Raskausdiabeteksen merkittävin seuraus on sikiön makrosomia. Tyypin 1 diabetesta sairastavien lapsista kolmasosa on makrosomisia. Sikiön liian suuri koko liittyy myös sekä naisen ylipainoon raskauden alkaessa että runsaaseen painonnousuun raskauden aikana, vaikka naiselle ei kehity raskausdiabetesta.

Makrosomian toteaminen raskauden aikana

Toteaminen perustuu kliiniseen tutkimukseen (kookas kohtu raskausviikkoihin nähden, kohdun nopea kasvu) ja ultraäänitutkimuksella tehtyyn sikiön painoarvioon. Ultraäänitutkimuksella tehtyyn sikiön painon arviointiin liittyy kuitenkin parhaimmassakin tapauksessa 10–15 prosentin virhemahdollisuus. Sikiön napasuonen ja mahalaukun tasolta mahdollisimman symmetrisesti mitattu vatsan ympärysmitta on tärkein mittaus. Ennen 30. raskausviikkoa ei painoarviolla ole kovin suurta merkitystä; puolet täysiaikaisen sikiön painosta muodostuu 8–10 viimeisen raskausviikon aikana.

Jos neuvolassa sikiö arvioidaan kookkaaksi ja herää epäily sikiön ja äidin lantion mahdollisesta epäsuhdasta, äiti lähetetään synnytyksen suunnittelua varten äitiyspoliklinikalle, mielellään 37.–38. viikolla.

Ehkäisy ja hoito

Jos tutkimuksissa on todettu sokeriaineenvaihdunnan häiriö, on ruokavaliohoito tärkeä. Aina ei makrosomiaa kuitenkaan voida estää tarkassakaan seurannassa.

Kookas sikiö lisää sekä lapsen että äidin synnytysvaurioita sekä voi aiheuttaa sikiön hapenpuutetta. Makrosomia lisää vastasyntyneellä syntymään liittyviä komplikaatioita ja jopa sikiökuolemia. Jos sikiö on kovin kookas, voidaan joutua harkitsemaan keisarileikkausta.

Kirjallisuutta

  1. Vääräsmäki M, Kaaja R. Diabetes ja raskaus. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 470.