Tärkeimpiä maailmanlaajuisesti tartuntatautitilannetta seuraavia tahoja ovat Yhdistyneiden kansakuntien WHO (Maailman terveysjärjestö), Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus (ECDC) ja yhdysvaltalainen Centers for Disease Control and Prevention (CDC). Näiden verkkosivuilta (ks. alla) saa ajankohtaista tietoa eri maiden epidemioista ja suosituksia myös matkailijoille. Raportit pohjautuvat valtioiden virallisiin ilmoituksiin. Seurannassa tehdään yhteistyötä myös Pohjoismaiden kesken ja Baltian maiden ja Venäjän kanssa. Erityisen hyödyllistä tämä on Suomelle ollut tuberkuloosin ja HIV-infektion seurantatietojen jakamiseksi. Suomen tilanteesta luotettavaa tietoa saa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen verkkosivuilta (ks. alla).

Säädökset ja yksittäiset taudit Suomessa

Tartuntatautien vastustamisesta määrätään Suomessa tartuntatautilaissa ja -asetuksessa. Nämä vuodesta 1986 voimassa olleet säädökset uusittiin keväällä 2017. Tärkeimmät muutokset olivat antibiooteille vastustuskykyisten (resistenttien) bakteerien, kuten MRSA:n, seurannan tehostaminen. Myös sosiaalihuollon yksiköt velvoitettiin tähän. Tämän toteutumista seuraa ja toimintaa ohjaa kunnan tartuntataudeista vastaava lääkäri sairaanhoitopiirin tuella. Tuhkarokko siirrettiin yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi, sillä se on aiheuttanut laajoja epidemioita Euroopassa. Vuonna 2020 laboratorioiden ja lääkärien ilmoitettamien tartuntatautien listaan lisättiin myös uusi koronavirus, COVID-19. Sosiaali- ja terveysministeriö antoi myös uuden rokotusasetuksen. Keskustelun jälkeen Suomessa kaikki rokotukset päätettiin pitää vapaaehtoisina kansalaisille, vaikka joissakin maissa on siirrytty joidenkin rokotusten (esimerkiksi tuhkarokkorokotuksen) osalta pakollisuuteen. Ainoa rokotusvelvoite on, että tartuntatautiasetukset velvoittavat infektioherkkien potilaiden hoitoon osallistuvat ottamaan influenssarokotuksen.

Suomessa tartuntatautien seurannasta ja Suomen kansainvälisten velvoitteiden toteutumisesta vastaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Tiedot ajankohtaisesta tartuntatautitilanteesta tartuntatautirekisteriin saadaan lääkärien, hammaslääkärien ja laboratorioiden tekemistä ilmoituksista. Tartuntatautilaki ja -asetus määräävät, mistä taudeista ilmoitus tehdään henkilötunnisteiden ja tautikohtaisten lisätietojen kanssa (pääasiassa ns. yleisvaarallisista tartuntataudeista) ja mistä kertyy vain tilastotietoa (ns. ilmoitettavista tartuntataudeista ja joistakin "muiksi seurattaviksi" luokitelluista). Säännöllisesti Suomessa esiintyviä yksilökohtaisesti seurattavia tauteja ovat tuberkuloosi, hepatiitit A, B ja C, meningokokki-infektio, enterohemorraginen E. coli (EHEC) -infektio, salmonella- ja shigellainfektiot, legionelloosi, listerioosi, tippuri ja syfilis eli kuppa. Lisäksi näin ilmoitetaan väestössä rokotuksilla hävitettyjä sairauksia (mm. tuhkarokko) sekä joukkoa harvinaisia ulkomailta saatavia tartuntatauteja.

Otantoina seurataan myös esimerkiksi muiden sukupuolitautien ja influenssan esiintyvyyttä. Tällainen menettely voidaan ottaa käyttöön myös muille tartuntataudeille, jos uusia ongelmia epäillään tai havaitaan. Myös THL:n ylläpitämästä sairaaloiden poistoilmoitusrekisteristä (HILMO-rekisteristä) voidaan seurata diagnoosikohtaisesti eri infektiotauteja ja kuolleisuutta niihin.

Sairaalainfektiot ja resistentit mikrobit

Sairaalainfektiotilannetta Terveyden ja hyvinvoinnin laitos seuraa vapaaehtoisilla ilmoituksilla ns. SIRO-rekisteriin. Kaikki Suomen suuret sairaalat ilmoittavat tähän tietoja tiettyjen sairaalainfektiotyyppien tapauksista määrävälein.

Sairaanhoitopiirit ylläpitävät alueellisia rekistereitä monille antibiooteille vastustuskykyisten eli resistenttien mikrobien esiintymisestä. Nämä mikrobit eivät välttämättä johda tautiin terveillä ihmisillä, mutta niiden leviämistä pyritään ehkäisemään, jotta ne eivät tarttuisi henkilöihin, joiden vastustuskyky on heikentynyt. Niin sanottuja moniresistenttejä bakteereita ovat metisilliinille resistentti Staphylococcus aureus (MRSA), vankomysiinille resistentti enterokokki (VRE) ja hyvin resistentit Escherichia coli- ja Klebsiella pneumoniae -bakteerit (ns. ESBL-bakteerit). Niiden seurannasta ja torjunnasta on annettu syyskuussa 2017 Suomessa ohjeet, jotka on julkaistu THL:n julkaisusarjassa.

Elintarvikkeista ja vedestä syntyneet epidemiat sekä eläinperäiset infektiot

Elintarviketurvallisuusvirasto muutti nimensä vuoden 2019 alussa Ruokavirastoksi. Se ylläpitää rekisteriä ruokamyrkytysepidemioista. Ilmoitetuksi tulevat käytännössä jo tautiryppäät, kun yhteenkin ravintolaan tai perhejuhlaan liittyen on todettu useita sairastuneita. Kunnissa tällaisia tapauksia arvioi epidemiaselvitystyöryhmä, jossa on lääkäreitä, eläinlääkäreitä ja elintarvikevalvonnan työntekijöitä. Jos omassa ympäristössä epäilee joukkosairastumista ruoasta tai juomasta, ilmoituksen voi tehdä terveyskeskukseen, joka vastaa jatkotoimista. Ilmoitus kannattaa tehdä myös itse ravintolalle, jos epäilee ruokamyrkytyksen tulleen sieltä.

Zoonooseja eli eläinten ja ihmisten välillä tarttuvia tauteja ja eläinten infektiotilannetta seurataan THL:n ja Ruokaviraston yhteistyönä. Seuranta tehdään sekä ihmisistä ilmoitetuista eläinperäisistä infektiotapauksista (zoonooseista) että otantoina hyöty- ja villieläinten sairaustapauksista. Seurantaa koordinoi Suomessa Zoonoosikeskus, joka huolehtii myös kansainvälisestä yhteistyöstä.

Rokotusrekisteri

Vuoden 2009 influenssapandemian rokotusten jälkeiset narkolepsiatapaukset ovat nopeuttaneet rokotusseurantajärjestelmän syntymistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos perusti tähän tarkoitukseen Rokotusrekisterin. Siihen kerätään tietoja aluksi terveyskeskusten potilastietojärjestelmistä, ja myöhemmin niitä on tarkoitus saada myös sairaaloista ja yksityisiltä rokottajilta. Rokotuksista seurataan kansallista ja alueellista kattavuutta ja rokotusten vaikuttavuutta. Kuntakohtaiset rokotuskattavuusluvut löytyvät THL:n verkkosivuilta, ja ne näytetään myös karttamuodossa. Rokotusten haittavaikutusten rekisteröinnin avulla THL seuraa myös rokotusten turvallisuutta. Ilmoituksia tekevät kaikki terveydenhuollossa toimivat, joille haittoja kokenut itse voi ilmoittaa epäilynsä. Tiedoista voidaan päätellä myös eri rokotusten tehoa väestössä, ja tietoa voidaan käyttää koulutuksen ja ohjauksen välineenä.

Seurannan tavoite

Kaikilla kuvatuilla seurantatavoilla pyritään epidemioiden ja Suomelle uusien tautiuhkien varhaiseen toteamiseen, riskiryhmien tunnistamiseen, tautien torjuntaan ja terveydenhuollon resurssien viisaaseen suuntaamiseen. Niillä seurataan myös rokotusohjelmien onnistumista. Tämän lisäksi tietoja käytetään väestön ohjaamiseen, ammattilaisten koulutukseen ja sairaalainfektiotietoja hoidon laadun seurantaan.

Hyödyllisiä internet-sivustoja

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tartuntatautien tietokannat

Zoonoosikeskus

Maailman terveysjärjestön tartuntatauteja koskevat verkkosivut

European Centre for Disease Prevention and Control

Centers for Disease Control and Prevention (Yhdysvallat)