Virusinfektiot ovat merkittäviä sikiön kehityshäiriöitä ja vastasyntyneiden sairauksia aiheuttava tekijöitä. Useimmiten vain niin sanottu primaarinen virusinfektio on sikiölle vaarallinen, koska uusintainfektiossa äidin vasta-aineet suojaavat sikiötä. Äidin yleisistä virusinfektioista sikiön vointiin voivat vaikuttaa erityisesti sytomegalo- ja parvorokkovirukset. Herpesryhmän viruksista Herpes simplex 1 ja 2, sytomegalovirus ja vesirokon aiheuttaja Herpes varicella-zoster ovat tärkeitä syntymän aikaan tai heti sen jälkeen kehittyvien eli perinataalisten infektioiden aiheuttajia. Rokkotauteja on käsitelty erikseen.

Herpes simplex

Äidin raskauden alkupuolella sairastamaan yleistyneeseen HSV-primaari-infektioon voi erittäin harvoin liittyä sikiön kohdunsisäinen infektio ja vaurioituminen. Sikiövauriot ilmenevät ihon, keskushermoston ja silmien poikkeavuuksina. Suurin riski liittyy tilanteeseen, jossa äiti sairastuu loppuraskauden aikana primaariseen genitaalialueen herpestulehdukseen. Se voi johtaa vastasyntyneen vaikeaan tulehdukseen. Tämä on onneksi harvinainen ongelma.

Suurin osa vastasyntyneen tartunnoista tapahtuu synnytyksen yhteydessä emättimestä. Arvioiden mukaan vain noin 5 % vastasyntyneiden herpestulehduksista on saatu kohdussa. Tuore (primaarinen) infektio synnytyksen aikaan on aihe tehdä keisarileikkaus, vaikka sikiökalvot olisivat puhjenneetkin. Muissa tilanteissa synnytykseen liittyvää riskiä voidaan todennäköisesti pienentää hoitamalla synnytys asikloviiri-lääkityksen antamassa suojauksessa.

Varsinkin primaarisessa infektiossa, mutta myös herpesvirusinfektion uusiutuessa, voidaan käyttää asikloviiri-lääkitystä viiden vuorokauden ajan vähentämään äidin oireita sekä mahdollisesti suojaamaan sikiötä. Loppuraskaudessa harkitaan pitkäaikaista suojalääkitystä tai asikloviiri-kuurin aloitusta nopeasti mahdollisten ensioireiden ilmaantuessa. Tarkoituksena on pienentää synnytyshetkellä aktiivisen genitaaliherpeksen esiintymisen riskiä.

Sytomegalovirusinfektio

Sytomegalovirus (CMV) kuuluu herpesviruksiin. Tartunta saadaan kehon eritteiden, kuten syljen, välityksellä tai seksitartuntana. Raskaana olevan CMV-infektio on miltei aina oireeton. Se aiheuttaa muutamalle prosentille lievän mononukleoosin kaltaisen taudinkuvan, joskus lievän hepatiitin eli maksatulehduksen. Jos raskaana olevan maksa-arvot ovat suurentuneet, täytyy CMV-infektio sulkea pois. Synnyttäjistä 50–80 %:lla on sytomegalovirusvasta-aineita. Seulontoja ei pidetä perusteltuina. Rokotetta ei toistaiseksi ole käytössä.

Vaikeita sikiövaurioita voi syntyä, jos äiti on saanut primaari-infektion ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana. Raskausaikaisia ensitartuntoja tulee 0,2 %:lle raskaana olevista, ja 40 %:ssa tapauksista virus siirtyy sikiöön. Infektio voi johtaa kasvun hidastumaan, erilaisiin elinvaurioihin, keskushermostovauriohin ja psykomotorisen kehityksen viivästymiseen. Äidin vasta-ainepositiivisuus ei suojaa sikiötä, koska infektion uusiutuminen voi aiheuttaa synnynnäisen taudin, joka tosin yleensä on selvästi lievempi kuin primaari-infektio.

Noin 1 % vastasyntyneistä erittää CMV-virusta virtsaan; näistä lapsista 90 % on oireettomia, mutta 10 %:lla todetaan myöhemmin esim. kuulovika. Synnynnäinen CMV-infektio on maailmanlaajuisesti yleisin sikiöiden infektio. Suomessa syntyy arviolta 60 sytomegalo-oireyhtymää sairastavaa lasta vuodessa. Riskiryhmään kuuluvat päiväkodeissa työskentelevät naiset, koska infektio tarttuu lapsen eritteiden kautta. Hyvä käsihygienia on tärkeä tartunnan ehkäisyssä.

Zikavirusinfektio

Zikavirus on ensisijaisesti hyttysten välityksellä tarttuva sairaus. Vain yksittäisiä sukupuoliteitse tapahtuneita tartuntoja on raportoitu. On mahdollista, että zikavirus voi siirtyä äidistä sikiöön raskauden aikana.

Zikavirusinfektio voi aiheuttaa synnynnäisiä kehityshäiriöitä sikiöille, etenkin jos äiti on saanut infektion alkuraskauden aikana. Vuoden 2015 aikana erityisesti zikavirusepidemia-alueilla Brasiliassa on raportoitu selvästi tavallista enemmän synnynnäisiä keskushermoston kehityshäiriöitä (lähinnä pienipäisyyttä). Kehityshäiriötapauksia on raportoitu myös muista Latinalaisen Amerikan maista, joissa on ollut zikavirusepidemioita. Virusta on osoitettu lapsivedestä äideillä, joilla on raskauden aikana ollut zikavirusinfektion kaltaisia oireita, sekä vastasyntyneen veri- ja kudosnäytteistä. Yhteys zikavirusinfektioon on varmistunut, mutta ongelman yleisyydestä ja riskin suuruudesta raskauden aikana on erilaisia arvioita (1–10 %).

THL päivittää suosituksia verkkosivuillaan. Tämänhetkinen (26.4.2022 päivitetty) suositus on, että raskaana olevien on hyvä keskustella terveydenhuollon ammattilaisten kanssa matkustamisen riskeistä ja heitä suositellaan siirtämään ei-välttämätöntä matkaa. Jos raskaana oleva kuitenkin matkustaa alueille, joilla zikavirusta esiintyy, on muistettava huolellinen hyttysiltä suojautuminen. Raskaana olevia naisia, jotka kuitenkin ovat matkustaneet epidemia-alueella ja saavat oireita (kuumetta, ihottumaa, nivelkipuja, silmien punoitusta) 10 vuorokauden sisällä matkan jälkeen, kehotetaan ottamaan yhteyttä äitiysneuvolan terveydenhoitajaan tai lääkäriin ja kertomaan matkustamisesta. Raskauden yrittämistä tulisi lykätä kahdeksalla viikolla zikavirusinfektiosta toipumisen jälkeen.

Kirjallisuutta

  1. Alanen A. Toksoplasma-, parvovirus- ja sytomegalovirusinfektiot raskauden aikana. Duodecim 2010;126(2):159–66.
  2. Puhakka L, Lappalainen M, Hedman K. Raskaudenaikaiset virusinfektiot ja vastasyntynyt. Duodecim 2022;138(11):987-93.
  3. Aitokallio-Tallberg A, Keski-Nisula L. Infektiosairaudet ja raskaus. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 497-516.