2. De Vries J, Bakker AB The physical activity paradox: a longitudinal study of the implications for burnout. Int Arch Occup Environ Health (2021). https://doi.org/10.1007/s00420-021-01759-y
  3. Greco G. Effects of combined exercise training on work-related burnout symptoms and psychological stress in the helping professionals Journal of Human Sport and Exercise. 2021, 16(2): 424-434. https://doi.org/10.14198/jhse.2021.162.16
  4. Heuse S, Gekeler B, Fodor D. The role of physical exercise as a personal resource against job stress. Int J Occup Saf Ergon. 2021 Dec;27(4):1251-1260. doi: 10.1080/10803548.2020.1732648. Epub 2020 Apr 24. PMID: 32326847.
  5. Laukkala T, Kukkonen-Harjula K. Liikunta tukee mielen toipumista. Suomen Lääkärilehti 46/2019 vsk 74 2650-54
  6. Liikunta. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016. www.kaypahoito.fi
  7. Partinen M, Tuisku K, Raaska K, Puustinen J, Partonen T. Unettomuushäiriön nykyhoito – unilääkkeitä vai lääkkeettä? Duodecim 2020;136:2361–70.
  8. Partonen T, Tuisku K, Nikolakaros G, Partinen M. Mistä unettomuushäiriössä on kyse? Duodecim 2020;136:2470–7
  9. Paunio T, Tuisku K, Korhonen T. Sleep, work and mental health. Psychiatria Fennica 2015;46:54-61.
  10. Pentikäinen H. Kestävyyskunto, lihasvoima, aivojen tilavuus ja kognitio ikääntyvillä –Väestöpohjainen tutkimus. Dissertations in Health Sciences 545, Itä-Suomen yliopisto, Kuopio 2020.
  11. Tuisku K, Houni P, Virtanen M. Kulttuuritoiminta työhyvinvoinnin ja luovien ideoiden lähteenä sosiaali- ja terveysalalla. Työelämäntutkimus 2016; 14(2): 227-36.
  12. Unettomuus. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020 (viitattu 6.4.2020). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  13. Uusitalo-Arola, L. (2019). Uuvuksissa. Kirja sinulle, joka tahdot voimasi takaisin. Tuumakustannus.