Perätarjonnan toteaminen

Sikiön tarjonta tutkitaan neuvolassa. Täysiaikaisissa (yli 37 viikkoa kestäneissä) raskauksissa noin 3 % sikiöistä on perätarjonnassa. Synnytyskanavaan tarjoutuvat tällöin pään sijasta ensiksi sikiön pakarat tai pakarat ja jalkaterät. Äitiysneuvola ohjaa havaitut tai epäillyt perätarjontatapaukset äitiyspoliklinikalle 35. raskausviikon täytyttyä.

Koska sikiön tarjonnan vaihtelu on yleistä 36. raskausviikolle asti, ennenaikaisissa synnytyksissä sikiön perätila on vielä paljon yleisempi. Normaalitarjonnassa oleva sikiö saattaa joskus harvoin kääntyä perätarjontaan, kun synnytys on jo käynnissä.

Ulkokäännös

Lapsen ollessa perätilassa pyritään tekemään ulkokäännös eli sikiön kääntäminen tavanomaiseen asentoonsa (pää alaspäin) raskausviikolla 36–37. Käännös onnistuu uudelleensynnyttäjillä yleisemmin kuin ensisynnyttäjillä. Ulkokäännöksen sopiva ajankohta on täysiaikaisuuden kynnyksellä, raskausviikoilla 36–37. Sen jälkeen sikiön kääntyminen itsestään alkaa olla harvinaista, ja myös ulkokäännöksen edellytykset huononevat. Ulkokäännös voi kuitenkin onnistua täysiaikaisenakin.

Ulkokäännöksen suorittaa lääkäri synnytyssairaalassa. Toimenpiteessä sikiötä autetaan kääntymään pää synnytyskanavaa kohti ohjaamalla käännöstä käsin odottajan vatsanpeitteiden päältä. Aina ulkokäännös ei onnistu. Epäedullisia tekijöitä käännöksen onnistumiselle ovat ensisynnyttäjyys, äidin lihavuus, niukka lapsiveden määrä, etuseinäistukka, supistusherkkä kohtu ja sikiön tarjoutuvan osan kiinnittyminen lantioon.

Alatiesynnytyksen arviointi

Jos ulkokäännös ei onnistu, arvioidaan perätarjonnan alatiesynnytyksen mahdollisuus, ja enintään kolmasosalla äideistä päädytään odottamaan synnytystä. Synnyttäjän lantio kuvataan magneettikuvauksella (magneettipelvimetria), ja myös vastaanotolla arvioidaan lantion tilavuus. Lapsen paino ja tarjonta arvioidaan kaikututkimuksella. Keskikokoinen sopivassa perätarjonnassa oleva lapsi voi syntyä normaalisti alateitse, jos äiti on terve, raskaus on sujunut hyvin ja äidin lantio on tavallisen kokoinen.

Perätilasynnytyksen hoitaminen edellyttää kokenutta henkilökuntaa. Synnytys sinänsä hoidetaan normaalisti äidin ja sikiön vointia seuraten. Perätilasynnytyksen annetaan edetä mahdollisimman spontaanisti (pakottomasti) ponnistusvaiheeseen saakka. Synnytyksen aikana tarvitaan äidin hyvää yhteistyökykyä, koska äiti ponnistaa lapsen ulos, kunnes lapsen lapaluut näkyvät. Tämän jälkeen lääkäri auttaa hartiat ja pään ulos erityisottein.

Keisarileikkaus

Jos alatiesynnytyksen edellytyksiä ei ole, tehdään suunniteltu keisarileikkaus noin viikko ennen laskettua aikaa. Jos synnytys ei käynnisty ja raskaus on yliaikainen, päädytään myös usein keisarileikkaukseen. Suuri osa perätarjonnassa olevista sikiöistä synnytetään keisarileikkauksella.

Kirjallisuutta

  1. Toivonen E, Palomäki O, Uotila J. Perätarjontasynnytys ja sen turvallisuus. Suomen Lääkärilehti 2019;74(6):308-312
  2. Uotila J, Tihtonen K. Synnytysoperaatiot. Kirjassa: Tapanainen J; Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 579-587.