Erilaiset virtsaputken sairaudet ovat tavallisia, jotka usein rauhoittuvat itsestään. Vaikeampia tilanteita ovat virtsaumpi ja virtsan karkailu. Virtsatietulehduksen tyypillisiä oireita ovat tihentynyt virtsaamistarve, kirvely virtsatessa ja alavatsan jomotus.

Virtsaputken divertikkelit ovat usein seurausta toistuvista virtsaputken tulehduksista. Ne aiheutuvat virtsaputken rauhaskäytävien tukkeutumista, jolloin virtsaputken seinämään tulee pieni "uloke" tai "pullistuma". Ne voivat aiheuttaa uusiutuvia tulehduksia, tiheää virtsaamisen tarvetta, virtsakirvelyä, yhdyntäkipua ja joskus virtsan tippumista virtsaamisen jälkeen. Jos oireet ovat vaikeita, voidaan harkita leikkausta.

Virtsaputken suulla voi olla limakalvokieleke, ns. karunkkeli (kuva ), yleensä vasta vaihdevuosi-iän jälkeen. Oireena voi olla niukka verenvuoto tai virtsan kulun vaikeus. Tämän karunkkelin syynä on limakalvojen ohentumiseen liittyvä virtsaputken limakalvon esiinluiskahdus, jolloin limakalvo paksunee ja punoittaa. Hoitona on paikallinen estrogeenihoito. Vain harvoin tarvitaan leikkaushoitoa.

Kuva

Virtsaputken karunkkeli. Virtsaputken karunkkeli on iäkkäiden naisten melko tavallinen vaiva. Karunkkelin syyksi arvellaan estrogeenin puutteesta johtuvaa limakalvon veltostumista ja prolapsia sekä paikallisen ärsytyksen aiheuttamaa turvotusta. Karunkkeli on useimmiten oireeton ja se todetaan sattumalöydöksenä. Usein se kuitenkin vuotaa hieman verta, jota löytyy housuista tai vaipoista (jolloin voidaan luulla että potilaalla on postmenopausaalinen kohtuverenvuoto). Myös virtsaputken suun kirvelyä voi esiintyä. Karunkkeli on pehmeä, kun taas (hyvin harvinainen) virtsaputken kasvain on kiinteä. Karunkkeli on viaton löydös, eikä se yleensä vaadi mitään hoitoa. Poikkeustapauksessa voi suuren ja oireita aiheuttavan karunkkelin kauterisaatio, jäädytys, laserhoito tai kirurginen poisto tulla kyseeseen.

Virtsaputkioireyhtymäksi kutsutaan tilaa, jossa yhdistyvät virtsaamiskirvely, tiheä virtsaamistarve ja kipu virtsaputken seudussa sekä tunne epätäydellisestä rakon tyhjenemisestä. Myös yhdyntäkipuja esiintyy yleisesti. Joskus oire voi syntyä akuutin virtsatietulehduksen jälkeen. Virtsaputkioireyhtymä voi olla osa kroonista kipuoireyhtymää ja liittyä fibromyalgiaan.

Lantionpohjan lihaksien spasmin (kouristuksen) yhtenä oireena on lantionpohjan kipujen lisäksi krooninen virtsaamiskipu tai kipu virtsaamisen jälkeen. Fysioterapeutti pystyy parhaiten auttamaan hoidossa.

Milloin tutkimuksiin

Laboratoriotutkimuksiin tai lääkärin vastaanotolle pitää hakeutua, jos virtsakirvely on hankala ja oireet viittaavat selvästi virtsarakon tulehdukseen. Toisaalta toistuvia turhia virtsanäytteiden tutkimuksia on syytä välttää.

Lisätutkimuksia tarvitaan, jos virtsassa on verta tai jos rakko ei tunnu tyhjenevän kunnolla. Joskus oireiden takana voi olla sukupuoliteitse tarttuva tulehdus, jolloin klamydianäytteen ottaminen on aiheellista.

Gynekologisessa tutkimuksessa voidaan arvioida estrogeenivajaukseen viittaava limakalvon oheneminen. Gynekologisen tutkimuksen yhteydessä tehtävä tunnustelu voi paljastaa voimakkaasti aristavan virtsaputken.

Itsehoito ja ehkäisy

Vaihdevuosi-iän ohittaneille naisille voi paikallisesta estrogeenihoidosta olla hyötyä virtsakirvelyn hoidossa. Paikallinen estrogeenihoito estää virtsatietulehdusten toistumista.

Nesteitä nautitaan normaalisti; 1,5–2 litraa/vrk riittää. Jotkut juomat, kuten kahvi, tee, kolajuomat ja sitrusmehut, saattavat ärsyttää rakkoa. Virtsarakko kannattaa tyhjentää sopivin välein (päivällä 3–4 tunnin välein ja aina yhdynnän jälkeen).

Kylmettymistä kannattaa välttää, ja hyvä hygienia on luonnollisesti paikallaan. Kiire ja jännitys sekä kylmä tuovat virtsaamistarpeen herkästi esille. Kannattaa opetella rentoutumaan.

Kirjallisuutta

  1. Raatikainen K, Mikkola T. Gynekologiset virtsatieongelmat. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 216-217.