Vaihdevuosien hormonihoidon hyödyt

Vaihdevuosien hormonihoidon tärkein terveyshyöty on vaihdevuosioireiden lievittyminen, mikä parantaa koettua elämänlaatua. Tämä hyöty saavutetaan estrogeenilla, ja tehon voi todeta muutamassa päivässä. Kuumat aallot alkavat vähetä 4–7 päivän jälkeen, ja unettomuus lievittyy 10–14 päivässä. Estrogeenin kanssa käytettävä keltarauhashormonihoito ei vaikuta tehoa heikentävästi. Useat lumekontrolloidut tutkimukset osoittavat, että estrogeenihoito yksin tai yhdessä progestiinin kanssa vähentää kuumia aaltoja 75–95 % jo kuukauden sisällä hoidon aloituksesta.

Hormonihoito hoitaa vaihdevuosien aiheuttamia unihäiriöitä. Estrogeeni–keltarauhashormoni-yhdistelmähoito saattaa myös vähentää unenaikaisia hengityshäiriöitä.

Emättimen paikallishoito estrogeenilla vähentää limakalvo-oireita, muun muassa limakalvojen kuivuutta, virtsatietulehduksia ja virtsankarkailua. Nämä oireet alkavat helpottua ensimmäisinä hoitokuukausina. Paikallishoito on limakalvo-oireiden hoidossa yhtä tehokas kuin suun tai ihon kautta toteutettu hormonihoito.

Viimeaikaisissa vaihdevuosien hormonihoitotutkimuksissa on todettu, että estrogeenihoito vähentää nivelten kipua ja turvotusta. Pelkkä estrogeeni näyttää tehoavan paremmin kuin estrogeenin ja keltarauhashormonin yhdistelmä. Eläintutkimukset viittaavat siihen, että estrogeeni suojaa nivelruston rakennetta ja lievittää nivelkapselin tulehdusreaktiota.

Muut terveyshyödyt nähdään vasta pidemmän hoitoajan kuluttua. Hormonihoidolla on vaihdevuosioireiden tehokkaan poiston lisäksi luuta suojaava vaikutus.

Hormonihoito vähentää sydäntapahtumia, jos se aloitetaan alle kymmenen vuotta menopaussin jälkeen, mutta hoitoa ei suositella pelkästään sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyyn. Hormonihoito näyttää myös vähentävän riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen.

Vaihdevuosien hormonihoidon haitat (sivuvaikutukset)

Hormonikorvaushoidon välittömiä sivuvaikutuksia voivat olla painon vaihtelut, rintojen arkuus, päänsärky, mielialamuutokset ja vuodot. Yleensä nämä vaivat aiheutuvat keltarauhashormonista. Ne voivat lievittyä kokonaan tai osittain sillä, että keltarauhashormonin tyyppiä, annostelutapaa ja -määrää muutetaan. Jos keltarauhashormoni aiheuttaa sivuvaikutuksia, paikallinen annostelu kohtuun hormonikierukan avulla voi auttaa. Sivuvaikutukset jäävät vähäisemmiksi, koska verenkiertoon päätyy vain vähän hormonia.

Myös estrogeeni voi aiheuttaa rintojen arkuutta ja turvotusta, joskus päänsärkyä. Hoitoa jatkettaessa nämä usein jäävät pois, mutta tarvittaessa lääkeannosta kannattaa pienentää. Ihon kautta annostelu voi olla eduksi. Sen sijaan tutkimusten mukaan hormonihoito ei aiheuta painonnousua.

Vaihdevuosien hormonihoito lisää sappikivisairauden esiintymistä kaksinkertaiseksi. Estrogeenihoitoon liittyy pieni laskimoveritulpan riskin lisääntyminen, joka on suhteessa käytettyyn hormoniannokseen mutta ei hoidon kestoon. Riski on suurin ensimmäisen käyttövuoden aikana. Ihon kautta annostellulla estrogeenilla tätä riskin lisäystä ei näytä olevan. Aivohalvauksen riski kasvaa iän myötä, ja vaihdevuosien hormonihoidot lisäävät tätä riskiä, erityisesti 65. ikävuoden jälkeen.

Hormonihoidolla on vaikutuksia sekä sydän- ja verisuonisairauksien että eri syöpäsairauksien esiintyvyyteen (ks. tarkemmin Vaihdevuosien pitkäaikaisen hormonihoidon terveysvaikutukset).

Kirjallisuutta

  1. Mikkola T. Vaihdevuodet. Kirjassa: Tapanainen J; Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 175-183.
  2. Mikkola T. Vaihdevuosien hormonihoidon vaikutuksia arvioitu uudelleen - 10 vuotta Women´s Health Initiative – tutkimuksesta. Suomen Lääkärilehti 2012;67(16):1239–1243.
  3. Tiitinen A. Vaihdevuosioireet ja hormonihoito. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online, vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 13.9.2018.