Vesitystauti johtuu aivolisäkkeen tuottaman vesihormonin puutteesta tai sen vaikutuksen vajavuudesta munuaisissa. Sairauden lääketieteellisessä nimessä kreikan kielen sana diabetes tarkoittaa 'läpivuotoa' eli runsasta virtsaneritystä. Sairaus on harvinainen. Nimiyhtäläisyydestä huolimatta sillä ei ole mitään tekemistä sokeriaineenvaihduntaan liittyvän diabeteksen kanssa.
Vesihormonin vaikutukset
Vesihormoni (ADH, antidiureettinen hormoni, vasopressiini) erittyy verenkiertoon aivolisäkkeen takalohkosta. Hormonin vaikutuskohta ovat munuaiset, joissa se säätelee veden eritystä virtsaan. Vesihormonin vaikutuksesta munuaisen ”vesihana” kiertyy kiinni päin.
Normaalioloissa veren suolapitoisuus säätelee vesihormonin erittymistä. Jos suolaa on liikaa, vesihormonia erittyy tavallista enemmän, jolloin munuaisten ”vesihana” päästää vettä läpi vähemmän. Vesi jää elimistöön, mikä laimentaa elimistön nesteitä ja siten estää liiallisen väkevöitymisen.
Vesihormonin puutteessa ”vesihana” on jatkuvasti liian auki. Sen seurauksena virtsamäärät ovat suuret, jopa yli kymmenen litraa päivässä.
Vesitystaudin syyt
Vesihormonin puute voi johtua aivolisäkkeen seudun kasvaimesta, kalloon kohdistuneesta vammasta tai isosta aivoleikkauksesta. Joskus puute voi syntyä ilman havaittavaa syytä.
Vesitystauti voi joskus johtua myös munuaisten häiriöstä, jolloin vesihormoni ei pysty vaikuttamaan munuaisen soluihin normaalisti. Häiriö voi olla perinnöllinen tai joskus liittyä myöhemmän iän munuaissairauksiin. Jotkut lääkkeet, etenkin litium, voivat häiritä vesihormonin vaikutusta munuaisissa, jolloin virtsamäärät lisääntyvät.
Vesitystaudin oireet
Silloin kun vesihormonin puute on täydellinen, potilasta vaivaa miltei jatkuva janon tunne. Sen vuoksi on pakko juoda usein ja paljon, ettei elimistö kuivuisi liikaa. Samalla virtsamäärät ovat huomattavasti tavallista suuremmat, enimmillään yli kymmenen litraa päivässä.
Vesitystaudin toteaminen
Aina ei ole helppoa erottaa, onko suurien virtsamäärien takana vesihormonin puute vai pakonomainen liikajuominen, joka myös johtaa suuriin virtsamääriin. Siksi tehdään erikoislääkärien suunnittelemia laboratoriokokeita. Usein käytetään vesipaastoa, jonka aikana mitataan virtsamääriä ja samalla virtsan ja veren suolapitoisuuksia. Pään magneettitutkimuksella tutkitaan aivolisäkkeen seutu.
Vesitystaudin hoito
Vesihormonin puute hoidetaan vesihormonivalmisteella (Minirin®) joko nenäsumuttimena tai kielenalustablettina. Lääkkeen vaikutusaika on noin 12 tuntia, minkä vuoksi sitä tarvitaan kaksi kertaa päivässä. Lääke vähentää tehokkaasti virtsamääriä, ja samalla janon tunne väistyy. Hoidon vaikutusta arvioidaan seuraamalla virtsamääriä ja veren suolapitoisuuksia, joiden perusteella lääkkeen annosta säädetään.
Munuaisperäisessä vesitystaudissa synteettinen vesihormoni ei tehoa. Hoitona käytetään tiettyjä nesteenpoistolääkkeitä, jotka tässä tapauksessa paradoksaalisesti vähentävät virtsaneritystä. Niitä käyttäessä rajoitetaan samalla suolan käyttöä. Hoidolla virtsamäärät vähenevät enintään puoleen.
Lisää tietoa vesitystaudista
Ks. Suomen Endokrinologiyhdistyksen artikkeli Diabetes insipidus eli vesitystauti (ruotsiksi: ).
Kirjallisuutta
- Sane T. Aivolisäkkeen takalohko ja vesiaineenvaihdunta. Kirjassa Välimäki, Sane, Dunkel (toim.). Endokrinologia. Kustannus Oy Duodecim 2009, s.144–173.
- Niskanen L. Runsasvirtsaisuus (polyuria). Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 21.9.2018.
