Naisen lapsettomuuden syyt

Munarakkulakehityksen häiriöitä aiheuttavat munasarjojen monirakkulaoireyhtymä, hyperprolaktinemia ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Nämä ilmenevät joko kuukautisten epäsäännöllisyytenä tai jopa kuukautisten puuttumisena. Harvinaisempia häiriöitä ovat munasarjojen toiminnan ennenaikainen hiipuminen, jolloin munasarjoista ei enää löydy munarakkulan alkuja, sekä aivolisäkehormonien puutos, jolloin munasarjoissa on munarakkuloita, mutta ne eivät kypsy. Usein munarakkulakehityksen häiriö johtuu niin sanotuista toiminnallisista syistä, esimerkiksi liiallinen liikunta, muu fyysinen tai psyykkinen stressi, syömishäiriö, ali- tai ylipaino.

Munanjohdinvauriot aiheuttavat lapsettomuutta. Munanjohtimet voivat olla joko kokonaan tukossa tai niitä ympäröivät kiinnikkeet haittaavat munasolun kulkua munanjohtimessa. Tärkein syy munanjohtimen tukokselle on tulehduksen jälkitila. Myös lantion alueen leikkaukset tai endometrioosi voivat aiheuttaa kiinnikkeitä. Endometrioosi heikentää hedelmällisyyttä monella mekanismilla, joita kaikkia ei tunneta.

Kohtuperäiset syyt ovat harvinaisempia lapsettomuuden syitä. Isot myoomat ja etenkin sellaiset myoomat, jotka kasvavat kohtuontelon sisälle, voivat estää munasolun kiinnittymisen kohtuonteloon. Myös isot kohdun limakalvon polyypit, kohdun synnynnäiset epämuodostumat ja kohdun adenomyoosi voivat haitata raskauden alkamista. Joskus kohdun sisälle on muodostunut kiinnikkeitä esimerkiksi toistuvien kaavintojen seurauksena (Ashermanin oireyhtymä). Silloin kohdun limakalvo ei kykene kehittymään normaalisti, jotta munasolu voisi siihen kiinnittyä.

Seksuaalielämän häiriöt ovat vielä harvinaisempia syitä lapsettomuudelle. Niistä on kuitenkin tärkeä kertoa lääkärille. Joskus emätinkouritus (vaginismi) voi jopa estää yhdynnät. Jos yhdyntöjä on harvemmin kuin kerran viikossa, on raskauden alkamisen mahdollisuus selvästi alentunut.

Tutkimukset

Tärkein tutkimus on lääkärin vastaanotollaan tekemä yleistutkimus (kliininen tutkimus); rakenne ja ulkomuoto kertovat paljon hormonaalisesta tilasta. Alkututkimuksissa mitataan pituus, paino ja verenpaine. Samalla arvioidaan karvoituksen ja rintojen kehitystä. Laboratoriossa määritetään verenkuva ja TSH. Tarvittaessa määritetään muita peruslaboratoriotutkimuksia, esimerkiksi tarkennetaan kilpirauhasen toimintaa, tai määritetään ylipainoisilla verensokeri ja maksa-arvot. Naiselta otetaan gynekologisen tutkimuksen yhteydessä papa- ja klamydianäyte, jos taustalla on tulehduksia tai naisella on aiemmin ollut papa-muutoksia. Nämä tutkimukset voidaan tehdä terveyskeskuksessa tai gynekologin vastaanotolla.

Jatkotutkimukset tehdään usein naistentautien poliklinikalla tai lapsettomuusklinikassa. Normaali munasolun irtoaminen varmistetaan mittaamalla veren keltarauhashormoni (progesteroni) noin viikko ennen kuukautisten alkua. Epäsäännöllinen kuukautiskierto edellyttää laajempia hormonitutkimuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi prolaktiinin ja aivolisäkehormonien LH ja FSH mittaus kuukautiskierron alussa (kierron 3.–5. päivä). Monissa lapsettomuusklinikoissa on otettu käyttöön uusi laboratoriomääritys: veren AMH (anti-Müller-hormoni) -pitoisuus kuvaa munasarjatoiminnan reserviä eli jäljellä olevien munarakkula-alkujen määrää.

Emättimen kautta tehtävä ultraäänitutkimus selvittää synnytinelinten rakennetta ja toimintaa. Ultraäänitutkimus kertoo myös munasarjojen hormonitoiminnasta. Lisäksi munarakkulan kehitystä voidaan seurata kuukautiskierron eri vaiheissa ultraäänitutkimuksen avulla. Ruiskuttamalla kohtuun ilma-vesiseosta voidaan arvioida kohtuontelon säännöllisyys ja varmistaa myös munanjohtimien aukiolo (HSSG, hysterosalpingosonografia). Vatsaontelon tähystys (laparoskopia) tehdään, jos epäillään endometrioosia tai tulehduksen jälkitilaa.

Lapsettomuushoitojen aloittamisesta päätetään tutkimustulosten varmistuttua.

Naisen lapsettomuuden ehkäisy

Klamydiainfektioiden ehkäisy ja tehokas hoito, normaalipainon säilyttäminen ja tupakoimattomuus edistävät hedelmällisyyttä.

Iän vaikutus hedelmällisyyteen on tärkeä tiedostaa. Nainen on hedelmällisimmillään 20–25 vuoden iässä, hedelmällisyys lähtee laskuun keskimäärin 30 vuoden iässä ja lasku jyrkkenee 37 ikävuoden jälkeen. Hedelmällisyyden heikkeneminen johtuu sekä munasolujen määrän vähenemisestä että niiden laadun huonomisesta.

Mahdolliset perussairaudet, kuten diabetes, epilepsia tai verenpainetauti, pitää hoitaa hyvään tasapainoon ennen kuin raskautta suunnitellaan.

Kirjallisuutta

  1. Tiitinen A, Savolainen-Peltonen H. Lapsettomuus. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 142-162.
  2. Tiitinen A. Lapsettomuus. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 13.9.2018.
  3. Nuojua-Huttunen S, Anttila L. Lapsettomuuden ensivaiheen tutkimukset selvittävät pysyvää hedelmättömyyttä ja heikentynyttä lisääntymiskykyä. Suomen Lääkärilehti 2009;64:367–373.
  4. Kaartinen N, Ahinko K. Naisen hedelmällisyys. Lääkärilehti 2020;42:2204-2208.